Aaahhh... Hienoa Sihvonen! Minä suorastaan rakastan sellaisia dynaamisia ja omalla tavalla herkkiä kuvia, missä on yhdistetty ihminen ja luonto. Eli tuossa oranki/nainen kuvassahan ei oikeastaan ole mitään fantasiamomenttia muuta kuin että tuo vanha oranki-uros on noin kaks kolme kertaa suurempi kuin oikea luonnossa. Tiesittekö muuten, että suurin osa Sumatran ja Borneon alkuperäisväestöstä uskoo yhä orankin olevan toinen ihmislaji? Paikallisella kielellä "Orang utan" tarkoittaa metsäihmistä ja Nykyisen eliökunnan luokittelujärjestelmän luoja Linnékin sijoitti orankin samaan Homo-sukuun kuin ihmisenkin...
Nyt aletaan olla aika lähellä mun ominta aluetta ja tyyliä. Kun en kerran ole saanut aikaiseksi omia töitäni tänne ja moni on niitä halunnut nähdä, niin malttamattomille voisin sanoa, että tyylini on hyvin lähellä Sihvosen näytteitä. Tuollaista realistista ja semirealistista matskua. Sihvonen kyllä varjostaa kadehdittavan upeasti. Paremmin kuin minä... Hieno tekniikka! Pidän erityisen paljon tuosta lyijäriversiosta, jossa varjostukset on jaksettu tehdä kunnolla eikä stombeeraamalla. Se on mielestäni hyvin tasapainoinen kuva. Taka-alan metsäkin häipyy hiljalleen juuri sopivasti pelkistettynä. Loistokamaa juuri kuvituksiin, kirjankansiin jne.
Värillisessä kuvassa on taidettu tehdä väritys aika kiireellä ja mielestäni tuohon olisi ehkä sopinut paremmin yhtä herkkä ja paikka paikoin tarkkakin ote värittämisessä kuin mitä tuossa lyijäriversiossakin on. Hieman tukkoon se menee ja olisi mielestäni vaatinut hieman valoaukkoja ja sellaista ilmavuutta. Akvarellit olis kenties ollut parempi vaihtoehto värittämiselle kuin kone. Tai sitten hieman useamman tunnin intensiivinen istuskeleminen koneen äärellä. Nyt se vaikuttaa vähän sellaiselta, että hienosti tehty lyijäripohja on tavallaan "pilattu" hätäisellä värityksellä. Silti tuosta kuvasta näkee, että myös värit kyllä sopisivat työhön. Se, millaiset värit, mikä paletti, millaiset valöörit ja tapa, millä tavalla ne värit sinne laitetaan, olisi ehkä kaivannut vielä huolellisempaa tarkastelua ennen työn aloittamista. Mutta kun se on koneella tehty, ainahan sen voi tehdä uudestaan...
Viimeisimmässä kuvassa pidän erityisesti tasapainoisesta ja murretusta väripaletista. Hyvin pysäyttävä kuva. Omanlaista ajatonta pysähtyneisyyttä, odotuksen tuntua. Tällaisella tavalla toteutettuja sarjakuvia soisin näkeväni enemmänkin...