Motivaatio hakusessa

[Jamidee]

Taustaa:
Sarjakuvia oon piirtäny kymmevuotiaasta asti oikeastaan omaksi iloksi harrastuksena, ja aikoinaan siis oon ollu kovinkin innokas piirtäjä. Eli siis sarjakuvan piirtämistä oon harrastanu ~15 vuotta, mutta about 5 vuotta sitten kun muutin muijafrendin kanssa yhteen piirtäminen loppui kun seinään. Ehkä se oli ajanpuutteesta, mutta varmaan myös ku jouduin "jakamaan" huoneeni, kun olin tottunut piirtämään aina yksin.

Ongelma:
Olisin silti halukas jatkamaan piirtämistä, ja olenkin valmistellut sitä hankkimalla välineitä yms. ja nyt mm. tehnyt kattavan käsikirjoituksen taustatöineen kaverin kanssa - aiemmin käsikirjoituksistani puuttui juonen käännettä ja ne olivat aika suoraviivaisia. Mutta sitten mieleeni pulpahti ajatus että koska kýsymyksessä on niin hyvä käsikirjoitus, en halua sitä pilata tökeröllä piirrosjäljellä jota varmaan syntyy kun ei tota harjoittelua ole viiteen vuoteen pahemmin ollut. Joten loin samantyyppisen suoraviivaisen käsikirjoituksen/idean "harjoittelukappaleeksi". Välineet, paperit yms. mulla jo oli, ja nyt piti vaan löytää aikaa - mielellään joku 3 - 4 tuntia joku ilta/viikonloppu.

Sitten sitä aikaa löytyi, mutta huomasin vältteleväni kynänvarteen tarttumista keksimällä asioita ja hommia, joita piti tehdä ennen piirtämistä. Rupesin miettimään mitä ihmeen alitajuisia tekosyitä - ihan kun alitajuisesti yrittäisin säästää itseni siltä pettymykseltä etten enää osaa piirtä kuin ennen.

Kumma juttu. Halua löytyy mutta inspiraatio puuttuu.

Onko kellään muilla ollut vastaavanlaisia "tilanteita"?

[pertti jarla]

Hyvä idea mielestäni, tehdä harjoitustyö ensin. Kuinkakohan laaja se on? OIen huomannut hyväksi terapiaksi tehdä ihan lyhyitä juttuja, tyyliin 4-8 sivua. Silloin saa kokea motivoitsevia valmistumisen ihmeitä, toisin kuin 40-80-sivuisten kanssa. Nyt ehdottaisin että alat tehdä ilman kummempaa itsekritiikkiä. Inspiraatiota ei saa jäädä venaamaan. Auttaa kun hyväksyy sen, että aluksi tulee huonoa.

[Hazart]

Erittäin hyvää motivaatiolle tekee myös se, että laittaa tekeleitään esille. Vaikka tänne Kvaakkiin. Kun sitten huomaa, mitä muut niistä ajattelevat, siitä saa jotenkin potkua tekemiseen. Tekee hyvä huomata, että sitä voi ihastuttaa ja vihastuttaa porukkaa tekemisillään, eikä elä tyhjiössä yksikseen.

 

[Teräskäsine]

Motivaation puuttuminen on tuttu ongelma. Ensinäkin, miten itse olen jaksanut piirtää kuukausi tolkulla, on johtunut vain siitä, että joskus "kauniina" päivänä sain inspiraation ja aloitin pakolla piirtämisen, josta myöhemmin on tullut päivittäinen tapa. Kannattaa ruveta vain harjoittelemaan, ja kun on harjoitellut ainakin viikon, niin on pakosti oppinut jotain, josta voi olla tosi ylpeä. Ja kun oppinut yhden asian niin siirtyy sitten toiseen ja näin siitä saattaa tulla jopa riippuvuutta aiheuttava tapa

[keijoahlqvist]

Noin se menee. Ensin taitaa pitää asettaa tärkeysjärjestys: piirrän ensin ja hoidan pullojen palautuksen / taulun suoristamisen / kolmivuotiset sähköasentajaopinnot Chilessä vasta sen jälkeen. Kun sitten muitta mutkitta aloittaa piirtämällä ensimmäiset viivat, on päässyt alkuun. Kun jatkaa, etenee.

