Ken Parker ratsastaa jälleen!

[J.T.Chance]

Minulla on Mondadorin osat 48 ja 49. Niissä on Milazzon lähinnä vesiväreillä tekemää taidetta sekä luonnoksia ja käsikirjoituspätkia ynnä tietenkin se yksi lyhäri.

[Sampsa Kuukasjärvi]

Luin vikan pokkarin ekan stoorin, Kuparinaaman. Se on vaikuttava ja murheellinen kertomus yahi-kansan viimeisestä edustajasta, jota nimitettiin Ishiksi. Juttu perustuu  tositapahtumiin, vaikka mm. oikean elämän Ishin ajankohta ei käy yksiin Ken Parkerin ajan kanssa ja vaikka yksityiskohtia on muutettu sarjakuvassa.

[Mielikuvitus/puoli]

Luin vikan pokkarin ekan stoorin, Kuparinaaman. Se on vaikuttava ja murheellinen kertomus yahi-kansan viimeisestä edustajasta, jota nimitettiin Ishiksi. Juttu perustuu  tositapahtumiin, vaikka mm. oikean elämän Ishin ajankohta ei käy yksiin Ken Parkerin ajan kanssa ja vaikka yksityiskohtia on muutettu sarjakuvassa.

Mikä muuten on Ken Parkerin aika? 1850-luvulta eteenpäin vai? Vikan pokkarin ensimmäinen stoori pääsi Ken Parkkerin parhaimmistoon, mutta toisella oli ilmeisesti liian kova kiire painoon. Varjostuksiin oli jätetty tussinvedot näkyviin ja oli kyllä sen verran karun näköistä jälkeä ettei kyseessä ollut varmastikkaan tyyliseikka. "Kuparinaamasta" jäi mieleen vedenpaisumiskohtaus. Hyvin toteutettua toimintaa.

[Timo Ronkainen]

Mikä muuten on Ken Parkerin aika?

Pitkässä piilukossa (eka pokkari) ollaan joulukuussa 1868. Ja siitä sitten eteenpäin.

Timo

[J.T.Chance]

Viimeinen tarina pohjattoman surullinen. 35 vuotta sitten tutustuin tähän oikeamieliseen ja humaaniin mieheen. On tässä nyt sulattelemista. Täytyy jättää analyysit myöhempään...

[Sampsa Kuukasjärvi]

Pitkässä piilukossa (eka pokkari) ollaan joulukuussa 1868. Ja siitä sitten eteenpäin.

Jep, näin näkyy olevan. Kenin elämää seurataan sitten jonnekin 1880-luvulle saakka, paitsi ihan viimeinen tarina, jota en ole vielä ehtinyt lukea, näyttäisi olevan vuodelta 1908.

Takaumissa näytetään varhempiakin aikoja kuin tuo 1868. Esim. ”Aikaan Pony Expressin” (joka julkaistiin toiseksi uusimmassa pokkarissa) tapahtui vuonna 1861 (pokkarin s. 5), ja Ken oli siinä vasta 17:n ikäinen (s. 18) saaden ensimmäisiä seikkailujaan konnien ja naisten parissa.

Kuparinaama-jutun alussa (pokkarin s. 5) ajankohdaksi kerrotaan vuosi 1878. Seikkailun lopun ilmoitetaan tapahtuvan 3 – 4 vuotta myöhemmin (s. 25). Oikean elämän Ishi ilmaantui valkoisten joukkoon vasta 1910-luvulla.

[Janne]

Viimeinen tarina pohjattoman surullinen. 35 vuotta sitten tutustuin tähän oikeamieliseen ja humaaniin mieheen. On tässä nyt sulattelemista. Täytyy jättää analyysit myöhempään...

Joo, surullinen oli. Lisäsurua toi sekin, että itse lopetustarina, joka on kaiketi Italiassa julkaistu värillisenä, ei toiminut ollenkaan mv-formaattiin muutettuna. Oli sitä pikseliä mutta sen lisäksi jotkut ruudut näyttivät älyttömän suttuisilta. Haittasi lukemista tosi paljon. Hyvä kun saatiin sarja loppuun meilläkin, mutta ei tästä nyt niin hyvä mieli tullut kuin etukäteen odotin.

[Mosabacka]

Ajatuksia herättävää Ken Parkerissa on se, että lopussa hän on roistojoukon keskellä ja ei oikeastaan eroa konnista kuin oman moraalikäsityksen osalta. Näiltä osin loppu on surkea, mutta toisaalta Ken pitää tietyistä periaatteista kiinni viimeiseen asti. Jotenkin olisi ajatellut, että lopussa olisi ollut kunnianpalautus tai jokin parempi näkymä ja siihen ammuskelu päälle, mutta ei niin ei. Näin tekijät halusivat homman päättää. Pitääpä hommata ne puuttuvat tarinat divareista, niin saa kokonaisuuden luettua.

