Omakustanteen/pienkustanteen maksimihinta?

[Mikko A]

Onkohan aiheesta ollut keskustelua? Ei nyt hätäisenä ainakaan osunut silmään. Usein itsekin sortuu valittamaan kun "joutuu" ostamaan jotain 5€ 20/A5 lärpäkkeitä tai joku 8/a6 maksaa 2 euroa tms., mutta toisaalta hinta on yleensä varsin pieni suhteessa teoksen "arvoon".
Festareilla silmä osui Hopital+Brut 8 julkaisuun ja kysäistessä myyjältä (daada) hintaa, se oli 40€. Ne jotka tuon albumin tietävät, voivat varmasti myöntää että hinta on vähintäänkin kohtuullinen, mutta samalla herättää kysymyksen miten rajalliseksi levikki menee ja missä on se maaginen raja jonka jälkeen ihmiset ei enää edes irvistellen maksa?

Voisin kuvitella että vaikka Glömp #8 kaikessa komeudessaan voisi helposti kuvitella maksavan 30€.. tai jopa tuon 40€ (pikainen laskutoimitus kustannuksen kannattavuudesta..), mutta menisikö se enää kaupaksi samalla tavalla kuin nyt 20€ hintaisena?

Moni voi keräilylehdestä maksaa vuosien jälkeen karun hinnan, mutta moni on valmis maksamaan heti tuoreeltaan tälläisiä summia? Mahdollistaisiko ostajien pihtailematon lompakon nyörien avaus Suomessakin entistä suuruudenhullumpien projektien työstämisen?

Tähän kun vielä saisi gallupin "mitä olet valmis maksamaan".. heh

[Veli Loponen]

joku 8/a6 maksaa 2 euroa

Koska tämä vastaa kooltaan Rautarouva ja Avaruusmies -lipareitani, voinen omia mietteitäni kirjoitella. Koska en ole varsinaisesti mikään vaihtoehtolukija harvemmin ostan pienlehtiä/omakustanteita/vaihtoehtosarjakuvaa. Syynä ostamattomuudelle ei ole kuitenkaan hinta. Pidän kyllä vaikkapa viiden euron hintaa aika suolaisena jostakin A5-lehdestä, jossa on alle 50 sivua. Hinnoissa kuitenkin huomaan usein vertaavani kaupallisiin julkaisuihin, joten pienlehdet ovat hieman epäreilussa asemassa.
Mutta. Rautarouva ja Avaruusmies ovat lehtiä, jotka halusin tehdä (ja mahdollisesti teen samalla formaatilla lisääkin). Ongelmaksi muodostui kuitenkin jo alussa niiden levitys. A6/8siv. -lehtisestä ei oikein kehtaa mahottoman montaa euroa pyytää ja jos postitse toimitetaan, nousee hinta heti 70 sentillä. Niinpä päädyin siihen ratkaisuun, että lehti tulee kylkiäisenä/ilmaisena festareilla. Se ei kuitenkaan välttämättä vastaa hinta-laatusuhdetta, mutta se ehkä korjaantuu joskus hamassa tulevaisuudessa tulevassa kokoelmassa.
Mitä sitten yritän sanoa: itse omakustantajana näen mielummin lehteni leviävän mahdollisimman monelle kuin tuottavan rahaa (tai edes välttämättä pääsevän omilleen). Tietenkin rahaakin on kiva saada, mutta ei sen takia kannata pienlehtiä väkertää.

Hinnoittelu vaatii kuitenkin järkeä ja objektiivisuutta omia töitä kohtaan: onko laatu sen verran korkea, että julkaisusta voi pyytää enemmän (esim. Glömp #8 olisi sopivan hintainen 30 euron hintaisenakin, hämmästyin tosissani sen matalaa hintaa: paksu, kotimainen nelivärijärkäle ja vain 20e!).

Niin, pistetäänkö tähän äänestyskin? Mitä vaihtoehtoja laitetaan?

[Mikko A]

hmm.. mitähän sitä olisi..
32/A5 mustavalko niitattu lehti 1, 3, 5 €?
52/B5 m/v liimasidottu albumi 5, 10, 15, 20€?
100/B5 (osittain-?) väreissä liimasidottu albumi 10, 15, 20, 25, 30 .. enemmän?

Taitaisi tulla aika monimutkainen äänestys.

