Ken Parker ratsastaa jälleen!

[Timo Ronkainen]

Noh, kun katsoo kansikuvia, niin huomaa, etteivät nimet täsmää niihin. Konkistadorien kypärään assosioituu heti "kultainen kaupunki" eikä kyllä oikein mitenkään "Hienot huonot naiset". ja vice versa. Joku latoi ykköskirjan kanteen kakkoskirjan nimen. Tavallaan houkuttelee ajattelemaan, että lehdet on käännetty, toimitettu ja ladottu samaan aikaan.

Timo

[Secos-Bill]

En haluaisi ihan puhua läpiä päähäni ja noiden lukemisesta on kauan, joten jätin viimeksi tämän pois.

Ensimmäinen noista on klassinen naiskaravaanijuttu ( ensitereffit alttarilla... ) ja siinä oli eräässä suvantovaiheessa Kenin ja erään naisen välinen keskustelu siitä mitä tulevaisuudessa odottaa. Hämärän muistikuvan mukaan siinä käytettiin vanhaa ilmaisua 'kultaiset kadut'. Se ainakin kiinnittäisi huomiota hiukan erilaiseen otsikkoon ja toisaalta hälventäisi epäilyksiä täysin vaihtuneesta nimestä.

Tai sitten sotken taas jotain ja edellisessä ei ole mitään perää... Pitänee yrittää löytää se jostain vielä purkamattomien muuttolaatikoiden joukosta tarkistusta varten...

[Sampsa Kuukasjärvi]

Selasin ”Hienot huonot naiset” -seikkailun läpi, siis sen pokkarin, minkä kannessa lukee virheellisesti ”Kultaiset kaupungit”, eikä siinä puhuta kultaisista kaduista, kultaisista kaupungeista tai muustakaan kultaisesta. Kertomuksessa myös nuo naiset ovat matkalla linnakkeeseen (prostituoiduiksi) eikä kaupunkiin. Tuollainen symbolinen ilmaus paremman tulevaisuuden toiveelle toki olisi saattanut olla mahdollinen, ja se olisi silloin saattanut sekoittaa kansitekstien latojaa.

Joo, konkistadorikannessa tuo virheellinen ”Hienot huonot naiset” -nimi osuu heti silmään. On siinäkin tarinassa silti kaksi naista. Virheellinen nimi sopisi jotenkin tähän ”Kultaiset kaupungit” -tarinaan, jos siinä ajateltaisiin, että nuo kaksi naista olisivat jotenkin huonoja. Kuitenkin vain toinen heistä, musta nainen, oli villin lännen ajan yleisen käsityksen mukaan huono. Seikkailun toinen nainen on valkoinen ja arkeologin tytär.

Joo, lukijat ovat aikoinaan varmasti ihmetelleet kansitekstejä.

[Lurker]

Joo, lukijat ovat aikoinaan varmasti ihmetelleet kansitekstejä.

Käsitin nimet allegorisiksi, Ken Parker on aina ollut vähän taiteellinen sarjakuva.

[Secos-Bill]

Niin ne muistikuvat haalistuvat ja sotkeentuvat muihin juttuihin kolmessakymmenessä vuodessa... 

Eli kannattaa suhtautua varauksella siihen ensimmäiseenkin kirjoitukseeni 

[Sampsa Kuukasjärvi]

No problem, Secos-Bill.

Käsitin nimet allegorisiksi, Ken Parker on aina ollut vähän taiteellinen sarjakuva.

Taiteellisuuden huomaaminen ja arvostaminen vaatii kypsyyttä.

Kun yritin lapsena 80-luvulla lukea Ken Parkereita, en tajunnut niistä mitään. Ne tuntuivat tylsiltä ja tapahtumaköyhiltä. Myöhemmin niputin Parkerin mielessäni väärin tusinalänkkäriksi, joka oli piirretty sutaistummin kuin Tex Willer, enkä tullut tarttuneeksi sarjoihin.

Kiinnostuin Keneistä vasta neljä vuotta sitten kun Prinssi ja teatterityttö eli se Marilyn-juttu ilmestyi suomeksi. Havahduin, että tämmöistäkin voidaan esittää lännensarjassa. Huomasin, että Parkereissahan oli kokeilevaa kerrontaa, romaanimaista ihmiskuvausta, syvällisiä teemoja ja elämän makua, ja innostuin. Olin itse varttunut niin, että osasin arvostaa näitä piirteitä. Aloin silloin ostaa uusia pokkareita. Milazzokin osoittautui silloin huipputaiteilijaksi.

