Sampsan kanssa samaa mieltä. Parkerien juoni on usein kiinnostava sekoitus elokuvallisuutta ja taidekirjallisuutta. Tarinoissa yritetään ymmärtää ihmisten tunteita, ajatuksia ja käytöksen syitä. Teemat usein universaaleja; käsitellään ihmisen ja luonnon suhdetta, rotuvihaa, yhteiskuntaluokkien ristiriitoja ym. Tarinoiden juonet ja tapahtumapaikat ylittävät lännengenren rajat, mikä mahdollistaa näkökulmien ja teemojen runsauden. Anakronismia tarinoihin tuo Parkerin osoittama empatia, joka heijastaa enemmänkin modernia ihmisluonnetta kuin 1800-lukulaista maailmankuvaa.
Antisankari Parker on ristiriitainen hahmo, pyrkii toimimaan oikeudenmukaisesti maailmassa, jossa hyvät eivät voita vaan vahvat. Onnelliset loput eivät ole tavallisia ja paha ei useinkaan saa palkkaansa. Sitä on lukijan monesti vaikea hyväksyä. Eikä päähenkilönkään toimia voi aina hyväksyä: ampuuhan Ken ensimmäisessä tarinassaan aseettoman vanhan intiaanin. Vaikka surmatyölle oli syynsä, teko ei todellakaan istu perinteiseen näkemykseen siitä, miten humaanin "sankarin" tulee toimia.