Tuosta Hopital+Brut albumista sen verran, että sehän on melkein kokonaan 4-värinen ja lisäksi sisältää reilusti ns. alkuperäisiä vedoksia. Silkkipainolla/litografia mitä lie. Jos miettii mitä yksitellen käsin painettua "oikeaa taidetta" saa ostettua 40 eurolla, niin tuossa paketissa sitä irtoaa ihan toiseen hintaan.

[Veli Loponen]

Tein äänestyksen. Jokainen voi antaa kolme ääntä ja ne jakautuvat mielellään seuraavasti:
1. ryhmä: 32/A5 mustavalko niitattu lehti 1, 3, 5 €?
2. ryhmä: 52/B5 m/v liimasidottu albumi 5, 10, 15, 20€?
3. ryhmä: 100/B5 (osittain-?) väreissä liimasidottu albumi 10, 15, 20, 25, 30 .. enemmän?
Ääniä on mahdollista muuttaa.

[tomu]

Voisin kuvitella että vaikka Glömp #8 kaikessa komeudessaan voisi helposti kuvitella maksavan 30€.. tai jopa tuon 40€ (pikainen laskutoimitus kustannuksen kannattavuudesta..), mutta menisikö se enää kaupaksi samalla tavalla kuin nyt 20€ hintaisena?

Kustantajan kannalta järkevä hinta Glömp8:lle olisi ollut minimissään 30 euroa. 20 euron myyntihinta tarkoittaa minulle, että pääsen kutakuinkin nollille painoksen myytyä loppuun.

[mikko jylhä]

Itse sain aikoinaan haukkuja liian matalasta hinnasta! Kun euroihin siirryttiin, muutin lehteni (28s. mv B5) kymmenestä markasta yhteen euroon. Aika moni oli sitä mieltä, ettei lehdellä ole mitään arvoa, jos ei siitä pyydä riittävää hintaa. Kummallisia ihmisiä.

[villeranta]

Kotimaisen sarjakuvan pien- ja omakustantajat ja tekijät eivät edes kuvittele, että he pystyisivät koskaan elättämään itseään julkaisujen myyntituloilla. Tämän takia aika moni onkin hinnoitellut kirjansa sen mukaan, mitä sen painaminen on maksanut. Tämä muodostaa nykyään käsityksen kotimaisen vaihtoehtosarjakuvan "yleisestä hintatasosta".

Kun tein kopiolehtiä Kemissä viime vuonna, annoin niitä ilmaiseksi, kun tuntui typerältä laittaa tekeleelle jotain keinotekoista hintaa. Pääasiahan on, että ihmiset lukee sen. Tämä on aika tavallinen ajattelutapa ja sellaisena hieno. Ulkomailla kadehditaan.

Olen kuitenkin pienkustantajana sitä mieltä, että hintataso on liian matala. Ai miksi?

Asema ei maksa palkkaa minulle eikä Lietzénille. Jotta sellainen olisi mahdollista, meidän pitäisi myydä jokaista kirjaa tuhansia kappaleita jollain keskivertoromaanin 25-35 euron hinnalla. Ja se taas olisi täysin mahdotonta. Ihmiset on tottuneet maksamaan sarjakuvasta 5-10 euroa, minkä perinteiset kaupalliset läpyskät maksaa.

Asema siis tyytyy siihen, että se pyrkii maksamaan kirjamyynnillä painatuksen lisäksi tekijänpalkkion, postituskulut, kirjanpitokulut ja muutamia muita, vähäisempiä kuluja. Mutta SEKIN on helvetin vaikeaa, kun yli satasivuinenkaan kirja ei saa maksaa yli 15 euroa tai kukaan ei sitä osta.

Se, mitä tälle asialle voisi tai pitäisi tehdä, onkin oma lukunsa.

[ubu-kauppa]

Vaihtoehto hintojen korottamiselle on painosmäärien nostaminen. Tämä tietenkin edellyttäisi suurempia myyntejä mutta luulen että pienkustanteen myyntien nostaminen nykyisestä alle tuhannesta jonnekin reiluun 1500 kappaleeseen ei olisi mahdotonta. Helpompaa ainakin kuin totuttaa alennusmyyntiosteluun oppineet suomalaiset sarjakuvaharrastajat maksamaan 30 euroa sarjakuvakirjasta. Painosta lisäämällä kappalekohtaiset valmistuskustannukset pienenisivät ja jäisi täten enemmän voittoa per kirja.

