Ostatko kovat kannet

[Reima Mäkinen]

Kiinnostaisi tietää mitä ihmiset tuumaa kun tää nyt alkaa olla tätä.

[Juha Kouvalainen]

Siis mikä alkaa olla mitä? Kaikki sarjakuvat kovissa kansissa?

Onhan sisältö ilman muuta tärkeintä, mutta minusta kovakantisuus on hiton hyvä juttu sarjakuvallekin. Lisää ehdottomasti tuotteen arvoa muutenkin kuin hinnan muodossa. Ehkä sarjakuvia löytyy kohta tavallisen sukankuluttajan kirjahyllystäkin eikä pelkästään rypistyneinä sieltä lehtikorin pohjalta...

[Veli Loponen]

Mulle toi oli aika vaikea päätös. Oikeastaan kolme kohtaa sopi, mutta valitsin lopulta tuon sisällön. Toisaalta kovat kannet ovat turhaa juppailua, varsinkin, jos sisältö on mitä on ja yleensä kova hinta (jonka kovat kannet usein, mutta ei aina aiheuttavat) on ostokynnystä selvästi nostava tekijä. Seuraan muutenkin sen verran vähän sarjakuvaa, että jätän helposti ostamatta, jos hinta on vähääkään yläkanttiin.
Ellei sisältö tosiaan ole mua kiinnostavaa ja tällä hetkellä sekin taitaa tarkoittaa vain erään J. Byrnen tuotoksia (jonka kovakantisen albumin ajattelin kovasta hinnasta huolimatta hankkia). Alennuslaarista ostelen sitten mieluummin niitä kalliita (ja kovakantisia). Siten on pienempi riski pettyä rahan kohteeseen.

[Rami Rautkorpi]

Viimemmäksi on tullut ostettua kovakantisena Milliganin ja Allredin X-Force, koska se oli itse asiassa vastaavia kahta pehmeäkantista edullisempi paketti (ja jättikoko paransi hinta-laatusuhdetta huomattavasti), sekä Preacher: Dead or Alive -kansikokoelman, koska sen sai n. 8e:n pilkkahintaan Aleksanterinkadun Suomalaisesta (niitä saattaa olla vielä jäljellä...). Muuten en kovakantisiin jaksa uhrata rahojani, kun pehmeäkantisiakin pystyy ihan hyvin lukemaan.

[Reima Mäkinen]

Selvennetään nyt vielä. Ainakin Arktisen Banaanin kanta on kallistumassa siihen suuntaan, että tuotetaan kalliimman puoleisia lahjakirjoja. Viimeksi ovat tulleet Kovacs ja Baby Blues. Myös Otava, Like ja Kemin kulttuurikeskus ovat julkaisseet kovakantista kamaa. Puhumattakaan Kung Fu Poliiseista ja Ronkoteuksesta. Villityksen taisi aloitaa Nemo hitiksi muodostuneella Naisen kanssa sarjallaan.

Olen tästä riekkunut tuolla puhekuplassakin, mutta tulkoon vielä mainittua tämä näkökulmani. Suurkuluttajana ostan mieluummin pari mielenkiintoista pehmeäkantista kuin yhden kovakantisen. Tai sitten tyydyn kyttäämään tarjouksia.

Olen samaa mieltä siitä, että kannet tuovat lisäarvoa, mutta voi sitä hieman halvemmallakin disainata (ks. esim Gömp#5)
Toivon todella, että nämä kalliit laitokset nyt myyvät, sillä kustannuspoliikot saattavat äkkiä ajatella, että kun edes kovat kannet eivät myy, niin turha sitten julkaista missään muodossa. Suomen markkinat on aika rajalliset ja siinäpä vasta onkin miljardin rupian kysymys, että millä niitä saisi laajennettua?

[Timo Ronkainen]

Selvennetään nyt vielä. ...Myös Otava, Like ja Kemin kulttuurikeskus ovat julkaisseet kovakantista kamaa.

Aivan Mämmiläkin oli kovissa kansissa. Sanotaan nyt niin, että ostan kovissa kansissa jos muuta formaattia ei ole. Sisältöhän se ratkaisee. Mutta tosiaan jos saman saa pehmeäkantisena, ostan sen.

Timo

[Jukka Koivusaari]

Salarymanina joudun arkisin ajelemaan R-shinkansenilla pari tuntia päivittäin.
Ostokseni keskitän junalukemiseksi sopivaan huokeaan ja taskukokoiseen paikallismangaan, eli Akkarin taskukirjoihin ja Korkeajännityksiin ( velipoika toimittaa Texwillerit)

[VesaK]

WSOY julkaisee taas syksyllä sarjakuvaa, Dupuy&Berberianin Monsieur Jeania sekä Lewis Trondheimia. Mutta, jos albuissa on väriä & kovat kannet, miten mahtaa käydä..

