Ajatuksia herättävää Ken Parkerissa on se, että lopussa hän on roistojoukon keskellä ja ei oikeastaan eroa konnista kuin oman moraalikäsityksen osalta. Näiltä osin loppu on surkea, mutta toisaalta Ken pitää tietyistä periaatteista kiinni viimeiseen asti. Jotenkin olisi ajatellut, että lopussa olisi ollut kunnianpalautus tai jokin parempi näkymä ja siihen ammuskelu päälle, mutta ei niin ei. Näin tekijät halusivat homman päättää. Pitääpä hommata ne puuttuvat tarinat divareista, niin saa kokonaisuuden luettua.