Eilen tuumailin että Suomessa on noin tuhat kirjakauppaa (antikvariaatit mukaanluettuina) ja toinen mokoma kirjastoja. Sitä kun ajattelee samalla kuin tietää että Suomessa on noin kymmenen kirjakauppaa jotka ottavat vapaaehtoisesti myyntiin pienustanteita ja vain joitakin kymmeniä kirjastoja jotka ostavat pienkustantamojen sarjakuvia, alka tulla pahat vapinat.

[villeranta]

Vaihtoehto hintojen korottamiselle on painosmäärien nostaminen. Tämä tietenkin edellyttäisi suurempia myyntejä mutta luulen että pienkustanteen myyntien nostaminen nykyisestä alle tuhannesta jonnekin reiluun 1500 kappaleeseen ei olisi mahdotonta. Helpompaa ainakin kuin totuttaa alennusmyyntiosteluun oppineet suomalaiset sarjakuvaharrastajat maksamaan 30 euroa sarjakuvakirjasta.

Varmasti.

Joo, ei olisi mahdotonta suinkaan kyetä ottamaan 1500 kpl:een painoksia vaihtoehtosarjakuvasta. Mutta kyllä se aika paljon on, ja aikamoista heilumista vaatisi pienkustantajalta saada sellaisesta painoksesta kunnollinen osa menemään. Eli 1000 kpl ensimmäisenä myyntivuonna. Jos ei satu jotain oheisjulkisuutta kirjalle tai tekijälle, jolloin 1000 kpl saa rikki helpostikin. Esim. Kaisa L. taisi myydä I Am Not These Feet -albumia parikin tuhatta.

Tuosta hinnasta vielä, että 30 euron hintaista kirjaa en saisi menemään MITENKÄÄN. Täysin mahdoton ajatus. En uskaltaisi tehdä koko kirjaa. Meillä meinaa tyssätä uutuuden liikkuminen, jos se maksaa edes 18 euroa.

Tämä riippuu tietysti myös kirjan paksuudesta. 192-sivuinen Sade myi taannoin kyllä 17 eurolla nopeasti, vaikka tekijä (minä) oli täysin tuntematon.

Haaveena on, että tuollaisesta 200-sivuisesta mötkäleestä voisi saada 25 euroa. Huh. Uskaltaisiko laskea markkinoille niin kallista kirjaa? Voi olla, että saisi kustantaja pitää hienot kirjansa.

Yksi hyvä vaihtoehto on myös painattaminen jossain halvassa maassa. Tommilla on kai sellaisesta kokemusta. Mulla ei ole.

[Mikko A]

Riippuu minkälaista painotekniikkaa kukin käyttää, että missä painosmäärässä albumin kappalehinta tippuu niin paljon että isoja painoksia kannattaa ottaa, sen sijaan että pelaa varman päälle ja painaa myöhemmin lisää jos tarvitsee.

Ottaa vaikka esimerkiksi Tehokopiointi ky (tre) jossa ilmeisesti nykyisin Sarjaria painetaan? Aikanaan tein itsekin siellä jotain juttuja. Pika-offset voi olla joskus suttuista, mutta yleensä tuolla on tullut hyvää jälkeä, olettaen että tekniikka jolla sarjakuvat on tehty, kestää ne paperimassa (?) painolevyn rajoitteet yms.

(nettisivuilla olevista hinnastoista, lienee tarjouksiakin saatavilla:)
500kpl A4/40 sivua ~ 525 euroa? + nidonta yms (a' 1,05e)
1500kpl A4/40 sivua ~ 1120 euroa? + nidonta yms (a' 0,75e)

500kpl A4/100 sivua - 1300 (a' 2,60)
1500kpl A4 100 sivua - 2800 (a' 1,87)

200 sivuisena tuplaa hinnat.

liimasidonta varmaan 50c-1e per albumi.

Kun lisää paperiin paksuutta, tai käyttää pinnoitettua, tai värikannet... kenties maksaa tekijälle.. tai tarvitsee parempaa painotekniikkaa, saahan albumille huimat hinnat. Silti jos 200 sivuisen omakustanteen tekee 500 painoksella ja pysytään painokustannuksissa 5 euron tuntumassa, 15e hinnalla se vaatisi alle 200 myyntiä omilleen pääsyyn. 30e hinta noinkin pienestä painoksesta tuottaisi vuodeksi n. 1000€/kk tulot - olettaen että myisi kaikki täyteen hintaan. Noin pienellä painoksella voisi teoriassa tekijä elää jos itse julkaisee & myy. Käytännössä tilanne on tietysti ihan jotain muuta.