[Reima Mäkinen]

Arvaus: Joulumarkkinoille varmaan tähätäävät. Sitten helmi maaliskuussa kirjoja saa jo puoleen hintaan :-(

Pitänee vielä todeta, että Ronkoteus on tiemmä myynyt aivan kohtuullisesti. Eli hintavuus ei välttämättä ole paha asia.

[Blackwing]

Pidän pehmeäkantisista ja ostan vain niitä. Osansa asiassa on tietysti opiskelijan budjetilla, mutta kovat kannet ovat mielestäni täysin turhia ja pelkkä rahastuskeino, olivat sitten sarjiksissa tai kirjoissa.

[Veli Loponen]

Pidän pehmeäkantisista ja ostan vain niitä. Osansa asiassa on tietysti opiskelijan budjetilla, mutta kovat kannet ovat mielestäni täysin turhia ja pelkkä rahastuskeino, olivat sitten sarjiksissa tai kirjoissa.

Tavallaan hyvä päätös myös siksi, että kovat kannet vievät enemmän tilaa ja ainakin meitin taloudessa kirjahyllytila on aivan liian rajallinen (menee jo nyt muutamia metrejä kahdessa rivissä).
Valitettavasti Suomen markkinat taitavat olla liian pienet SEKÄ kovakantisen ETTÄ pehmeäkantisen julkaisuun, mikä olisi muuten ihan hyvä idea.

[VesaK]

Hmm.. sarjakuvien kohdalla ehkä. Mutta kirjojen puolellahan on huomattu pokkaribuumi, eikä kovakantisen kaunokirjan ja sen pokkariversion välillä ole enää kuin reilu puoli vuotta parhaimmillaan, tai pahimmillaan, miten sen nyt sitten tulkitseekin. Sidotut lehtien vuosikerrat olisivat kyllä mukava juttu (ks. lähiAnttilasi ja Aku Ankka 2002), tätä tapaa aivan turhan vähän harrastetaan kustannusalalla. (Kansioihin survotut lehdet pakkaavat repeytymään liian herkästi.)

[Reima Mäkinen]

Kotikulman Suomalaisessa kirjakaupassa näkyi olevan Kovacsia tarjouksessa. Olikohan se 11 vai 13 euroa. Aika mielenkiintoista muuten, että kun normihinta on aika kova, kuten kovakantisissa tuppaa olemaan, myös kirjojen hintahaarukka on leveämpi. Tässäkin tapauksessa saattaa saman (uuden) kirjan/tuotteen hintaero olla paikasta riippuen abaut 5 euroa.

[kaltsu]

"Mulla ois tässä tämmönen sarjakuva. Aika paskahan se on, en itse edes jaksanut kokonaan lukea. Mutta hei, tehdään tästä kovakantinen ja pistetään kaupantekijöiksi tolkuton hinta. Kyllä sitä sitten lahjaksi ostetaan."

Anteeks vaan, mä voin todella pahoin. Oikeasti. Todella pahoin. Rakastan sarjakuvia hyvin paljon ja tämä nykyinen alennustila kustantamisen suhteen pistää sekä vihaksi että vatsan sekaisin kun sitä vähänkään ajattelee. Enkä tarkoita pelkästään kovakantisia lahjakirjoja vaan kaikkia näitä surkeita strippikokoelmia ja köykäisiä jatko-osia jo aikaa sitten otteensa menettäneiltä tekijöiltä.

Olen viimeisen viiden vuoden aikana ostanut itselleni vain yhden käännössarjakuvan(ghost world) eikä asianlaita suinkaan johdu kroonisesta rahapulastani. Kyllä sitä rahaa aina sen verran löytyisi, mut mitäpä ostat kun ei ole mitään ostamisen arvoista edes tyrkyllä.

Enkä minä suostu nielemään väitteitä että sitä saa mitä tilaa tai että laatua ei osteta vaikka tehtäisiinkin tai että ostava yleisö nyt vain haluaa tätä paskaa. Kyllä sitä vikaa kustannuspuolelta löytyy. Sarjakuva ja yleisö tuntuvat kasvavan mutta kustantamot eivät. Helvetti herätkää pahvit.

(Tämä viesti on aika äkkinäistä ja jäsentämätöntä purkausta. Toivottavasti ymmärsitte. Voin perustella näkemyksiäni tarkemmin jos jotakuta ihmetyttää jokin sanomani.)

[Harmus]

Aivan ihanaa, jos tämä kovakantisuubuumi yleistyy suomalaisessa sarjakuvassa. Omat lukutottumukseni kun ovat vähän "ranskalaiset". Ostan sarjakuvakirjoja hyllyyn ja palaan niiden pariin uudelleen ja uudelleen. Kovakantisina ne ovat sinällään pieniä taideteoksia.
Tunnustan, että monet kerrat on kirpparilta ja divareista tullut hankittua ulkomaisia sarjakuvia ihan niiden hyvän ulkoasun vuoksi, vaikka kyseistä kieltä en juuri hallitsisi.