Watchmen/Vartijat (elokuva ja tv-sarja)

[PurPur]

Jos kerran mister Tähtivaeltaja käy niin hottina tästä rainasta, että avatarkin vaihtuu, niin kaipa se sitten pitää katsoa... joskus, sitten dvd:ltä... ja ensin on tietenkin suoritettava lukemattomia lepytysrituaaleja ja uhrattava useampi kana pyhän Alanin alttarin edessä.

[J.M:salo]

Oli se sitten ihan hyvä elokuva. Osa (okei, suurinosa) soundtrack-valinnoista tuntui perin kummallisilta, ja häiritsi nautintoa.

Tuntuu oudolta sanoa tämä, mutta elokuva olisi ehkä sietänyt isompiakin vapauksia; sarjakuvasta tuttu "kerätään vauhtia OMFG!-kohtaukseen" vei välillä turhan paljon aikaa ja tulin rauhattomaksi. Toisaalta vereni oli aika sokeripitoista ja juoni oli entuudestaan tuttu.

Ja tiedän-kuka-isäni-on keskustelu oli yllättävän puinen. Ei tunnetta. Ugh.

[pertti jarla]

Oli se sitten ihan hyvä elokuva. Osa (okei, suurinosa) soundtrack-valinnoista tuntui perin kummallisilta, ja häiritsi nautintoa.

Juu, ja välillä oli kiusallisen itsetietoista, mainosmaista "katsokaa kuinka hienon kuvan tein" tyyppistä visualisaatiota. Oli hyvä, olisi voinut olla parempikin. Ei ole vastaava saavutus leffana kui sarjakuvana.

[ville872]

Juu, ja välillä oli kiusallisen itsetietoista, mainosmaista "katsokaa kuinka hienon kuvan tein" tyyppistä visualisaatiota. Oli hyvä, olisi voinut olla parempikin. Ei ole vastaava saavutus leffana kui sarjakuvana.

Elokuviahan tylytetään jenkeissä tällä hetkellä sellaiseen muottiin (tuotantoyhtiön kannanotto) ettei vaan katteet mene kun joku ei tykkää, käsisvaiheesta saakka..

[Jarkko Sikiö]

Kiusallani hehkutin aiemmin kuinka Snyder hoitaa homman kotiin takuuvarmasti, mutta rehellisesti sanottuna saavuin teatteriin pieni pelon rinki persuuksissani. Luin sarjakuvan vasta riittävän vanhana osatakseni todella arvostaa sitä ja tekijöiden sen eteen näkemää työtä ja vaivaa. Minun oli hyvin vaikea tunnetasolla luottaa, että elokuvasovitus voittaisi minut täysin puolelleen. Niin se kuitenkin teki ja hyvillä mielin voin todeta Snyderin todella hoitaneen homman kotiin.

Tässä ketjussa joku taisi kiitellä alkutekstejä ja juuri niiden aikana minäkin rauhoituin ja rentouduin. Minua aina potuttaa se kitinä, kuinka kaikki tehdään vain rahan vuoksi. Ahneus on hyvä motiivi ja pahus vie, harva minkään arvoinen asia tässä maailmassa on tehty ilman kovaa työtä sen eteen. Snyder on tehnyt kovaa työtä ja nimenomaan työvoitto on hänen elokuvansakin. Työn jälki kertoo armotta kuinka omistautunut ihminen on työlleen ja Snyderin työn jälki ansaitsee katsojan kunnioituksen.

Watchmen on elokuvana karsinut monta sarjakuvan tasoista pois, ja vastineeksi tuloksena on erinomaisen toimiva paketti. Jos elokuva kestää lähes kolme tuntia eikä se silti pitkästytä hetkeäkään, on jokainen sauma hiottu huolella piiloon. Kauneusvirheitä ei käytännössä ole juuri lainkaan. (No hyvä on, kestää hetken ennen kuin pystyy unohtamaan Tohtori Manhattanin iloisesti heiluvan sinisen lerssin. Onneksi ihmispsyykettä varjeltiin sen verran, ettei sitä näytetty tohtorin ollessa pilvenpiirtäjän mittainen.)