Hemingwaylla oli toimiva lisäkeino: kun keskeyttää päivän rupeaman mielenkiintoiseen kohtaa, tuskin malttaa olla seuraavana päivänä jatkamatta. Päinvastainen vaikutus tuntuu olevan sillä että lopettaa kun jumiutuu ratkaistakseen ongelman seuraavana päivänä. Mutta sitten ei haluaisikaan tarttua ongelmaan seuraavana päivänä.

[Jamidee]

Hyvä idea mielestäni, tehdä harjoitustyö ensin. Kuinkakohan laaja se on? OIen huomannut hyväksi terapiaksi tehdä ihan lyhyitä juttuja, tyyliin 4-8 sivua. Silloin saa kokea motivoitsevia valmistumisen ihmeitä, toisin kuin 40-80-sivuisten kanssa.

Sitä isoa käsikirjoitusta varten luotiin kaverin kanssa maailma, joka jo itsessään on noin 20 sivuisen Word-dokumentti. Ensiajatus oli ammentaa tuo harjoittelutyö sieltä, eli vaikka lyhyen lyhyt ote jonkun hahmon historiasta.

Sitten tuli uusi idea, ja harjoitustyö sai uuden aiheen joka lopulta paisui sen verran isoksi että se voisi hyvinkin viedä tuon 40-80 sivua.

Voisinpa noita tekeleitä laittaakin esille, kunhan saan skannerin hommattua. Mitään taidekoulua tai kurssia en oo käyny - peruskoulun kuvaamataitoa lukuunottamatta - joten voisi tehdä hyvääkin saada pointereita niin hyvässä kuin pahassakin. Yleensä kaikista ongelmallisimmaksi/vaikeimmaksi olen huomannut vaatteiden (laskostusten) ja käsien (siis kämmen, sormet) piirtämisen.

[Jamidee]

Erittäin hyvää motivaatiolle tekee myös se, että laittaa tekeleitään esille. Vaikka tänne Kvaakkiin.

You're in luck, löyty arkistoista jotain vanhoja skannattuja kuvia. Kaikki näistä on sitten vanhaa tuotantoa....

Tää on jostain vuodelta 95 tai jotain. Toi pikkuruudun "hiipimisasento" on meenny näköjään aika pahasti pieleen 



Samaisesta sarjakuvasta...


Tää on mun mielestä menny aika putkeen. Hahmoni kuva Star Wars RPG:stä


Toinen hahmo Star Wars RPG:stä


Vika sample on suht uudesta (joku 5-6 vuotta sitten) työstä.... Skannatessa tullut hieman iso joten ei viitti tähän linkittää...

http://www.saunalahti.fi/~janih75/page02_prologue.jpg

Älkää sit kivittäkö !  Tää on eka kerta ku esittelen töitäni kaveripiirin ulkopuolella....

[Hazart]

No niin! Päänavaus tehty. Ensimmäinen sarjis oli eniten noista mieleeni. Siinä on sellaista seikkailusarjakuvan makua. Näyttäisi tuota piirustustaitoa jo sen verran olevan, että ilman muuta kannattaa ruveta taas piirtämään. Jos jotain kritiikkiä, niin ehkä tuo värityspuoli on vähän suttuisaa. Teeppä jotain tuoretta ja pistä näytille!

Ja sit tässä linkki foorumille, josta moni piirtäjäjä on saanut intoa:

http://www.drawingboard.org/index.php

 

[Rami Selin]

Sitten sitä aikaa löytyi, mutta huomasin vältteleväni kynänvarteen tarttumista keksimällä asioita ja hommia, joita piti tehdä ennen piirtämistä.

Onko kellään muilla ollut vastaavanlaisia "tilanteita"?

Kyllä.
Mitään suurempia taukoja en ole piirtämisestä pitänyt koskaan, mutta yhä päiväsaikaan minun on vaikeaa tarttua kynään ja tehdä hommia. Siksi valvonkin usein myöhään ja teen työt rauhassa pimeän turvin. Päivärytmihän tässä menee, sosiaalisuus kärsii ja terveys is leaving a building, mutta ei voi mitään. Uhrauksia on tehtävä.

Eipä tuota hirveästi voi hyödyntää, jos elää parisuhteessa. No, ei se sinkkuelämää niin pahaa oikeasti ole.