On kyllä aika railakasta menoa villissä lännessä. Avatkaapa Parkerinne kymmeneltä satunnaiselta sivulta ja katsokaa kuinka monella joku onneton ei pääse hengestään...
On kovin erilaista sitten monesti Ken Parkereiden myöhempi meno.
Tämä ensimmäinen uusintajulkaisu ei oikeastaan kerro siitä muuta kuin sen, että tekijät etsivät heti alussa jotain uutta, mutta lännenseikkailun kaava on näissä silti vielä aivan liian perinteinen.
Sain joskus ensimmäisenä Parkerina käteeni numeron 3/1982 "Karjaa Pohjoiseen". Se on jälkeenpäin nähtynä aivan huippu lännentarina, mutta silloin nappulana se ei millään iskenyt.
Tex Willer oli tuolloin tietysti suosikkini, mutta tuo lehti laski vähän silloista Tex-ihailuani. Jos oikein muistan, niin juuri tuossa Ken Parkerin numerossa Tex kavereineen vieraili henkilökohtaisesti ja sai muistaakseni hyvin, hyvin sarkastisen ja oikeudenmukaisen käsittelyn.