Ostatko kovat kannet

[Hazart]

Haluan taitella sarjista sitä lukiessani. Käännellä ja väännellä. Kovat kannet estävät sellaisen tai ainakin tekevät sen hankalaksi. Siksi ostan mieluummin pehmeäkantisen, joka on vielä selvästi halvempi. Jotain juhlapuhlauberhyper-painosta voi tietysti ajatella kovakantisenakin. Esim. Lassin ja Leevin juhlakirjasarja toimii niin paremmin. Mutta yleisesti liputan pehmeitä arvoja... öö... kansia.

 8)

[Jarmo]

Mielummin ottaisin kovia kuin pehmeitä kansia.
Kestävät ja näyttävät hyllyssä arvokkaammalta.

En tietenkään tee ostopäätöksiä kansien kovuuden mukaan,
enkä kovin paljoa extraa halua kovioista maksaa.
 Jos ovat esim 20 ja 25 euroa, niin kovat lähtevät matkaan.
Jos taas 20 ja 35, otan pehmykäisen.

[tertsi]

5 euroo = 30 mk!!!

[Tero Mäntylä]

Koviin kansiin sen verran että useimmat kirjat ja sarjakuvat hommaan mielummin pehmeäkantisina. Kulkee paremmin mukana kun kirja on yleensä aavitustuksen pienempi (kovat kannet lisäävät paksuutta ja myös ovat yleensä sisältöä leveämmät). Ja jostain syystä arvostan hyllyssä enemmän hieman kulunutta pokkaria kun uuttuutta uhkuvaa kovakantista maxi kokoista kirjaa. Ensimmäinen on luultavammin nähnyt vähän elämää ja hommattu muutakin varten kuin hyllyn koristeeksi. Ohuehko paperikaan ei haittaa. Päinvastoin. Tekeehän sekin julkaisusta pienemmän ja helpommin mukana kannettavan.

Mielummin kyllä otan sarjakuvat jonkinkokoisia kokoelmina kuin yksittäisinä lehtinä.

Taidekirjat mielummin kovakantisina ja isoina. Tähän sarjaan kuulunevat myös muutamat visuaalisesti erityisen komeat sarjakuvat.

En myöskään ymmärrä mitä ihmiset valittavat siitä että albumit hajoavat. Aika harvaa liimaselkäistä albumia olen hajalle saanut. Muutama Asterix on kyllä aikojen kuluessa mennyt aika pahasti rikki mutta kaiken voi korjata.

[VesaK]

Harri "Wallu" Vaalio, Pelit 12 / 04:
Kovat kannet, kultalaminointi ja tiiliskiven paksuus ovat nykyään ennemmin sääntö kuin poikkeus sarjakuvajulkaisuissa. Yritä siinä sitten ostaa omilla rahoilla kaikki kiinnostavat kirjat... Väkisinkin tulee pukkia ikävä.

Koska Sarjakuvantekijät ry:nkin puheenjohtaja on sitä mieltä, että tahtoo ostaa sarjakuvansa halpoina, ohkaisina pahvilättyinä, niin mikäs siinä sittten.  

[Hege]

Haluan taitella sarjista sitä lukiessani. Käännellä ja väännellä.

Mulle tulee huono olo tuosta kommentista.

Alkuun hieman vierastin Pikku Vampyyrin kovakantisuutta, pienen mietinnän jälkeen olen ratkaisuun kovin tyytyväinen, onhan kyseessä pienemmille tarkoitettu julkaisu, joten tässä muodossa se kestää isältä pojanpojalle ( tai tyttärentyttärelle tai muille yhdistelmille). Ensisijaisesti kokisin paksut kannet paksujen sarjakuvien julkaisumuodoksi, kuten vaikka Jimmy Corrigan ja ne isot Palomar-kokoomat. Itkuhan niiden kanssa tulisi pehmeäkantisina. Tähän perinteiseen 30+ sivua albumiin käy kyllä pehmeätkin kannet, toisaalta ei noissa kovakantisissa Valerianeissa ole mitään vikaa (siis kovakantisuudessa tai yleisessä kunnossakaan, voi lukea ilman hajoamispelkoa).

