Uusin Tex Willer *aihe spoilaa aina kulloinkin uusinta Willeriä*

[tertsi]

Kolmen pokkarin eepos on todellakin kyseessä.

Hyvä juttu!
Hiukan pelkäsin, että tämä stoori pysähtyy jossain vaiheessa kuin seinään.

Tarinan alkuosassa mainittiin Carsoninkin nimi, joten hänkin liittynee vielä tapahtumien kulkuun.
Kuten tuossa aimmin todettiin, mielenkiintoista on että hyvikset ja pahikset eivät ole ihan mustavalkoisen selviä. Jännä nähdä, miten käsikirjoittaja käsittelee jatkossa  alkuunpanemiaan tapahtumia ja henkilöitä.

[mkivimaki]

Tämä tarina vaikuttaa todella mielenkiintoiselta ja kutkuttavan jännittävältä!
Piirtojälki oli upeaa (Paikoitellen tuli mieleen eräs P. Hiltunen).

Onneksi kestää kolmen lehden verran niin saa tätä mannaa enemmänkin.

Niin, ja täältä vielä muistinvirkistystä jos ei jaksa lukea kokonaan uudestaan tarinassa viitattuun Fort Apachen tie-tarinaa:
http://www.huvipuisto.net/tex/tarinat/willer99.htm

[WildFinn]

Tänään tuli uusin Willeri, ihan ok tarina vaikkei ollutkaan kovin jännä.
Kenen piirtämä kansi tässä on?

[Hannu]

Villahan nuo Texin kannet on piirtänyt siitä saakka kun Galep siitä tehtävästä luopui, eli viimeiset 17 vuotta.
Kyllähän tämä osa meni huipennusta odotellessa, ei sinänsä varsinaista tyhjäkäyntiä muttei mitään niin ihmeellistä ja kiinnostavaa. Kolmas osa sitten lopulta näyttää olisiko tämäkin tarina kumminkin kaivannut tiivistystä.

[Mosabacka]

Noh noh Hannu. Kyllä minä ainakin luen mieluummin näitä kolmen paketin tarinoita kuin liian tiukkaan raamiin ympättyjä parin niteen pläjäyksiä. Tässä ehtii myös fiilistellä enemmän kun ei ole ihan kolmessa viikossa tarina valmis.

Sitä paitsi minusta tarinassa oli paljon hyviä kohtia. Esimerkiksi Parkmanin suhteen juoni on loistava. Piirrosjälki oli joissakin kohti satumaisen hienoa! Kukas se kirjoittikaan, että on hienoa olla todistamassa uuden tähden syttymistä. Tosin keskimäärin katsottuna Willerin piirtäjät ovat aika loistavia. Ehkä pieni miinus tulee siitä, että "kamera" olisi saanut olla enemmän Willerin ja revektin luona. Mielenkiintoinen loppukahakka joka tapauksessa tulossa.

[Janne]

Uskon, että lopetusosa on todellinen veriooppera Bosellin tapaan.

[Hannu]

Uusin Willeri luettu, ihan kelpo lopetus tarinalle. Ja kuten Janne ennusti, aika verinenhän se oli. Ginosatiksen piirros oli myös ok.

[spoiler]Hieman jäi epäselväksi tuo Cunninghamin ja revektin suhde. Jossain vaiheessa joku sanoi, että revekti on mestitsi, eli intiaanin ja valkoisen jälkeläinen; tästä siis tuo revektin ulkoasu. Revektin äiti oli Cunninghamin vaimo, oliko siis revekti Cunninghamin poika? Vai oliko Cunningham ruoskinut intiaanivaimonsa ja ajanut tämän ja poikansa revektin pois, koska oli saanut selville ettei ollutkaan pojan isä? Tämän olisi voinut tarkemmin selvittää tarinassa. [/spoiler]

[Janne]

[spoiler]Hieman jäi epäselväksi tuo Cunninghamin ja revektin suhde. Jossain vaiheessa joku sanoi, että revekti on mestitsi, eli intiaanin ja valkoisen jälkeläinen; tästä siis tuo revektin ulkoasu. Revektin äiti oli Cunninghamin vaimo, oliko siis revekti Cunninghamin poika? Vai oliko Cunningham ruoskinut intiaanivaimonsa ja ajanut tämän ja poikansa revektin pois, koska oli saanut selville ettei ollutkaan pojan isä? Tämän olisi voinut tarkemmin selvittää tarinassa. [/spoiler]

Minullekin tuli mieleen, että isä-poika -suhde on kyseessä. Ehkä kirjoittaja vain unohti mainita asian.

Hyvä tarina, mutta avautunee paremmin, kun sen lukee toiseen kertaan yhtäjaksoisesti.