Viime vuonna rupesin keräämään 80-luvun pokkareita. Luettuani nyt kaikki suomennetut seikkailut olen yllättynyt siitä, että sarja keskimäärin kypsyy sitä paremmaksi mitä pidemmälle se etenee. Kovin useinhan ne parhaat jutut ilmestyvät jo sarjojen alkuhistoriassa.

[Lurker]

Ken Parkerit ovat jacklondonia.

[Timo Ronkainen]

Pat O'Shanen tarina oli muistaakseni ensimmäinen jonka näistä luin, mutta toki löysin Parkerin vasta joskus 1985-86 tai jotain, jolloin suurin osa oli jo ilmestynyt. Keräsin sitten kaikki ja olin täysin koukussa. Sen jälkeen odottelin aina siihen vuoteen 2007 kun Ken tuli jälleen Suomeen. Oli se pitkä odotus... 1987-2007.

EDIT: joihinkin kirjoihin olen merkinnyt sievästi lyijykynällä sen ostopäivän. Koiran ja metsämiehen olen näemmä hankkinut divarista 17.9.1985. Ko. kirja on sarjan parhaita. Harva sarjakuva (tai kirja) on pistänyt silmäkulman samalla tapaa kostumaan.

Timo

[Sampsa Kuukasjärvi]

Uusi Parker, Donaverin karavaani, havaittu lehtipisteessä!

[hex]

Uusi Parker, Donaverin karavaani, havaittu lehtipisteessä!

Kiitos muistutuksesta, pitääkin kerätä oma kappale talteen.

Lehtipisteen sivuilta löytyvä kuva takakannesta paljastaa "Ken Parker Magazine -lehden numero 33 on aikaisemmin suomentamaton". Onko tässä virhe viitateten Sampsan vanhaan viestiin..

KPM 33 – 36 La carovana Donaver 270 s
(La carovana Donaver 92 s - Verso l'ignoto 50 s - L'ira delle ”nuvole azzurre” 60 s - Le montagne dell'orrore 68 s)
...

Eli kai tuo pokkari sisältää kaikki nuo KPM 33-36 tarinat?

[echramath]

Huh huh, vastahan minä vahingossa bongasin tuon vankilanumeron. Tämmöisen lehden pitäisi tulla postissa kotiin...

[Sampsa Kuukasjärvi]

Lehtipisteen sivuilta löytyvä kuva takakannesta paljastaa "Ken Parker Magazine -lehden numero 33 on aikaisemmin suomentamaton". Onko tässä virhe viitateten Sampsan vanhaan viestiin..

Eli kai tuo pokkari sisältää kaikki nuo KPM 33-36 tarinat?

Julkaisussa on KPM:n numerot 33 - 36. Sivumäärät kun laskee, niin yhtään mitään ei puutu. Takakannessa on siis virhe - hyvä bongaus.

Vilkaisin pokkaria sen verran, että se on näyttävän ja yhtenäisen näköistä taidetta. Ortiz siis vastaa piirroksista.

[Janne]

Tätä minä olen odottanut: Ortizin Parkkeria!!!

[Sampsa Kuukasjärvi]

Ortizin taide on tosi komeaa. Tuttuun tapaan suomennos pelittää myös ja ladonta on virheetöntä.

Mutta uuden pokkarin kannet eivät muutenkaan ole ihan hiotut (tuon alkuperäisnumerovirheen lisäksi). Etukannessa lukee vakioteksti "Berardi - Milazzo", vaikka Milazzoa ei tällä kertaa löydy sisäsivuilta. Takakannessa on ensimmäistä kertaa suomalaisten Parkerien historiassa täsmälleen sama piirros kuin etukannessa - varmaan vahinko, sillä vaihtoehtoisia kansipiirroksia olisi ollut olemassa muista KPM:n numeroista.

[Bastard]

Etukannessa lukee vakioteksti "Berardi - Milazzo", vaikka Milazzoa ei tällä kertaa löydy sisäsivuilta.

Myös copyrighteissa lukee Berardi & Milazzo. B & M loivat Kenin yhdessä joten krediitti on mielestäni ihan asiallinen vaikkei kyseisessä numerossa Milazzon taidetta olekaan.