Ihmetyttää hieman tämä kahtiajakoisuus kvaakkaajissa, toisaalla itketään kun sarjakuvaa ei arvosteta ja toisaalla toivotaan että julkaisujen ulkoasu pysyisi kioskikirjallisuuden tasolla ja paperi oli asteen verra vessapaperia tiukempaa, mutta yhtä kevyttä. Ja varsinkin jos se albumi ei näytä muutaman lukukerran jälkeen siltä kuin se olisi uitettu sohjossa ja ajettu lumilingon läpi niin se ei ole sarjakuva-albumi laisinkaan.  Ja hitto vieköön kun kehtaavat vielä pyytää rahaa että saisi viedä sen tekeleen kaupasta kotiinsa luettavaksi.

[Hazart]

Eikös kirjat ja sarjakuvat olekaan kulutustavaraa!? Käyttöön tarkoitettuja, eivätkä mitään koriste-esineitä.

Ja kovakantiset sarjiskirjatkin hajoavat. Periksiantamaton kansi rikkoo liikkuessaan liitokset siinä missä pehmeäkin. Pehmeäkantinen tosin hajoaa nopeammin sivun reunoilta.

8)

[tertsi]

Ranskalainen 70(?)-luvun Pilote-lehti on vieläkin kuin uusi. Ihana, kiiltävä, laadukas paperi.

Goscinny = laadun tae!!!

Ja nyt nukkumaan...

[Hege]

Eikös kirjat ja sarjakuvat olekaan kulutustavaraa!? Käyttöön tarkoitettuja, eivätkä mitään koriste-esineitä.

Ja kovakantiset sarjiskirjatkin hajoavat. Periksiantamaton kansi rikkoo liikkuessaan liitokset siinä missä pehmeäkin.

Nähtävästi tapamme käyttää asioita eroavat toisistaan huomattavasti.
Tuota kovakantisen kirjan liitosten rikkoutumista en ymmärrä, tarkoitatko kansien ja itse kirjaosuuden irtoamista toisistaan? Vai tarkoitatko liimaselkäisiä kovakantisia kirjoja, joissa tuon tapahtuman voisin ymmärtää.

[Hazart]

...tarkoitatko kansien ja itse kirjaosuuden irtoamista toisistaan? Vai tarkoitatko liimaselkäisiä kovakantisia kirjoja, joissa tuon tapahtuman voisin ymmärtää.

Oikeastaan molempia. Kova kansi ei anna myöten ja jos sitä onnistuu ruttaamaan vähänkin johonkin suuntaan niin sivuliitokset antavat myöden.

Kovakantisia sarjiksia on myös hankala lukea linja-autossa, kun vieressä istuvan täytyy pitää toista sivua sylissä. Pehmeäkantisen sarjiksen voi taittaa kevyesti ja naapurisopu säilyy. Et taida lukea näitä linja-autossa...? Hehehe! (Huomaa, että karrikoin hieman.)

Entropian laki sovellettuna sarjakuviin: Kirjat tuhoutuvat lopulta! Ennemmin tai myöhemmin.

 8)

[VesaK]

Oikeastaan molempia. Kova kansi ei anna myöten ja jos sitä onnistuu ruttaamaan vähänkin johonkin suuntaan niin sivuliitokset antavat myöden.
Kovakantisia sarjiksia on myös hankala lukea linja-autossa, kun vieressä istuvan täytyy pitää toista sivua sylissä. Pehmeäkantisen sarjiksen voi taittaa kevyesti ja naapurisopu säilyy. Et taida lukea näitä linja-autossa...? Hehehe! (Huomaa, että karrikoin hieman.)
Entropian laki sovellettuna sarjakuviin: Kirjat tuhoutuvat lopulta! Ennemmin tai myöhemmin.

Videokasetteja on kanssa kiva hakata vasaralla, kuva pehmenee mukavasti. Ja kansien muovikuoretkin lohkeavat kun niitä kunnolla revittää. Deeveedeihin saa mukavasti kierrettä mattopuukolla raapimalla ja ceedeeitä voi viskellä miniliitokiekkojen tapaan. Kirjastokirjoista saa vaikka vessapaperia jos tarve yllättää kun pöntöllä lueskelee...

Eli Hazart, muistuta etten ikinä koskaan lainaa sinulle mitään.

[Hazart]

Eli Hazart, muistuta etten ikinä koskaan lainaa sinulle mitään.

Hehehe! Tämä on siitä hupaisaa, että olen aina ollut sellainen ylitarkka kaikesta ja nyt kirjoittelen täällä tällaista. Hämmästytin juuri itseni tajuamalla, etten ota keräilytavaraa enää kovin vakavasti, kuten nuorempana.

