Uusin Tex Willer *aihe spoilaa aina kulloinkin uusinta Willeriä*

[Hannu]

Mescalero station luettu. Ei mikään mestariteos, muttei lainkaan huono. Vauhtia ja vaarallisia käänteitä, intensiivinen lukuhetki tuli opuksen parissa vietettyä. Yhden lehden mittaisessa tarinassa ei ole niin kauheasti tilaa pohjustuksille, mutta kyllä tämä minusta toimi ihan näinkin.
Ortizin piirroksessa olen aina vieroksunut noita omituisten otusten kerhoon kuuluvia, ja tässäkin intiaanien johtajan kyttyräselkä jäi täysin irralliseksi eikä sille löytynyt mitään perustetta. Olisi mukava joskus kuulla Ortizilta itseltään mitä hän näistä ajattelee; minusta halkikasvoisten jne vammautuneiden tuominen ilman mitään kiinnekohtaa on aika typerää ja vammaisia ihmisiä halveeraavaa; ikäänkuin sillä saadaan jotain jännitettä tai "kauhistusta" mukaan ´tarinaan että joku on jollain tavoin epämuodostunut.  
Muutoin kyllä yllättäen tällä kertaa pidin Ortizin kuvituksesta; erityisesti yö- ja luontokuvat olivat hienoja.

[Janne]

Minusta tuo kyttyräselkäisyys toi pääkonnalle lisää vaikuttavuutta. Sehän on synnynnäinen vamma ja jos sellaisen olisi sattunut ristikseen saamaan varsinkin apassiheimossa, niin uskoisin, että elämä ei helppoa olisi ollut. Todennäköisesti pilkka ja halveksunta olisivat seuranneet lapsuudesta saakka. Ja jos sellaisesta sillasta olisi kyennyt nousemaan hurjien sotureiden johtajaksi, niin melkoiset henkiset ja fyysiset voimavarat täytyisi olla käytössä. Olen samaa mieltä kuin Hannu, että turhan usein Ortiz muutoin käyttää näitä muotopuolia kuvituksessaan. Maneeri lienee perua heppulin kauhutarinoista.

[*Mika*]

Minä pidin uudesta tarinasta. Olihin siinä raadollista, kun intiaanit teurastivat uudisasukkaita, mutta intiaanitaistelut luopioita vastaan olivat kovia ja yhdessä pokkarissa oli kovasti sähinää.

[OM]

Kiva nähdä että jo nyt uutta Tex Willeriä analyoidaan.

Tarinassa oli kyllä sähköistä otetta koko ajan ja alati vaihtuvaa draamaa. Mutta mikä minulle oli suuri pettymys- tarinan graafinen taso ei  ollut järin järisyttävän taitavasti hiottua sarjakuvallista kerrontaa. Olipa pitkä lause.
Ortizin hahmoista puuttuu vaan SE jokin. Minä en jotenkin pystynyt suhtautumaan siihen tässä osiossa jo mainittuun kyttyrään......ihhimillisella tavalla. Päinvastoin sen kyttyrän piirtäminen häiritsi minua jollain tavalla, jota en osaa ilmaista sanallisilla termeillä. Tex Willerin kasvot olivat usein kaikkea muuta kuin tunistattavat ja joitakin muita juttuja voisi mainita. Kyllä piirroksellista osuutta koskaan ei voida vähätellä siitäkin huolimatta, että tarinan kerronallinen sisältö on ehkä se kaikkein tärkein. Jos pitäisi antaa tähtiä jota en ole tehnyt pitkään aikaan, voin sen nyt tässä osiossa hyvällä omalla tunnolla tehdä. Annan taiteellisesta vaikutelmasta asteikolla 4-10 numeroksi nipin napin 6.

Claudio Villan ikansikuva taas oli tuttua Villaa. Hienosti tusseilla värietttyä kansikuva materiaalia.

Onkohan Claudio Villan kansikuvituksista julkaistu koskaan mitään kirjaa? Ostaisin kyllä mielelläni, sillä Claudio Villan kannet ovat inspiroineet minua usein. Haluaisin tehdä joskus yhtä hyviä kansikuvia kuin hän.

[Janne]

Ei Ortiz tuossa enää ihan parhaimmillaan tosiaan ollut. Iän vaikutus on näkynyt maestron töissä viimeiset 6-7 vuotta, ei mahda mitään. Ensi vuonna Ortiz täyttää 80 vuotta. Mutta ei hänen kuvituksensa edelleenkään ole mielestäni lähelläkään lukukelvotonta. Pystyn vielä tuosta jäljestä nauttimaan.