Silmään pistivät ainoastaan Nixonia näytelleen hassu tekonenä ja korni seksikohtaus siinä lentovekottimessa, millä oli ilmeisesti tarkoitus luoda assosiaatio näiden keski-ikäisten supersankarien touhujen ja nuorten auton takapenkillä harrastaman sähellyksen välille. Muutoin ei näyttelijäntyötä tarvitse puolustella, näyttelijät eläytyivät vähintään kelvollisesti ja moni näytti viihtyvän osassaan. Kun vakavampiakin elokuvia on vedetty lävitse jäykistellen, en oikein jaksa ottaa tosissaan kritiikkiä tältäkään osin.

Alkuperäisteoksen oleellisimmat nyanssitkin olivat säilyneet, mutta mikä tärkeintä, elokuva säilytti kaiken alkuperäisteokselle merkittävän ja oli sitä kohtaan uskollisempi ja kunnioittavampi kuin etukäteen kukaan kai todella uskalsi kuvitella. Lopulta suurin irtiotto lähdemateriaaliin oli myös Snyderin suurin voitto.

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Jos tahtoisin provosoida, väittäisin Snyderin parantaneen Mooren työtä korvaamalla sen höpsön ja lapsellisen idean lavastetusta avaruusolioiden hyökkäyksestä. Elokuvassa se on kuitenkin korvattu erittäin elegantilla ratkaisulla, joka hengeltään vastaa ja kunnioittaa sarjakuvan alkuperäisideaa.

Mitä tähän näyttää hyvältä -keskusteluun tulee, älkää nyt viitsikö tuoda tätä itsepetosta jälleen tähänkin ketjuun. Olen jo aiemmin todennut, että elokuvia katsotaan samasta syystä kuin kauniita ja rohkeita: elokuvissa kauniit ja rikkaat elävät jännittävää elämää jossa on enemmän takaa-ajoja, näyttävämpiä erikoisefektejä ja parempaa seksiä. Totta kierrepotkut vihollisen persuuksiin on tehtävä tyylillä.

Lopulta kaikki viimeisteltiin erinomaisesti valitulla ajankuvalla musiikkia myöten. Nykyisin on enää hauska astua hetkeksi nostalgian vallassa kylmän sodan sävyttämilä nuoruusmuistoja esiin nostaviin kirjoihin tai sarjakuviin, mutta Watchmen nosti hetkeksi esiin sen mielen synkimpään takanurkkaan työnnetyn epämääräisen pelon, jonka voivat ymmärtää vain ne jotka muistavat maailman ajalta, jolloin kylmän sodan uhkakuvat olivat koko ajan läsnä.

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Tämän laukaisi kohtaus, jossa Nixon miettii kenraalien kanssa, kuinka Amerikalle kävisi mikäli he tekisivät ennakoivan ydiniskun.

[X-men]

Tulipahan katsottua Kellomiehet ja vaikka lippu maksoikin 10,50 euroa niin rahalle sai hyvin vastinetta. Musavalinnat todellakin olivat hiukan outoja (ja n. parikymppisille aika tuntemattomia (etenkin Nenan 99 Luftballoons on kaiketi tuntematon kappale Jenkeille) ehkä) mutta hyvin sopivat 80-luvun teemaan. Sovitus sarjakuvasta oli minusta aika hyvin onnistunut, mitä nyt se seksikohtaus Archiessa tuntui kyllä venytetyltä (ja hiukka ihmettelen että ko. kohtaus oli tuossa laajuudessaan leffassa ja saati sitten Doc Manhattanin penis) ja Doc Manhattanin patsastelut olivat välillä turhan pitkiä. Näyttelijät sopivat minusta oikein hyvin rooleihinsa mitä nyt tuntuivat olevan hiukka nuorempia kuin sarjakuvavastineensa. Maskeeraus, tehosteet ja puvustus olivat onnistuneita mitä nyt Dickin (Nixonin) nenä tuntui olevan pitempi 80-luvulla kuin 70-luvulla.

Ainoa valituksen aihe on kesto (lähes 3 tuntia normaalikesto ja jos tulee Director's/tjsp Cut niin pituus voi nousta täyteen 3:een tuntiin) mutta olipa materiaalikin laaja.

Muistini mukaan ihmiskunta yhdistyi sarjakuvassa Alieneiden invaasiouhan takia eikä Doc Manhattanin uhan takia mutta voin olla väärässäkin.

