Huh, tulipa Axuzelta tekstiä. Aika toimittaja taidat olla
Poikkeuksellisesti kyllä jaksoin lukea koko setit alusta loppuun, aiheen ollessa näin mielenkiintoinen ja huomasin itsekin olevani osassa mielipiteistä samoilla linjoilla.
Lisään kuitenkin Aksulle seuraavaa:
Viiviä ja Wagneria markkinoi syndikaatti, PiB Copenhagen, jota suomessa kai edustaa Reijo Rouvinen. Julkaisu kai kuitenkin alkoi Helsingin Sanomien yksinoikeudella.
Helsingin Sanomilla on käsittääkseni ollut/voi olla edelleen ensijulkaisuoikeus V&W -strippeihin. Ainakin johonkin aikaan heillä oli jopa puolen vuoden yksinoikeus uusimpiin piirrettäviin strippeihin. Joitain strippejä he ovat sensuroineet, juttujen mennessä liian härskiksi
Melkoisesti menestykseen tuntuu vaikuttavan se, että lehteen kuin lehteen sarjan valitseva päätoimittaja/sarjakuvatoimittaja pitää sarjasta. Uskonpa, että monet potentiaalisesti menestyneet kotimaiset sarjatkin ovat karahtaneet karille sen vuoksi, ettei syndikaatin ja/tai sanomalehden päättäjä ole pitänyt sarjasta tai nähnyt sitä myyvänä. Vaikka todellisuudessa julkaisun toteutuessa tilanne saattaisi olla ihan toinen.
B. Virtasen "miedompaan menestykseen" verrattuna Viiviin ja Wagneriin, voisin ehdottaa syyksi nimenomaan sitä, ettei Helsingin Sanomia kiinnostanut sarjan julkaisu. Mikäli Virtanen olisi Hesarissa, tilanne olisi voinut olla aivan toinen.
Ja mitä tulee tuohon lehtien laadunvalvontaan, niin ainakin omasta kokemuksestani voin sanoa, että ainakaan pienempiä lehtiä ei tunnu juurikaan kiinnostavan se, onko sarjakuva hyvä vai ei. Tärkeintä on, että se ei maksa paljon. (En siis tiedä onko allekirjoittaneenkaan miten kauan mahdollista/motivoivaa piirtää sarjakuvaa yhteen lehteen korvaussummalla kymmenen euroa per strippi.)
Omasta mielestänikin Viivin ja Wagnerin parin ensimmäisen albumin stripit olivat iskevimpiä ja jollakin tavalla ideoiltaan vielä tuoreita. Nykyisin tuntuu, ettei sarjalla ole tarjota enää mitään uusia ideoita, vaan se lämmittelee vanhoilla ja toistaa itseään. Stripeissä on myös tietynlainen massatuotannon maku - ehkä osittain juuri toistuvasta kolmiruutuisesta formaatista. Muistaakseni viime kesänä Juba muutamissa stripeissä rikkoi tämän kolmen ruudun formaatin - miksi ei enää? Minusta 2-4 riviset Wagnerit olivat piristäviä jo dynamiikan vaihtelun vuoksi. Jatkuva kolmen rivin formaatti latistaa jokaisen stripin samalle juonenkululle ja puuduttaa ainakin albumeita lukiessa.
Axuz, täytyy myös muistaa, että Juba Tuomola on pitkän linjan sarjakuvantekijä - hän kyllä osaa piirtää (olen nähnyt esim. 90-luvun alun töitä) - luulen, että Wagnerin yksinkertaistettu tyyli on tietoinen valinta. Strippisarjakuvan täytyisi olla senkin vuoksi yksinkertainen, että sitä olisi mahdollista tehdä tarvittaessa nopeallakin aikataululla. Kyllähän strippisarjakuva on valitettavasti aina enemmän "tuote" kuin esimerkiksi sarjakuvanovelli. Tosin eihän sekään tarkoita, että sarjakuvaa pitäisi tehdä mentaliteetilla "paskaahan tämä on mutta kelvatkoon".