[Mosabacka]

Willeri luettu. Kokonaisuudessaan loistava tarina, mutta olipahan lyhyt [spoiler] taistelu revektin ja Tex Willerin välillä. Olin odottanut suurempaa kaksintaistelua, joten siltä osin tarina lopahti. Toinen asia, mikä on ärsyttänyt myös muissa tarinoissa, oli kansikuva. Luulisi, että Villa katsoisi sen verran tarinan juonta, että piirtäisi kuvat edes jotenkin juonen mukaan. Tex ei ollut revektin vankina. Luulin, että vangitseminen tulee jossain kohtaa tarinaa ja kun se loppui, piti oikein tarkistaa, että mitäs kansi antoi ymmärtää.

Hienoa, että Boselli tajusi jättää Parkmanin henkiin. Normiratkaisu olisi ollut se, että revektin joukot olisivat listineet hänet. Nyt Parkman jää käytettäväksi johonkin kolmanteen tarinaan. Esimerkiksi Parkmanin ja Lizzien kohtaaminen yhdistettynä jotenkin Laredoon olisi ihan hyvä sivujuonne kolmososaan tässä teemassa. Laredo jäi aika sivurooliin tässä tarinassa.[/spoiler]

[Janne]

Toinen asia, mikä on ärsyttänyt myös muissa tarinoissa, oli kansikuva. Luulisi, että Villa katsoisi sen verran tarinan juonta, että piirtäisi kuvat edes jotenkin juonen mukaan.

Täytyy muistaa, että Villa ei päätä kannen aihetta. Kansikuvaluonnos tuli Sergio Bonelli -vainaalta, minkä pohjalta Villa teki lopullisen kannen. Saa nähdä, mikä on nyt meininki Bonellin kuoltua. Tämä kansi oli joka tapuksessa tehty vielä Bonellin eläessä.

Toiseksi, tässä ketjussa ei ole vältytämätöntä käyttää spoileria...

[tertsi]

Mukavaa viihdettä oli tämä tarina. Tarina toimi niin hyvin, että en edes osaa sanoa mikä siinä oli sitä hyvää. Tällaista sarjakuvaa ei voi ilmestyä liikaa.

Jos pitää nillittää, niin ehkä henkilöiden välisiä jännitteitä oli alussa kasattu liikaa, kun ne ei sitten ehtineet oikein kehittyä mitenkään. Tosin tarinan keskivaiheilla ristiriidat pitivät lukijan mielenkiintoa yllä. Ehkä pienellä venyttämisellä olisi voinut käyttää vielä 114 sivua revektin ja Texin lopulliseen ja näyttävään välienselvittelyyn.

Tosin sekin oli mukavaa että loppu ei ollut mm. lyhyydessään peruskaavan mukainen.

[makke]

Aika kuraa tämä uusin tex. Tarinassa ei mitään järkeä.

[Janne]

Minä en oikein osaa sanoa vielä mitää. Vaatii nuan pitka tarina ehdottomasti toisen lukukerran. Mutta ei se minusta ihan kuraa ollut ensimmäiselläkään lukukerralla.

[AlkoTanko]

Aika automaattivaihteella kirjoitettu ja piirretty tarina. Ainoa asia mikä jäi mieleen oli tarinan pääpahan kyttyrä (jota en huomannut vasta kuin tarinan puolivälissä, oliko Ortiz unohtanut tämän yksityiskohdan ensin?).

[Janne]

Kommentoiko Makke siis jo Ortizin piirtämää tarinaa? Minä sain omani tänään. Höpöttelin siis edellisessä viestissäni edellisestä tarinasta.

Mutta tämä Ortiz ja Nizzi parivaljakon Mescalero Station on asia ihan erikseen. En tarvitse muita lukukertoja sanoakseni, että nautin ihan kybällä tästä seikkailusta. Hyvin suoraviivainen ja toiminnantäyteinen revitys, joka istuu juuri sopivasti 110 sivuun. Pahat ovat pahoja ja hyvät ovat hyviä. Nyt ei haettu mitään harmaan sävyjä ja hyvä niin.

Kyllähän tästä pahalla tahdolla löytää selviä yhtymäkohtia Nizzin ja Ortizin toiseen viimeaikaiseen inkkariseikkailuun, Joen toisella puolella, joka oli totaalinen floppi. Suurin ero oli se, että se ei ollut alkuunkaan uskottava mutta Mescalero Station oli.

Ortiz oli vielä ihan kohtuullisessa vireessä tässä alunperin 2006 julkaistussa tarinassa. Texin unijakso oli hauskasti toteutettu mutta ei sen välttämättä unta olisi tarvinnut olla. Ihan hyvin sillä tehokeinolla olisi voitu vain kertoa mitä Texin uinailun aikana tapahtui ja jättää moiset uneksumiset kokonaan mainitsematta.

Jääköhän tämä Nizzin viimeiseksi hyväksi tarinaksi..?