Automobile Citroën ry:n jonkinlainen edeltäjä oli Club Citroën Finlande, ja isäni oli 80-luvulla sen puheenjohtaja. Kokoontumisia oli tiuhaan eri puolilla Suomea. Pääkokoontumiset pidettiin kahdesti vuodessa, Iso-Syötteellä (vuoteen 1987 asti) ja Joutsassa.
Isän ehdoton silmäterä oli musta Citroën DS 21 Injection Electronic vm -72. Sitä mallia ei paljon valmistettu, koska siinä oli hydraulinen ohjausjärjestelmä ja auto oli hankala ohjattava. Ihana muotoilu, valkoiset, pehmeät lampaanvillaistuimet, kaunis kojelauta ja kehräävän pehmeä käynti. Kun auton käynnisti, se hyrisi pehmeästi, sitten korin takaosa nousi hitaasti ylöspäin ja auto lähti pehmeästi liikkeelle. Sillä autolla ajoimme kaikkiin Citikka-klubin kokoontumisiin. Ala-asteella luokkatoverini kuulemma kadehtivat sitä hiukan. Auto ryöstettiin kerran, siitä särjettiin ikkunat ja vietiin ainakin autoradio. Radio oli merkkiä, jota ei enää valmistettu, mikä oli todella sääli. Noh, olihan uusikin jonkinlainen korvike. Mutta siitä lähtien isä piti talvisin muovipeitettä auton suojana.
Isä toimitti kotona kerhon lehteä, Kissa-Postia. Koti oli usein täynnä paperiarkkeja, taittovalmiita lehden sivuja joista hän kokosi lehtiä.
Citroën-klubi tuotti minulle paljon hupia. Oli todella tiuhaan kokoontumisia ympäri Suomea, ja silloin kun asuin jonkin aikaa isän luona enkä isäpuoleni ja äitini kanssa, olin aina mukana. Onkohan yhtään Suomen kuntaa, jossa en olisi isän kanssa käynyt? Tuntui ainakin siltä ettei ollut. 1988 todettiin, että koska monet Citroën-klubin jäsenet eivät halunneet maksaa jäsenmaksuaan eikä heitä näkynyt koskaan missään kokouksissa tai tapahtumissa, perustettiin aktiiveille uusi kerho nimeltä "Automobile Club Citroën". Isä ei halunnut olla uuden kerhon hallituksessa. Kerhon lehden nimeksi tuli "Citikka".
Kokoontumisista muistan parhaiten sen, että vaikka ne periaatteessa olivat ihan kivoja, niillä oli joskus tylsää. Jos olin itse ainut alaikäinen ja kokoontuminen pidettiin jossain isossa automyymälässä, en voinut muuta kuin vaellella ympäriinsä autojen keskellä tai sitten myymälän ulkopuolella. Aikuiset höpisivät keskenään jossain kokoushuoneessa.
Joutsan kokoontumiset olivat hauskimpia, ne kun pidettiin joutopäivien aikana ja virkistyspuuhaa, kuten petankin peluuta, riitti. Kerran kävin Iso-Syötteelläkin, se oli ikimuistoinen parin päivän kokemus.
EDIT: Typo.