Taas oli korvat kovilla kun erikoistehosteitten äänet tulivat kaiuttimista, Finnkinolla äänet tuntuvat olevan usein aika tapissa (voimakkaimpien äänien aikana tuntui jopa tuolikin tärisevän) kun sama juttu oli myös Aaviksen kanssa (siinä tosin silloin kun tunnari soi).

Alkumainoksia tuli reilut 15 minuuttia eli kokonaisistumisaika oli reilut 3 tuntia lauantainäytöksessä.

[pertti jarla]

Mitä tähän näyttää hyvältä -keskusteluun tulee, älkää nyt viitsikö tuoda tätä itsepetosta jälleen tähänkin ketjuun. Olen jo aiemmin todennut, että elokuvia katsotaan samasta syystä kuin kauniita ja rohkeita: elokuvissa kauniit ja rikkaat elävät jännittävää elämää jossa on enemmän takaa-ajoja, näyttävämpiä erikoisefektejä ja parempaa seksiä.

Edustat varmaan enemmistöä, mutta en oikein innostu siitä että tiedät mielestäsi minua paremmin miksi katson elokuvia.

[Emppu]

Mitä tähän näyttää hyvältä -keskusteluun tulee, älkää nyt viitsikö tuoda tätä itsepetosta jälleen tähänkin ketjuun. Olen jo aiemmin todennut, että elokuvia katsotaan samasta syystä kuin kauniita ja rohkeita: elokuvissa kauniit ja rikkaat elävät jännittävää elämää jossa on enemmän takaa-ajoja, näyttävämpiä erikoisefektejä ja parempaa seksiä. Totta kierrepotkut vihollisen persuuksiin on tehtävä tyylillä.

Ainoa ongelma sitten onkin, että liika on vain liikaa. Tietyssä mielessä tämä oli se ainoa, mikä eniten otti päähän, koska sarjakuvassa ohimennen tokaistu hirvittävä asia tehos miljoona kertaa paremmin luomaan uhkakuvia kuin sama IN SLOW MOTION! Lisäksi mä en vaan hiffannut noita "yyh, ällööö"-kohtauksia. Tuntuu kuin ohjaaja olisi ollut goreleffan teon tarpeessa.
Loppupeleissä näyttelijät, edes se Kirjainhirviö, ei ottanut laisinkaan päähän ja itseasiassa muikistutti joidenkin kohdalla näköisyyskin.Vaikka yritinkin tiedostaa sen, ettei katsoisi elokuvaa sarjakuvan vinkkelistä liikaa, tuntui, että Kirjainhirviön historiikkiin ois voinut hieman lisäillä jotain.
Rautalangasta vääntäminen vituttaa aina, sille ei kai mahda mitään, tosin tässä se oli hieman liaan tökerösti oikein esitetty.

[echramath]

(No hyvä on, kestää hetken ennen kuin pystyy unohtamaan Tohtori Manhattanin iloisesti heiluvan sinisen lerssin. Onneksi ihmispsyykettä varjeltiin sen verran, ettei sitä näytetty tohtorin ollessa pilvenpiirtäjän mittainen.)

Eivätkö edes suomalaiset, saunakansa, pääse yli Doctor Manhattanin kullista? Kuulkaa jos mies on sininen, sen munat ovat siniset, ja jos mie on alasti, sen siniset munat näkyvät!

[Doctor Phantomizer]

Oli se sitten ihan hyvä elokuva. Osa (okei, suurinosa) soundtrack-valinnoista tuntui perin kummallisilta, ja häiritsi nautintoa.

Valinnat? Siis, valinnat?
En ole kohdannut yli 10 vuoteen uutta elokuvaa, jonka soundtrackin musiikki olisi valittu. Kasaavat vain kasan hittejä nippuun, ripottelevat loppuun tekstiin ja muutamaan (yleensä n. 3-5) kohtaan, jotta ihmiset osataisivat myös sen "original motion picture soundtrackin" eli puhtaasti kaupallisen, laulettuja tai muuden vain "hittejä" sisältävän soundtrackin.

