Ohhoh ja huhhuh! Olipas hirveen hieno, paino siis molemmilla sanoilla, tarina. Ja pitkä. Ei siinä Ken itse mitään juurikaan tehnyt, mutta mua se ei haittaa. Tässä ei nyt ollut sellaista kikkailua, joka on jo vähän tympäissyt viimeaikaisissa tarinoissa. Oli suoraviivaista tarinankerrontaa, jossa oli mainio aloitus, lopetus ja keskikohta. Aivan piti ahmia, vaikka välillä jo vähän tuli piinattu olo. Menee mun koipeliiniin!