Uusin setti luettu. Tai pikemminkin ahmittu, hotkaistu yhdeltä istumalta. Mahtavaa sarjakuvaa, taas kerran. Hienoja kohtauksia oli lukuisia, joista päällimmäisenä jäi mieleen traaginen murha sivuilla 89-91. Myös huumoria oli mukana, mikä on aina ilahduttavaa (esim
Salaperäisen muukalaisen alkukohtaus rautatieasemalla). Berardi osaa kyllä ihailtavan taidokkaasti rakentaa henkilöhahmonsa. Sivuhenkilöissäkin on poikkeuksellista syvyyttä. Eikä tarinoissa ole löysiä kohtia ollenkaan.
Mutta pitääkö meidän uusien lukijoiden todella odottaa kokonainen vuosi, ennen kuin tämä veretseisauttava Welsh-jatkumo saa ratkaisunsa? Ei malttaisi. Taidankin aloittaa nyt aktiivisen kampanjoinnin, että siirryttäisiin julkaisemaan pelkkiä vanhoja tarinoita.