[villeranta]

jos 200 sivuisen omakustanteen tekee 500 painoksella ja pysytään painokustannuksissa 5 euron tuntumassa, 15e hinnalla se vaatisi alle 200 myyntiä omilleen pääsyyn. 30e hinta noinkin pienestä painoksesta tuottaisi vuodeksi n. 1000€/kk tulot - olettaen että myisi kaikki täyteen hintaan. Noin pienellä painoksella voisi teoriassa tekijä elää jos itse julkaisee & myy. Käytännössä tilanne on tietysti ihan jotain muuta.

Ei nuo painohinnat, mitä tuossa esittelit, mitenkään edullisia ole, siis verrattuna offsetiin, jolla saa selvästi parempaa jälkeä. Käsitykseni on, että digi hakkaa hinnassa offsetin vielä jossain 300 kappaleen painoksessa, mutta viimeistään 500 kpl:ssa offset alkaa olla edullisempi. Mutta tästä en nyt vanno.

Tuo (ks. lainaus) laskelma ei tosiaan ole todellista elämää. Paitsi, jos on heiluriukko ja pystyy todella myymään satoja kappaleita 15-30 euron kirjaa kädestä käteen. Muistan joitain vuosia sitten, että Glömpiä meni satoja kappaleita kädestä käteen festareilla johonkin 6-8 euron hintaan. Siinä saatiin hienosti painokulut pois! Mutta että sama tehtäisiin kerran kuussa... No way.

Ja esim. Asemalla, joka tekee useampia kirjoja vuodessa, tuo tekniikka on yksinkertaisesti liian työläs. Pakko yrittää myydä kirjakauppojen kautta. Ja silloin pienkustantajaa viedään kuin pässiä narussa! 40% jälleenmyyjäalennusta VÄHINTÄÄN ja postituskulut kustantaja saa toki maksaa itse. Festareilla myyntipöytä maksaa satasia, junamatkat, apulaisten matkat, ehkä majoitustakin tarvitaan. Jossain vaiheessa on syytä hankkia varasto. Ja kirjanpitäjä. Ja tekijöille olisi todellakin asiallista maksaa. Ja veroja!

Jotta kirjamyynnillä saa maksettua edes painatuskulut (ja tietysti postituskulut, jotka juoksee koko ajan), pitää myydä muutama sata kirjaa. Seuraavista parista sadasta kirjasta rahat menee tekijälle. Ja siitä eteenpäin vielä aika pitkään muiden juoksevien kulujen maksamiseen...

Yleisesti ottaen yli satasivuisen sarjakuvakirjan tekeminen saattaa kannattaa kustantajalle. Ei ole mitenkään mahdotonta tehdä jopa vähän voittoa.

[Veli Loponen]

Ei nuo painohinnat, mitä tuossa esittelit, mitenkään edullisia ole, siis verrattuna offsetiin, jolla saa selvästi parempaa jälkeä. Käsitykseni on, että digi hakkaa hinnassa offsetin vielä jossain 300 kappaleen painoksessa, mutta viimeistään 500 kpl:ssa offset alkaa olla edullisempi. Mutta tästä en nyt vanno.

Ihan oikeassa käsityksessä olet. Yleinen suositus on, että siinä 500-1000 kappaleen välissä muuttuu digi offsetiksi (riippuen tietenkin jonkin verran työstä). Viittä sataa siis voi pitää hyvänä rajana. Ja jos puhutaan uusintapainoksista, voi rajaa laskea vieläkin alemmaksi.

[sebastian]

Haaveena on, että tuollaisesta 200-sivuisesta mötkäleestä voisi saada 25 euroa. Huh. Uskaltaisiko laskea markkinoille niin kallista kirjaa? Voi olla, että saisi kustantaja pitää hienot kirjansa.

En yhtään epäile, että sellainen saisi myytyä, mutta se asettaa jo kovia laatuvaatimuksia tarinalle/tarinoille ja piirtojäljelle. Kyllä minä mieluusti maksan 25-30 euroa esim. Chris Waren teoksista, mutta kuka kotimaisista piirtäjistä pystyy panostamaan samalla tavalla sarjakuviinsa? 200 sivun huolella tehty tuotos tarkoittaa vähintään 2 työvuotta pelkästään kirjoittamiseen ja piirtämiseen.

