Olen ymmärrtänyt, että vuorotellen julkaistaisiin wanhaa ja vähän uudempaa Parkeria...
Nimenomaan vuorovedolla, kahta jatkumoa.
Ensimmäiset neljä kirjaa ovat alkuperäisseikkailuista 1-2, 45-46, 3-4, 47-48 ja siitä sitten eteenpäin. Kysyntä saattaa toki vaikuttaa asiaan, jos periodien suosiossa ilmenee ammottavan suurta eroa. Tarinat ovat niin itsenäisiä, että en usko julkaisujärjestyksen haittaavaan lukemista ja kysynnän tasapainoakaan.
Tyylin huima kehitys ja rohkeat kerronnalliset ratkaisut ovat suurin ero alkupään tarinoihin ja kuvitukseen. Ensimmäisen suomentamattoman tuplan "Cochiton nainen"/"Adah" tarinat ovat keskenäänkin aivan erilaiset; Carlo Ambrosini piirtää perinteisempää textyyliä ja Ivo Milazzo taiteilee normaaliruuduilla ja harmaasävymaalailulla (kts. mallisivu kvaak-uutisen yhteydessä). Teksteissä Berardi nostaa poikkeukselliseen tapaan sekä puna- että tummanahkaisten naisten asiat tapeetille.
Tuosta uutisessa mainitusta levikistä sen verran, että erittäin karkeasti arvioiden olisimme tyytyväisiä puoleenkin Tex-levikistä, joka on siis tuolla 15 donan kieppeillä. Painosmäärä selviää vasta, kun lehtipistejakelun kattavuus kirkastuu.