[Victorio]

Helvetillinen jahti oli piirretty hyvin. Siihen hyvät asiat sitten jäikin.

Mescalero Station oli pohjanoteeraus vaihteeksi. Ortiz on täydellinen tunari. Sivulla 38 Dolores sulkee porttia joka on häntä päätä pidempi, sitä seuraavassa kuvassa portti on Doloresia puoli päätä lyhyempi ja helposti hevosella ylitettävissä. En tiedä, ehkä ortizi oli aikonut tehdä kyseiseen kohtaan kuva-arvoituksen "kasvoiko dolores, vai lyhenikö portti", mutta nizzi unohti kirjoittaa arvoituksen tekstiin. Muita ortizin hölmöilyjä ei jaksa edes mainita.

Siis mitä hemmettiä, pitäskö Willerin käydä pistelemässä vähän leukahierontaa nizzin ja ortizin leukaperiin, jotta tämmöinen lapsellinen välinpitämättömyys sarjakuvaa kohtaan loppuisi? Papuusikin tajuaa että mainittu tarina on niin monen muun edeltäjänsä tavoin hutastu "vartissa" kokoon. Miksei Villa piirrä näitä tarinoita kun hän kerran näyttäs kansien perusteella osaavan näitä tehdä. Ortizille pärjää kuka tahansa kadulta riuhtaistu markan sarjakuvapiirtäjäkin. Entäs sitten Nizzi. Miksei kaveri voi alkaa hiukan kunnioittamaan lukijaa ja näkemään vähän vaivaa tarinoidensa kanssa. Kaveri kuitenkin osaa, onhan hän sen aikanaan todistanut.

Toisaalta tekijöitäkään on paha syyttää jos lafka on huonosti johdettu. Kuka willer toimitusta oikein johtaa ja valvoo ja miten tällaisten asioitten edes annetaan tapahtua? Yksinkertaisesti huolimattomasti johdolta valvottua tarinointia, jos tämmöiset hutiloinnit pääsee läpi...

okei, sierra vistan salaisuus tässä taannoin oli ihan mukiin menevä tarina

[Janne]

Näköjään makuja on monia. Ja näköjään lukijoiden huomio kiinnittyy ihan eri asioihin ja ihan hyvä niin. Itse en millään laskisi Ortizia, edes vanhoilla päivillään, tusinatuhertajaksi. Eikä tätä tarinaa voi mielestäni edes rinnastaa kehnoimpiin tekeleisiin, joita viime vuosina on nähty. Aihe oli sen verran simppeli, käytännössä henkiinjäämistaistelu, että se ei kummempia koukkuja tarjonnut enkä niitä kaivannutkaan. Jännitettä oli juuri sopivasti kattamaan näin lyhyt tarina. Toisaalta en paneutunut yksityiskohtaisesti niihin kaikkiin puutteisiin ja lapsuksiin, joita tarina varmasti on pullollaan, kuten Victorio osoitti. Olen siis saattanut missata jotain oleellista. Virheiden pongaamisen sijaan sain rattoisan lukuhetken.

Kuka willer toimitusta oikein johtaa ja valvoo ja miten tällaisten asioitten edes annetaan tapahtua?

Tuohon aikaan valvoi vielä Sergio Bonelli.

[Victorio]

emmäkään virheitä pyri mitenkään erityisemmin bongailemaan, eikä ne hyvässä tarinassa ees häiritse, joskus ne vaan hyppii silmille, vaikka niitä yrittäs kuin paljon tahansa antaa anteeksi.

[ilmari]

Entäs sitten Nizzi. Miksei kaveri voi alkaa hiukan kunnioittamaan lukijaa ja näkemään vähän vaivaa tarinoidensa kanssa. Kaveri kuitenkin osaa, onhan hän sen aikanaan todistanut.

Mikä tässä tarinassa oli mielestäsi niin huonoa? Omasta mielestäni Mescalero Station oli varsin hyvä tarina tuohon sivumääräänsä nähden, ja muutenkin, paljon huonompiakin almanaccoja on nähty. Toimintaa oli mukavasti ja lapsen rooli tarinassa oli minusta sikäli onnistunut, että ilman sitä tarina olisi ollut huomattavasti tavallisempi Tex vs. intiaanit-mittelö. (Toisaalta, onhan näitä lapsia nähty ennenkin Texin seurassa keskellä taisteluja.)

