Jotenkin kiinnostukseni Yellowstone-tarinaa kohtaan lopahti kertomuksen edetessä. Yleensä kritisoin Texissä nähtyjä hätäisiä lopetuksia, mutta nyt tuli turhan pian sellainen olo, että olisi aika taputella homma pakettiin. Hyvin alkanut seikkailu vain lässähti täydellisesti. Pelkäsin tovin kestäneen Tex-innostukseni olevan jo hiipumaan päin, kunnes luin uuden seikkailun aloituksen. Hienoa kyräilevää ja uhkaavaa spagetti-western tunnelmaa. Leomacsin ajoittain karhea kuvitus myös miellytti Piccinellin pikkunättiä jälkeä enemmän.
Vaikka suurin osa lukijoista tuskin on kiinnittänyt tähän asiaan Yellowstone-tarinaa lukiessaan mitään huomiota, niin mainitsenpa sen nyt kuitenkin: Aikaisemmin ketjussa mainittujen pienien kömmähdystensä lisäksi, Piccinelli voisi jättää myös aseiden piipuista ilmestyvät ketunhännät vaikka kokonaan piirtämättä, jos kunnollisten suuliekkiefektien piirtäminen kerran tuottaa vaikeuksia.
