Tulipahan lukaistua tämä uusin Parkerkin tuossa eilen ehtoolla.
Donovanin poikasakissa jatketaan sosiaalisten epäoikeudemukaisuuksien tarkastelua, kuten jo Bostonin tehdaskuvauksessa aiemmin. Tarina oli niin loistavan sydäntäkoskettavan riipivä, että tästä materiaalista olisi pystynyt tekemään klassikkoelokuvan melkein kuka tahansa kädetön ohjaajakin. Toivo on vain kaukainen haave, johon tavallinen ihminen ei elämänsä aikana toteutumaa näe. Rikkaiden mielivaltaa, räikeää hyväksikäyttöä ja lohduton tulevaisuus, siinä aineksia tälle tarinalle. Yksi parhaita, ellei paras ja kypsin Parker-tarina tähän asti. Kauas on kadottu lännenmaisemista, mutta hällä väliä, kun saa elää ja kokea tällaisia aistituntemuksia kioskipokkarin kautta.
Prinssi ja teatterityttö oli hyvää jatkumoa Kenin pakoretkelle, joka oli jo alkanut em. tarinasta. Ken lyöttäytyy yhteen kiertävän teatteriseurueen kanssa ja joutuu olosuhteiden pakosta jopa esiintymään Hamletina. Enemmänkin tämmöinen kirjaviisaudella leikittelevä tarina, joka toimii monella tasolla. Edellisen tarinan tasoon ei nyt ylletä, mutta huonosta tai edes keskinkertaisesta tarinasta on tämän yhteydessä turha puhua. Loistava kaksoisnide jälleen kerran, jokaisen euronsa ja enemmänkin arvoinen.
