Johti myös ohjaajansa melkoisiin ongelmiin, englantilaiskriitikot tyrmäsivät aiheuttivat M. Powellille boikotin brittiläiseen elokuvateollisuuteen.
Olen edelleen lähes arvostelukyvyttömän häkeltynyt tästä elokuvasta, joka iski kauhuelokuvakirjaa tehdessä kaiken sen taakse ja syvälle sisään, mitä muuten sensaationpärskeinen genre sai aikaan. Se sai pinnalta saman oloiset ja näköiset aikalaishorrorit näyttämään kliseisiltä camp-kimpuilta ellei suorastaan naurettavilta rällästyksiltä.
Siinä ovat oikeasti ne molemmat kovapintaisen kauhun ja viileiden väristysten tasot: tahmean luridi tabloidiväritys ja kiivaan psykologinen taustavalotus. "Kotifilmeillä" itsekin isähahmona näyttäytyvä ohjaaja teki maineensa ja työllisyytensä kustannuksella todella rohkean tempun! Onneksi elokuvamaailman alhaisin "grind house"-kulttuuri piti Peeping Tomin kierrossa ja saattoi sen myös Martin Scorsesen silmiin.
Minulla on ylpeilyn aiheena kaksi fani-valokuvaa. En pidä niitä edes pönötyskuvina, koska kutistun pygmiksi nerojen rinnalla. Toinen on otettu Sodankylässä juuri, kun olen luovuttanut Michael Powellille kappaleen Musta Peili -kirjaamme selkäpuoli päällepäin. Siinä on koko kirjaa symboloiva upea kuva Peeping Tomista ja toinen löytyy vastaavan luvun alusta. Powellin vaimo, Thelma Schoonmaker, on toiminut Scorsesen pääleikkaajana jo Woodstockin split-screeneistä asti. Hän pyysi ja sai vielä kappaleen kirjaa "Martylle" vietäväksi.
(Toisessa valokuvassa olen tuppautunut Göteborgissa Don Martinin vierelle - vainajia nyttemmin molemmat...)
"Pelon kasvot" on oikeastaan aika hyvin harkittu suomalainen nimi, koska "Tirkistelijä" on paljon yksioikoisempi termi kuin "Peeping Tom"...