Mitä tulee "original motion score" (tjsp.) ja "inspired by" soundtrackkeihin, niin noissa sitä "oikeata" elokuva musaa kuulee. Eli elokuvan tunnelman luovaan musiikkiin, pääasiassa yleensä instrumentaaliseen. Ensiksi mainitussa on elokuvan omaa musiikkia, ja toiseksi mainitussa on siitä inspiraationsa saanutta, usein jälkikäteen tehtyä musiikkia.

Pahalla, tai "päteäkseni" en tätä sanonut. Mutta siis tulee kuitenkin käsittää, että siltä "kaupalliselta" soundtrackiltä ei oikeastaan kannata odottaa edes taustamusan arvoa. Score musiikki taas on asia erikseen. Siltä voi, ja kuulukin odottaa enemmän, koska mitä olisi esimerkiksi Superman, Spiderman, Batman ja The Crow ilman tunnareitaan ja tunnelmamusiikkiaan? No, 3:n ensiksi mainitun huonoimmat osat ainakin vielä huonompia, jos ei muuta.

Ja kyllä, jenkit tuntevat (ikävä kyllä) 99 luftballoonsin aivan yhtä hyvin kuin Saksa ja muu Eurooppa, onhan tuosta covereitakin tuolta tullut vastaan.


Mitä tulee itse elokuvaan, se tosiaan oli mainio, ja olen aika samoilla tiimoilla useimman muun täällä kommentoineen kanssa. Mitä tulee siihen Manhattanin munaskuun, niin kaverini totesi tuossa kohtaa "Siis, onks toi oikea vai tehoste?" ja sai puolet penkkirivistämme nauramaan...

Oli elokuvassa muutama (yhdellä kädellä laskettavissa oleva?) nokkela tehoste ideakin, joista huomasi selkeästi, että nykyisiä tekniikan keinoja oli osattu hyödyntää, ja oli oikeastaan hyvä, että elokuva on tässä juuri nyt, eikä esimerkiksi 80-luvulla. Keltaiset sävyt ja Manhattanin patsastelut kieltämättä vähän ärsytti silmään, mutta mitään muuta isompaa valittamisen aihetta en löydä.

[Leo]

Watchmenin olen lukenut viimeksi yli vuosi sitten, ja tällä hetkellä se on lainassa kaverilla, joten saatan muistaa osan sarjakuvasta väärin.

Odotukset olivat korkealla trailerin nähtyäni ja kaikesta hypetyksestä ("paras sarjakuvaelokuva") kuultuani. En pettynyt, Watchmen oli etenkin muihin sarjakuvaelokuviin verrattuna saatanan hyvä. Sin City ja Watchmen todistavat sen, että tehdäkseen hyvän sarjakuvaelokuvan on paras seurata alkuperäisversiota. Yllätyin posiitiivisesti dialogin noudattaessa niissä muistettavimmissa kohtauksissa uskollisesti alkuperäisteosta. Olen samaa mieltä Jiksin kanssa siitä, että lopun rukaaminen oli hyvä juttu, sillä se sopi paremmin kokonaisuuteen.

Visuaalinen ulkoasu oli hieno. Erityisesti alkukuvaelmasta annan plussaa. Jotain nillitystä olen kuullut slowmotionin käytöstä, mutta IMO näyttävä sarjakuvatappelu vaatii hidastuksia (vrt. The Dark Knightin lopputaistelu, hohhoijahkaa), jottei se muutu vapaapainitylsyydeksi.

Soundtrack-valinnat (no hitto jokuhan ne aina valitsee) upposi muhun. Oli virkistävää, että elokuvassa on musiikkia joka ikäänkuin aluksi särähtää korvaan. Esimerkiksi alkumusiikkiin tuli kiva tunnelma erilaisella musiikkivalinnalla.

Seuraavista kohtauksista löysin valittamista:
- Alkutappelu oli ihan hyvin rakennettu, mutta sarjakuvassa hakkaaja on vaikeammin tunnistettavissa, mikä tuo enemmän jännitystä. Murhaajan siluetin/hanskattoman käden yms. näyttäminen on elokuvissa ja tv-sarjoissa aina heikko suoritus. Lisäksi hakkaaminen oli pitkitettyä ottaen huomioon, että tavoitteena lieni vain Koomikosta eroonpääsy eikä kiduttamisella nautiskelu.
- Elokuvasta ei selvinnyt kunnolla, miksi Jon yllättäen vaihtoi kellosepän ammatin ydinfysiikkaan.