[vauvakolibri]

Vaihtoehto hintojen korottamiselle on painosmäärien nostaminen. Tämä tietenkin edellyttäisi suurempia myyntejä mutta luulen että pienkustanteen myyntien nostaminen nykyisestä alle tuhannesta jonnekin reiluun 1500 kappaleeseen ei olisi mahdotonta.

Ja tuo painosmäärien nostaminen ei toimi niille joilla ei ole omaa pienkustantamoa tukemassa; nuorelle opiskelijalle (lue: köyhälle) voi tulla suru puseroon jos pitäisi saada yli viisisataa kappaletta maksettua (mikä on kaiketi se hintaluokaltaan järkevin) mutta kopiokoneella koulussa tehtynä (+printtikannet) saa ehkä parikymmentä joista saa minimimäärän julkisuutta vaikka jakaisi ilmaiseksi ja edes kustannuksia ei saa umpeen (varsinkin jos kopiokonetta ei saa käyttää ilmaiseksi).

[Outi]

Muut ovat jo osin kommentoineet mutta vielä:

Vaihtoehto hintojen korottamiselle on painosmäärien nostaminen. Tämä tietenkin edellyttäisi suurempia myyntejä mutta luulen että pienkustanteen myyntien nostaminen nykyisestä alle tuhannesta jonnekin reiluun 1500 kappaleeseen ei olisi mahdotonta. Helpompaa ainakin kuin totuttaa alennusmyyntiosteluun oppineet suomalaiset sarjakuvaharrastajat maksamaan 30 euroa sarjakuvakirjasta. 

- Ja mistähän ne halvat alekirjat sielä loorassa tulee? No siitä, että on painettu liikaa albumia ja kukaan ei ole sitä ostanut sen pienen ja lyhyen "elinajan" aikana minkä se ehti kaupan hyllyllä olemaan. Eli vaikka saat kappalekohtaiset kulut alemmaksi, istut helposti lopussa valtavan ylijäämäkasan kanssa, joka pitää myydä alle omakustannehinnan. Puhumattakaan siitä että rahallinen sijoitus painokuluihin on aika hurja. Voi tulla hiki otsalle kun painolasku pitää kuukauden kuluttua maksaa ja olet myynyt vasta 10 kirjaa...

- Omakustanteen myyminen itse suoraan 1500 kappaleen verran on, kuten Ville jo totesikin, (lähes) mahdotonta, tai ainakin kestäisi loppuikäsi. Eli mukaan tulevat välittäjät ja kirjakaupat jotka leikkaavat 40-50% ulosmyyntihinnasta. Plus tietenkin kirjojen veroprosentti (8%). Silloin myynnin pitäisi olla aika korkea, että katetta jäisi itsellekkin.

- Jos kirja on kirjakauppamyynnissä, myyntiaika ei ole loputon, kirjan elinikä on nykyään todella lyhyt. Samasta tilasta hyllyllä tappelevat monet uudet kirjat. Jotta kauppa ottaisi kirjaasi lisää, sen pitää myydä jo aika hyvin. Itse voit tietenkin vuosikaudet myydä festareilla yms. kirjaasi (jolloin maksat pöydästä ja matkoista). Ja lähetyskulut maksat tosiaan itse, useimmat kaupat tilaavat vain pari kappaletta = posti syö rahasi.

- Positiivista: Toivottavasti digipainotekniikka kehittyy, niin että kirjaa olisi taloudellisesti mahdollista painaa pienissä määrissä, tarpeen mukaan ja näin uusintapainaminen ei maksaisi liikoja. Painolaadun pitäisi olla sarjakuville tietysti paljon parempi kuin mitä nyt.

- Hinnoista: Paksut uudet kirjat maksavat parhaimmillaan 25-30 euroa. Miksei sitten paksut sarjakuvaromaanit? Kyllä minä Villen Sateen mieluummin 30 eurolla ostaisin kuin Dan Brownin uusimman... Jota muuten myydään aivan s****nalliset määrät ympäri maailmaa, painosmäärä varmaan triljoona - ja silti maksaa noin paljon! Ja on vielä huono!