Ken Parker ratsastaa jälleen!

[Secos-Bill]

Tuli vilkaistuksi uutta Parkeria vähän lisää - en ehdi vielä lukea sitä. Tajusin, että pokkari ei jatku suoraan edellisestä. Osaisiko joku kertoa, tarpeen tullen vaikkapa spoilerien sisällä, että tapahtuiko tässä aikahyppy eteen- tai taaksepäin ja että palataanko edellisen pokkarin jännittävään loppuun jossain vaiheessa?

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Ken ei esiinny lainkaan 'livenä' tässä pokkarissa, vaan ainoastaan Buntlinelle lähettämänsä tarinan välityksellä.  Eli edellisen loppu jää vielä auki.

Edelliseen liittymätön spoileri:

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Juttu oli ihan hyvä ja henkilökaarti Berardin tapaan täysipainoinen, mutta tarinan nimi oli minusta harhaanjohtava siinä mielessä, että odotin Zukovin toimivan jotenkin kokonaisvaltaisemmin epäluotettavasti. Odotin koko ajan jonkinlaista suurta puhallusta, jota ei sitten tullutkaan.

Ja varsinaisen tarinan piirtäjä oli ilmeisesti Renato Polese ( ei Renardo ). Ainakin sivulta 73 jälki oli samanlaista kuin muinaisissa Lännentie-pokkareissa. Edeltävät sivut taitavat olla ( kehyskertomuksen piirtäneen ) Milazzon tussaamia?

[Sampsa Kuukasjärvi]

Pokkarin tarina oli mukaansa tempaava ja hyvä kokonaisuus. Parkermaisesti arki ja ihmisenä oleminen oli yhdistetty seikkailuun mukaan. Rasteripeikko oli kyllä käynyt jyrsimässä viivoja pokkarin alkupuolella ikävästi.

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Ken ei esiinny lainkaan 'livenä' tässä pokkarissa, vaan ainoastaan Buntlinelle lähettämänsä tarinan välityksellä.  Eli edellisen loppu jää vielä auki.

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Joo, tässä luetaan Parkerin lähettämä kertomus Kanadasta. Voimme kai siis olettaa, että Ken jäi viime pokkarin lopussa henkiin. : ) Nettisivuilta olin ymmärtävinäni, että KP Magazine 26:ssa palataan tuohon Mustakarhun loppunäytös -tarinan loppuun. Sen pitäisi tulla julkaistuksi seuraavassa suomalaisessa pokkarissa.

Edelliseen liittymätön spoileri:

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Juttu oli ihan hyvä ja henkilökaarti Berardin tapaan täysipainoinen, mutta tarinan nimi oli minusta harhaanjohtava siinä mielessä, että odotin Zukovin toimivan jotenkin kokonaisvaltaisemmin epäluotettavasti. Odotin koko ajan jonkinlaista suurta puhallusta, jota ei sitten tullutkaan.

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Minusta taas hahmo osoitti epäluotettavuutensa sen verran useasti, että tarinan otsikko oli osuva.

Ja varsinaisen tarinan piirtäjä oli ilmeisesti Renato Polese ( ei Renardo ). Ainakin sivulta 73 jälki oli samanlaista kuin muinaisissa Lännentie-pokkareissa. Edeltävät sivut taitavat olla ( kehyskertomuksen piirtäneen ) Milazzon tussaamia?

Polesen taide täyttää tehtävänsä, mutta Milazzon herkkyys puuttuu häneltä kuten toki hyvin monelta muultakin piirtäjältä. Tussauksista en tiedä, mutta arvelisin, että kumpikin piirtäjä on tussannut omat luonnoksensa. Sivun 72 jälkeen Milazzo on piirtänyt myös kehyskertomuksen (EDIT: Ja tämän Secos-Bill toki tajusi ja tiesi).

Myöhästynyt kiitos Jannelle edellisen sivun selityksestä kuinka Kenin seikkailut jäivät aikoinaan kesken.

[Hannu]

Ostin ja luin, jälleen kerran. Epätoivoisesti etsin sitä viisasten kiveä, että millä tämä tulkitaan niin erinomaiseksi. En löytänyt. Auttakaa, ystävät, ymmärtämään! 

