No huh huh olipas huttua
Tämä on todennäköisesti surkein Willeri tarina mitä on koskaan julkaistu Tex Willerin historiassa. Nizziltä täys pohjanoteeraus. Eikä Repeton kömpelö kuvakerronta auttanut asiaa ollenkaan.
Jo heti ensimmäisillä sivuilta kävi selväksi että tässä on surkea tarina tulossa. Kuvakulmat ja hahmojen elekieli oli paikoin todella kömpelöä. Myös tuo Repetolle tyypillinen silmien suurentelu heikentää kummasti omalta osaltaan tarinan uskottavaa kerrontaa.
Nizzi tarina on täysin suoraviivainen,
erittäin tylsä ja lapselllinen. Tätä ei edes kymmennen vuotiaskaan jaksais lukea.

Kaiken kruunasi painatuksessa tullut erikoinen kyynelpisara jälki, muutamalla sivulla, joista muste oli hävinnyt lähes kokonaan.
Tämä on hyvä esimerkki siitä kun tehdään jotain vain työkseen ilman mitään kiinnostusta tai intohimoa asiaan.
Tämän jälkeen uusimman Comanchiin lukeminen piristi kummasti mieltä - mikä sekin oli huttua, mutta huomattavasti parempaa huttua
