Niin mutta esimerkiksi Vihreän lyhdyn kohdalla synkkyysmittaria voidaan rukata oikeastikin reippaalla kädellä kohti transkaakkoa.
Parallax oli kiva ja Guy Gardner tasapainon perikuva. Ja Kylen elämä helppoa kuin mikä.
DC Warnerin näkemys on kyllä helppo ymmärtää.
Kymmenen vuotta sitten jos puhui onnistuneista sarjakuvaelokuvista puhui Burtonin Batmaneista (Crowta ei lasketa, eikä Rocketeeria koska ne eivät olleet niin tunnettuja sarjakuvina) mutta sitten Marvelilta tuli ensimmäinen vähänkään toimiva sarjakuvaleffa, Blade.
Jota kuinkin tasan kymmenen vuotta sitten.
Bladen suosio(verrattuna esim. DolphTuomariin tai SieppariRuispellossajälkikasvun+Albert Pyun Kapteeni Amerikkaan, herran tähden) sai ottamaan riskin Xien ja hämiksen kanssa.
Ja se naula veti.
DCllä on onnistumisia vain Nolanin Batmanit, Constantine on..Constantine eikä Hellblazer ja vaikka Superman returnsilla oli hetkiä oli se aika surkea esitys.
Hollywoodlandissa oli onnistuneempi Teräsmies.
Onko muut nähneet Kissanaisen?
Elokuvalafkalle kaava on mysteeri sillä hei, Batman & Robinissa oli George Clooney! Arnold! Uma Thurman! ja silti se floppasi.
Joten kun Singer saatiin X-meneistä ja kukaan ei tuntenut Routhia ja siinä oli Kevin Spacey niin...ai joo, sekin floppasi...
Smallville on teinihumppahömppää mutta kun siinä on sentään uskottava Lex Luthor.
Jostain kumman syystä epäilen että Supermax on ainoa jolla on suuremmat mahdollisuudet onnistua.
Tai sitten pitäisi ottaa sama kuin marvel aikoinaan: ei aloiteta kruununjalokivistä JLA, Teris jne. vaan jokin kakkosdivarin hahmo ja peruspätevä ohjaaja.
Haukkamies anyone?