Kolhut ja särmät tuovat joskus esineille persoonallisuutta ja antavat niihin elämän maun. Ainakin soittimiin.

Ymmärrän kyllä pointtisi, enkä tietenkään terrorisoi sarjiksiani tietoisesti. Halusin vain tuoda vähän tätä käytännön näkökulmaa tähän keskusteluun. Esim. Cosmicissa sarjikset joutuvat aikamoisen retuutuksen kohteeksi, kun niitä luetaan paljon (joskus jopa muutaman promillen voimistamana). Voisitko kertoa siitä kokemuksensta käsin, kuinka kestäviä ne kannet ym. ovat?

Ja mitä toisilta lainaamiseen tulee, niin tietenkin toisten tavaroita pidetään erityisellä hellyydellä. Tai no... ehkä on parempi ettet lainaa... GROUSKIS!

8)

[Tero Mäntylä]

Jäi mietittyttämään yksi asia ja se on se että keskustelu tuntuu enemmän jääneen kovat kannet vs pehmeät kannet linjalle. Joistakin esimerkeistä voisi kuitenkin päätellä että kovakantisina halutaan tietyntyylisiä sarjakuvia ja pehmeäkantisten kannattajat taas puhuvat hieman erilaisesta sarjakuvasta.

Kiinnostaisikin tietää myös minkälaisiin sarjakuviin mielestänne sopii erityisesti kovat kannet ja milloin kovakantisen sarjakuvan ystävät voisivat harkita mielummin pehmeitä kansia (ja kioskikirjallisuusmaisempi painoasu).

Itselleni kun sarjakuva on mieluiten 300 - 500 sivuinen mieluiten B5 tai alle kokoinen teos jota luen vaikka linja-autossa tai kahvilassa tai muuten vain raahaan mukanani kunnes teos on luettu. Sen jälkeen on hyvä jos teos ei vie liikaa tilaa rajatusta säilytyskapatesiteetissa. Tällaisissa sarjakuvissa mielummin pehmeät kannet (Liimaselkähän on ainoa vaihtoehto). Ja hyvässä kunnossahan nuo sarjakuvat ovat minulla pysyneet.

Muutamat albumit, kuten monet Enki Bilalin teokset tai esimerkiksi Elektra Elää taas mielummin näkisin yli A4 kokoisella paperilla eikä ne kovat kannetkaan haittaisi.

Mutta vaikka arvostankin suunnattomasti esimerkiksi Maison Ikkokua niin mielummin pidän ne 13 kirjaa siinä normaalissa manga julkaisun koossa pehmeäkantisina kuin hommaisin ne kovakantisina.

[DotC]

Kyllä esim Marvels pääsee kunnolla oikeuksiinsa kovien kansien välissä. Ei oikein tuntuisi samalta lukea sitä pehmeäkantisena kokoomana. Samoin Don Rosa- kokoelmat tuntuvat ihan luontevilta niin kuin ne ovat. Sen sijaan sivumäärältään 50 tai alle olevia tarinoita en oikein mielelläni kovakantisina katselisi. Esim viivit ja wagnerit on vähän liioiteltua kovakantisina. Ne kun on kuitenkin mun mielestä ns. kulutussarjakuvaa. Siinähän on kantta yhtä paljon kuin sivuja.
Marvelin perussarjakuvissa, näissä jenkkiläisissä kokoomissa olen vähän kahden vaiheilla. Ne ovat kuitenkin lähes samanhintaisia (suhteessa) ja kovakantisissa on tuplamäärä sivuja. Mielellään hankkii isomman kokonaisuuden kerralla.
Ronkoteus oli mielestäni juuri oikein kovakantisena. Sellaisissa pienissä lahjakirjoissa sen ymmärrän, mutta inhoan niitä, kun niissä ei yleensä tuo hinta/sivumäärä suhde yleensä ole kauhean mukava. (sitäpaitsi viivissä ja wagnerissa ainakin samat stripit on julkaistu myös albumeissa)

[VesaK]

Esim. Cosmicissa sarjikset joutuvat aikamoisen retuutuksen kohteeksi, kun niitä luetaan paljon (joskus jopa muutaman promillen voimistamana). Voisitko kertoa siitä kokemuksensta käsin, kuinka kestäviä ne kannet ym. ovat?

Eivät ne pahimmillaan vuotta kauempaa kestä. Kaikenlaisia paviaaneja tms. "puuttuvia linkkejä" löytyy keskuudestamme. Kirjastokirjan ikäluokkaa ovat.