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Pientä vihjausta tosin oli ("isäni lopetti kellosepän työt kuullessaan ajan olevan suhteellista"), mutta miksei muistelujaksoon voinut sisällyttää sarjakuvassa ollutta isän mielenmuutosta? Nyt näytettiin ihan turhaan Jonin kellonrakenteluharrastusta, koska siihen ei myöhemmin eikä aiemmin viitattu.

- Saatan muistaa vankilapaon väärin, mutta muistelin että

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Rorschach oikeasti kävi vain kusella, kun taas elokuvassa hän kävi vessassa nistiäkseen kääpiögangsterin.

Ehkä olen vain missannut jotain oleellista sarjakuvasta, mutta mielestäni tuo kohtaus oli sellaisena kuin sen muistan hauskempi. Korjatkaa toki jos olen väärässä, jotta pääsen tästä epätietoisuudesta eroon.

Täytyy käydä katsomassa Watchmen vielä uudemman kerran elokuvateatterissa, sillä se on kuitenkin lame DVD:ltä katsottuna (kuten TDK).

[Tirri]

Eilen tuli katsastettua elokuva! Elokuva oli todella mahtava! Kokonaisuus toimi eikä elokuvan tuntunut yhtään liian pitkältä. Elokuvassa käytetty musiikki auttoi yhdistämään sen kasikytlukuun. Siitä blussat! Muutenkin sinisen pilin vilahtelu toi kaivattua uskottavuutta. Tavallaan jäi sellainen olo että missasi kokoajan jotain pieniä yksityiskohtia. Olin myös yllättynyt visuaalisuudesta. Sitä ei oltu pilattu millään ihme pullamössöllä!

Ai nii, ENKÄ OLE LUKENUT vielä SARJAKUVAA! Onhan sitä mulle koitettu hehkuttaa. Saatan leffan nähtyäni tarttua myös sarjakuvaan...

[Lönkka]

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Nyt näytettiin ihan turhaan Jonin kellonrakenteluharrastusta, koska siihen ei myöhemmin eikä aiemmin viitattu.

Kai se marsissa marsissa tehty jättimäinen kellopeli liittyi tähän?

- Saatan muistaa vankilapaon väärin, mutta muistelin että

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Rorschach oikeasti kävi vain kusella, kun taas elokuvassa hän kävi vessassa nistiäkseen kääpiögangsterin.

Muistat vaan väärin.

Perjantaina käytiin vaimon kanssa katsomassa. Ihan jees kokemus oli, hyvä fiilis ja erinomaisen hyvin uskollinen alkuperäisteokselle ja sen hengelle. Musat toimi minusta ihan hyvin. Vaimo valitteli mätkimisäänien naurettavaa kovuutta mutta ne meni minulta ohi.

Eniten oikeastaan itselle kävi silmään se Koomikon tappokohtaus, joka toiminut mystisempänä jos sitä olisi näytetty vähempi sekä Ozzymandiaksen tekeminen jotensakin onnettomaksi sössöttäväksi nössömäiseksi vätykseksi.

Pikkujuttuja kuitenkin.
Hyvä fiilis, uskollinen etenkin lakuperäisteoksen hengelle.
Minusta toimi ihan kivasti, vaimosta hieman vähemmän.

[Leo]

Kai se marsissa marsissa tehty jättimäinen kellopeli liittyi tähän?

Toki toki, mutta sarjakuvassa kellot ovat isommassa roolissa. Nyt jäi avoimeksi, kuten mainitsin viestissäni, miksi kellointoilijasta tuli ydinfyysikko. IMO koko jutun olisi voinut jättää vaikka pois, jos sitä ei kuitenkaan käsitelty tuon enempää, vaikka se toimiikin kivana lisänä sarjakuvan lukeneille.

Muistat vaan väärin.

Höh, tykkäsin pienen rakon omaavasta Rorschachista enemmän.

[Lönkka]

Höh, tykkäsin pienen rakon omaavasta Rorschachista enemmän.

Sarjakuvassa kohtaus on tehty vähemmän alleviivaten joten ehkä se on silloin mennyt ohi. Mutta aika selkeä se minusta siinäkin on.