[J.T.Chance]

Valitettavasti olet toivoton tapaus Hannu. Mutta isot pisteet siitä, että kukaan ei voi todellakaan väittää, että et ole yrittänyt. 
Olet pidellyt kätösissäsi vuoden parasta käännössarjakuvateosta. Ja se liikuttaa minua.

[Sampsa Kuukasjärvi]

Ostin ja luin, jälleen kerran. Epätoivoisesti etsin sitä viisasten kiveä, että millä tämä tulkitaan niin erinomaiseksi. En löytänyt. Auttakaa, ystävät, ymmärtämään!

Hannu: Eiköhän Keniin päde samat asiat kuin tekstiromaaneihin. Ihmisiä ja tilanteita kuvataan pidemmin ja tunnelmallisemmin kuin juonikeskeisissä seikkailukertomuksissa. Sen ansiosta mm. tässä pokkarissa oli värikkäitä hahmoja ja kiinnostavia jännitteitä. Jos ei tykkää Kenistä, ei ehkä tykkää romaaneistakaan.

Usein Parkerin tarinoissa on mukana myös jotakin humaania sanomaa kuten tässä mm. se, että Ken ei pidä siitä, että miestä ollaan hirttämässä ilman oikeudenkäyntiä. Naisten olojen kuvaus tässä pokkarissa teki jopa tästä itsekkäästä ja manipuloivasta naisesta välillä sympaattisen.

Ihmisiä kyllä tapettiin tässäkin liikaa minun makuuni.

[J.T.Chance]

Sampsan kanssa samaa mieltä. Parkerien juoni on usein kiinnostava sekoitus elokuvallisuutta ja taidekirjallisuutta. Tarinoissa yritetään ymmärtää ihmisten tunteita, ajatuksia ja käytöksen syitä. Teemat usein universaaleja; käsitellään ihmisen ja luonnon suhdetta, rotuvihaa, yhteiskuntaluokkien ristiriitoja ym. Tarinoiden juonet ja tapahtumapaikat ylittävät lännengenren rajat, mikä mahdollistaa näkökulmien ja teemojen runsauden. Anakronismia tarinoihin tuo Parkerin osoittama empatia, joka heijastaa enemmänkin modernia ihmisluonnetta kuin 1800-lukulaista maailmankuvaa.

Antisankari Parker on ristiriitainen hahmo, pyrkii toimimaan oikeudenmukaisesti maailmassa, jossa hyvät eivät voita vaan vahvat. Onnelliset loput eivät ole tavallisia ja paha ei useinkaan saa palkkaansa. Sitä on lukijan monesti vaikea hyväksyä. Eikä päähenkilönkään toimia voi aina hyväksyä: ampuuhan Ken ensimmäisessä tarinassaan aseettoman vanhan intiaanin. Vaikka surmatyölle oli syynsä, teko ei todellakaan istu perinteiseen näkemykseen siitä, miten humaanin "sankarin" tulee toimia.

[Sampsa Kuukasjärvi]

Juuri noin, hyvin tiivistetty. Lisää analyysiä voi lukea vaikkapa Timo Ronkaisen vanhasta Kvaak-arvostelusta, joka on varmasti linkitetty aiemminkin tässä ketjussa. Se pohjautuu osittain Timon artikkeliin Ruudinsavussa (kirjoittajan ja artikkelin nimi sekä lehden numero muuten puuttuvat Ruudinsavun linkin tekstistä). Tuossa kirjoituksessa tosin vierastetaan äsken mainittua antisankari-termiä.

Jep, kyllähän Ken on pehmeissä, feminiinisissä arvoissaan aika moderni hahmo. Ymmärtää lapsiakin ja päästää esim. pyydystämänsä eläimen irti, jos hän ei tarvitse sitä. Vastapainona tappelutaito, ampumistaito ja erätaidot edustavat perinteistä maskuliinisuutta. Ken taitaa olla niin ihanteellinen mies, että ei ihme, että naiset juoksevat perässä.

Itseäni viehättää etenkin se kuinka Ken koettaa ihmisten parissa luoda turvallisuutta ja rauhaa ympärilleen. Joskus se vaatii väkivallan käyttöä, mutta ainakin uudemmissa jaksoissa hän minimoi sen. Alkupään jaksoja en tunne.