[Janne]

Sitä samaa minäkin mietin. Mutta lopussa mielestäni tuli se kunnianpalautus. [spoiler]Nähdäkseni Ken vain odotti sitä oikeaa hetkeä toimiakseen, ja pelastaakseen naiset roistojen kynsistä. Nähdäkseni naisten pelastamimen oli ainut syy, miksi Ken lähti roistjen matkaan. Mutta ennen välienselvittelyä ehti tapahtua niin monenmoista mm. raiskauksineen, että surullinen fiilis tuli. Ja vielä sen varsinaisen ammuskelunkin jälkeenkin piti saada se nuori likka vainajaksi.[/spoiler]

Sinällään hyvä, että sarjakuva herättää  monenlaisia tunteita. Mutta en minä tällaisia tuntemuksia olisi viimeisestä Ken Parkerista halunnut saada. Mielestäni tekijäkaksikolla ns. läikähti nyt yli. Vieläpä pahemman kerran. Jonkinlainen ratsastus auringonlaskuun olisi sopinut paremmin sarjan henkeen.

[Sampsa Kuukasjärvi]

"Kuparinaamasta" jäi mieleen vedenpaisumiskohtaus. Hyvin toteutettua toimintaa.

Minun mieleeni jäi Ishin loistavasti piirretyt ilmeet ja uskottava sanojen hapuilu. Suomennos on oikein hyvää kieltä.

Lukaisin nyt Kenin vikan tarinan. Ei se huono ollut, mutta ei huippukaan.

[spoiler]Pessimismiä välittyi yllin kyllin, ehkä liikaakin. Vankilan sadistinen vartijapäällikkö alkaa olla liian iso klisee. Samanlainen kevytkenkäinen vankilanjohtajan vaimo, joka seukkaa vartijapäällikön kanssa nähtiin Ken Parkerissa vain pari pokkaria sitten tarinassa Tuomitut.[/spoiler]

Tarinan loppu oli iso yllätys, mutta toisaalta olihan tämä sarja monessa muussakin asiassa rajoja ja tapoja rikkova. Vaikea analysoida enempää tällä hetkellä.

[Sampsa Kuukasjärvi]

Tajusin nyt vasta, että Canto di Natale -kertomus kertoo saman stoorin Lyle-vangista kuin tämä Kenin viimeinen pitkä seikkailu. Piirrokset ja sanat ovat toki eri. Canto di Natalessa myös selviää, että vankila on Montanan osavaltion vankila (paikkaa ei kerrota Kunnes aamu sarastaa -tarinassa, mutta se on tietty selvää, että lämpimässä Floridassa ei enää olla).

Miten muuten te ymmärsitte vartijoiden päällikön kohtalon?

[spoiler]Hirttikö Ken hänet? Ei kai paikalla ollut muitakaan...[/spoiler]

[Janne]

Miten muuten te ymmärsitte vartijoiden päällikön kohtalon?

[spoiler]Hirttikö Ken hänet? Ei kai paikalla ollut muitakaan...[/spoiler]

Noin minäkin sen ymmärsin.

[ekku]

Ken alkoi pikkuhiljaa hyväksymään, että laki ja oikeus ei ole sama asia. Tämä oli tullut selväksi jo omankin tarinan aikana. Hänellä oli vahva oikeuden taju jota tuossa myös toteutti. Näin minä sen ymmärsin.

Ekku

[Sampsa Kuukasjärvi]

Ken alkoi pikkuhiljaa hyväksymään, että laki ja oikeus ei ole sama asia. Tämä oli tullut selväksi jo omankin tarinan aikana. Hänellä oli vahva oikeuden taju jota tuossa myös toteutti. Näin minä sen ymmärsin.

Joo, myös roistojen kommentti Kenille sivulla 205 viitannee siihen. Siis vangit ehkä ovat yleisesti tienneet vartijapomon kuolinsyyn, mutta vankilan henkilöstöhän ei tiennyt sitä.

[spoiler]Ken on aina ajanut oikeutta, mutta mielestäni hän ei olisi tavallisesti sortunut murhaamaan noin raa’asti (paitsi ihan alkuaikojen Ken voi olla tässä poikkeus). Ehkä vuosien karu elämä vankilassa opetti hänet ottamaan oikeuden omiin käsiinsä. Tämä seikka lisää tarinan lohduttomuutta entisestään mielessäni.[/spoiler]

Täydennän vielä Jannen yhtä aiempaa kommenttia:

[spoiler]Nähdäkseni Ken vain odotti sitä oikeaa hetkeä toimiakseen, ja pelastaakseen naiset roistojen kynsistä. Nähdäkseni naisten pelastamimen oli ainut syy, miksi Ken lähti roistjen matkaan.[/spoiler]

[spoiler]Kyllä. Lisäksi Ken myös oli oppinut tuntemaan naisten perheenpään, farmarin, vankilassa, eli siinä oli toinen syy lähteä konnien matkaan.[/spoiler]

Latoin sarjan päättymisestä uutisen etusivulle.

[Miqz]

Minulla on yksi lyhäreistä , Canto di Natale. Julkaistu väreissä Mondadorin isokokoisessa Parker-sarjassa nro 49. Sivuja tarinassa on 12. Kuvittaja Milazzo.

Kirjamessuilla Tex-korttien vaihtotapaamisessa muistaakseni mainitsit, että toinen näistä lyhäreistä ilmeisesti olikin mukana vikassa pokkarissa. Löytyikö se toinenkin jo? Ja kuten tapaamisessa keskusteltiin, olisihan mm. nuo vikat tarinat mahtava saada väreissä, vaikka koko sarjakin.