Ortiz puolestaan on mielestäni varsin pätevä piirtäjä, enkä lukiessani kiinnittänyt sinänsä erilaisiin virheisiin huomiota. En kyllä osaa erotaakaan muuta kuin räikeimpiä virheitä piirroksista, koska en ole alan asiantuntija (esim. valojen ja varjojen suhde yms. jää kyllä aika helposti huomaamatta). Mutta kyllä, tuohon portin kokoon kiinnitin minäkin huomiota! 

[Hannu]

Onhan noita mittakaavavirheitä pilvin pimein piirtäjällä kuin piirtäjällä; jos niitä tästä tarinasta väen väkisin haluaa lisää tonkia niin katsokaapa sivun 50 alakuvaa; yksikään linnaketta kiertävistä inkkareista hevosineen ei mahtuisi linnakkeen sisällä olevaan aitaukseen. Mutta eipä tämä ainakaan minun lukukokemustani yhtään haitannut. Portin ja Doloreksen kokoeron sijasta mielessäni kävi ennemminkin Doloreksen ja hänen miehensä, aseman pitäjän, kokosuhde; eikä sekään mikään probleemi ollut, kunhan nyt ajatuksia mielessä piipahti.

Nautittava lukukokemus ainakin minulla oli tämän lukeminen.

Mielenkiintoista on myös näiden alman-akkojen kannet, kun kuva jatkuu takasivulle. Villan kansitaide on taas nautittavaa, ja esikuva kannelle löytyy sivun 53 ylälaidasta. Mutta onkohan Villalla ollut perspektiivi ihan hallussa? Takakannen inkkari on aika iso.       

[mkivimaki]

Mä en edes huomannut tuota porttia. Hyvin pääsin siihen tunnelmaan mitä haettiin.
Toki jos jokin asia pomppaa silmille, niin se alkaa ärsyttämään. Minua häiritsi tässä enemmänkin Texin kasvot, mutta en antanut senkään enempää vaivata.
Ihan mukiinmenevä tarina, joskaan ei mikään mestariteos.

[Gothicus]

Itse en millään laskisi Ortizia, edes vanhoilla päivillään, tusinatuhertajaksi.

Ortiz piirtää Tex Willerinsä huomattavasti karskimman ja julmemman näköiseksi, kuin useimmat muut Tex-piirtäjät. Tämä on tietysti hyvä asia. Hurjan ja vaarallisen elämän jäljet kuuluukin näkyä kasvoista.

[VilleM]

Mescalero Station oli suoraviivaisuudessaan ja vauhdikkuudessaan oikein kelpo tekele. Asioiden ytimeen mentiin heti eikä sivulla 50 ja paletti myös pysyi eheästi kasassa alusta loppuun. Verrattuna edeltävään Bosellin tarinaan, joka kärsi tietystä tukkoisuudesta ja jossa ratsasteltiin aavikolla puolitoista pokkaria ilman sen suurempaa jännitettä, Nizzin tarina oli turhista lörpöttelyistä karsittu kunnon toimintapläjäys, joka sopi kuin nakutettu yhteen pokkariin. Lukuunottamatta paria pikku huolimattomuusvirhettä Ortizista ei ole pahaa sanottavaa, komeaa kuvitusta kaiken kaikkiaan.

[Hannu]

Onko uutta Texiä jo näkynyt? Cheyenne ei ole hetkeen päivittänyt tuota "tulevat lännensarjakuvat" palstaansa, mutta olettaisin että nyt olisi vuorossa Manfredin ja Ticcin tarina? Almanaccojahan on tälle vuodelle tullut jo neljä.

[Jovalt]

Onko uutta Texiä jo näkynyt?

Tänään tipahti laatikosta. Mielenkiintoinen tarina, tosin puolen miljoonan dollarin ryöstösaalis on vaan liian epärealistinen varsinkaan kun se ei tunnu riittävän upseerirosvolle 

In 2010, the relative worth of $500,000.00 from 1880 is:
   $11,000,000.00    using the Consumer Price Index
   $10,300,000.00    using the GDP deflator
   $72,300,000.00    using the unskilled wage
   $119,000,000.00    using the Production Worker Compensation
   $114,000,000.00    using the nominal GDP per capita
   $701,000,000.00    using the relative share of GDP

http://www.measuringworth.com/uscompare/