[tolppis]

Uusin Ken Parkeri oli kyllä taas niin maan perusteellisen mainio...paitsi että kyllähän sitä toimistokohtausta oli siinä välissä ihan liikaa vaikka toki ymmärsinkin miksi, silti, vähempikin olisi riittänyt, katkaisi ikävästi tarinan tunnelman.

Lisää vaan lisää. Jos maailmassa olisi oikeudenmukaisuutta niin Ken Parker olisi yhtä arvostettu Suomessa kuin Tex Willer tuntuu olevan...

[Janne]

Ei vika kuitenkaan suomalaisissa ole. Ei Ken Parker ole lähimainkaan Italiassakaan yhtä suosittu kuin Tex. Pitääkö tästä nyt vetää johtopäätös, että Ken Parker nyt vaan on suunnilleen kymmenen kertaa huonompi sarjakuva kuin Tex Willer, koska se myy kymmenen kertaa vähemmän? 

[J.T.Chance]

Ken Parkerissakaan oikeudenmukaisuus ei voita, vaan vahvat. Minustakin olisi hyvä, jos Suomen kansa lukisi enemmän vaikka Suomen Kuvalehteä kuin Seiskaa. Kansan syvissä riveissä matalamielinen viihde ja yksioikoinen väkivalta vie aina voiton kaikesta, jolla olisi jotain merkitystä. Ehkä meissä suomalaisissa on jotain vikaa.

"Paska on hyvää! Kysykää vaikka kaikilta paskakärpäsiltä". Sanonta pätee edelleen.
Enkä nyt tarkoita Texiä, joka on sitä hyvää viihdettä (useimmiten).

[Sampsa Kuukasjärvi]

Uusin Ken Parkeri oli kyllä taas niin maan perusteellisen mainio...paitsi että kyllähän sitä toimistokohtausta oli siinä välissä ihan liikaa vaikka toki ymmärsinkin miksi, silti, vähempikin olisi riittänyt, katkaisi ikävästi tarinan tunnelman.

Toimistokohtauksissakin oli ihmisten välisiä jännitteitä.

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Se oli hauskaa kun päätoimittajalla oli tilanteissa homma koko ajan hallussa paitsi ei enää kertomuksen lopussa. Lisäksi odottavien ihmisten (Kenin läheisten) tapaaminen, jota lykättiin toimistossa koko ajan, herätti lukijan alitajunnassa uteliaisuutta juuri pitkityksen kautta.

[Hamilkar]

Uusin K.P. oli kyllä huikea, mutta niinhän ne tuppaa olemaan, joten ei siitä sen enempää. Mielestäni tämä 'Hopalong Cassidy' -asu oli kyllä mainio. Huomasitteko muuten, että ko. hahmolla ei ollut stetsonia päässään (ei mustaa, eikä valkoista), ei liene sattumaa?

[Janne]

Aloittelin uusinta Parkkeria lukemaan vasta tänään. Ainakin pokkarin alkupuolella viiva oli ihan sahalaitaa. Silmiin sattui ja lukuilo oli tiessään. Selailun perusteella pokkarin loppupuolella viiva näytti jämäkämmältä. Minä jo luulin, että näistä digiajan painatuksen ongelmista olisi jo pikkuhiljaa päästy mutta vieläkään ei näköjään kaikki osaa.

[Janne]

Sivulle 66 loppuu sahalaita.

[Micco]

Joo, valitettavasti tämäkin sarjakuva on menty pilaamaan tuolla resoluutio ongelmalla . Tuo resoluutio-ongelma tulee mukaan vuoden 2012 "Henkäys ja unelma" pokkarista lähtien. Myös tussaukset pistävät välillä aika ikävästi silmään sen ongelman takia.  

...Käsittääkseni tuo on kuitenkin sellainen asia joka "tieteen ja taiteen" sääntöjen mukaisesti toteutettuna ei pitäs ilmestyä, mutta ku ei osata niin ei osata...huoh..
...syypää on ilmeiseti se joka nuo on alunperin skännänyt ja asetellut ohjelmilla.