Sarjakuva-albumin koko

[Veli Loponen]

Nyt kun olen noita albumeita lukenut viime päivinä, niin huomio on kiinnittynyt myös moniin kokoihin. Ja ajattelinkin kysellä, että mikä on teidän muiden mielestä paras/ihanteellisin koko sarjakuva-albumille.

Itse vastaan, kunhan olen tämän ensin kirjoittanut, tuon akuankkakoon, koska se on jotenkin mukavin ja sopusuhtaisin. Ja se sopii myös parhaiten kirjahyllyyn.
Kakkosena tulee sitten pokkarit. Normaalista albumikoosta en oikein ikinä ole pitänyt. Se on vähän kömpelö. Sopii kyllä jollekin huippukuvitukselle, mutta useimpiin albumeihin riittäisi (ja sopisikin paremmin) pienempi koko.
Pokkari on tietenki paras vaihtoehto mm. pitkille tarinoille.

[Leo]

A4 tuo jotenkin sellaisen hienon tunteen, mitenkäs sen nyt selittäisi?

B5 toimii huumoripläjäyksenä loistavasti, mutta mun silmissä se vie pidemmiltä kertomuksilta uskottavuuden

[Veli Loponen]

Tavallaanhan tässä sivutaan sitäkin, että mikä on albumi. Itse miellän sen lähinnä sisällön, en ulkomuodon perusteella.
Esim. Kerubi -sarja on selkeästi pokkarisarja kokonsa puolesta, mutta tarinana ne menisivät myös albumina.
Mielenkiintoiseksi asian tekee mm. Asemakustannus, jonka kaikki julkaisut ovat joko B5 tai A6 ja yhtäkaikki kutsuvat kaikkia albumeiksi (no jälkimmäiset taitaa olla minialbumeita?). Ja kyllähän esim. Rannan Sade on selkeästi albumi.

Toisaalta, kun menin sanomaan, että miellän albumin sisällö perusteella, niin miten määritellään esim. sarjakuvaromaani (jo mainittu Sade sopisi siihenkin määritelmään), jos sellaista sanaa edes voi käyttää? Ja voiko albumi ja sarjakuvaromaani olla sama asia?

Ehkä mun mieltymyksiin vaikuttaa se, että olen tottunut lukemaan jenkkisarjoja ja siellä albumitkin (graphic novel) on useimmiten tavallisen lehden kokoinen.

[Justus]

Lyhyesti sanottuna, isompi parempi. Minusta saisivat olla vielä isompia. A3-kokoisia vaikka.

[Veli Loponen]

Semichän julkaisi aikanaan melko rohkeasti Millerin Elektra lives -albumin alkuperäisessä koossaan (lähempänä A3 saattoi olla B4). Ja kyllähän se hieno tosiaan olikin sellaisena.

[Jarmo]

Vastasin, että A4 kun "onhan se sentään"...

Ja vastauksessani taidan pysyä. Nelosessa pääsee kuvitus oikeuksiinsa.
Tietty jos kuvitus ei ole niin oleellista tai peräti heikkolaatuista,
ei paljon kannata A4:lle laittaa. Onhan ne pienemmät koot kätevämpiä.

Vielä isompi koko vielä parempi, jos taide on sen mukaista!
Jotain Prinssi Rohkeaa olisi aika messevä lukea vaikka A3 kokoisena.

Mutta kyllä minä miellän tavallisen lehtikoonkin albumiksi jos materiaali
vaan on kunnollista. Siis nimenomaan paperi- ja kansimateriaali.
Sisällöllä ei minun maailmankaikkeudessani ole mitään tekoa sen
kanssa onko julkaisu albumi vai ei. Paperikansilla on turha yrittää.

Esim. Sandmanit on kyllä selvästi albumeita, vaikkei  A4 kokoa olekaan.
Raja menee niillä paikkein, peruskokoinen mangapokkari on pokkari.

Pokkarin ja sarjakuvaromaanin raja taas on häilyvämpi.
Riippuu vähän sisällöstäkin!


Adolfit on Romaaneja, isolla ärrällä. Varsinkin kovakantiset.
Ranmat on pokkareita vaikka olisi kannet marmoroitu,
kovakantisia pokkareita, mutta silti. (Ei sillä, että ne huonoja olisi.)

Oivalsinpa juuri, että ollakseen romaani, pitää jutulla olla alku ja loppu.
Mistään päättymättömästä ikuisuusprojektista ei saa olla kyse.

[Timo Ronkainen]

Oivalsinpa juuri, että ollakseen romaani, pitää jutulla olla alku ja loppu.
Mistään päättymättömästä ikuisuusprojektista ei saa olla kyse.

Noinhan se tosiaan on. Romaani "käsittelee" henkilönsä "loppuun". Hämähäkkimiehen jakso tai yhteenniputettu kasa lehtiä isossa koossa ja 48-600 sivulla ei ole mikään graphic novel eikä BD roman. Ei. Sorgen vaan.
Mutta albumi on perinteisesti ollut just A4 tai vähän isompi. Ranskalaista alkuperää. Tuo "akuankka-koko" on sitten kai USAlaisittan trade paperback. Pokkarihan niillä on digest. Taas kyllä menee termit vähän miten sattuu.

Timo

PS. Pitää vielä lisäämän, että piirtäjä määrää sarjalleen koon, muodon ja sivumäärän. Eikä niitä pidä sen jälkeen muutteleman. (Näin siis kun kyseessä on riippumaton "oma" juttu). Jos kooksi on valittu B5 niin piirtäjä osaa valita tyylin ja välineet, jotta sarja toimii tuossakin koossa ilman ongelmia. Liian usein näkee A4 koossa julkaistavaksi tarkoitettuja sarjoja kutistetun B5:een tai vieläkin pienempiin kokoihin. hyi.

[J.Kantelinen]

Minäkin olen tuon noin A4 koon kannalla.

Mutta mitäs mieltä ihmiset ovat sivumäärien suhteen? Etenkin jos kyseessä on yhtenäinen tarina. Vaikka ihan perus seikkaikailu juttu. Missä menee liian lyhyen ja liian pitkän raja? Onko 48-56 sivua liian lyhyt, ja onko esim. yli 88 sivua liian pitkä kerta lukemiselle?

[Veli Loponen]

No mä olen pitempien juttujen kannalla. Kyllä sitä kuitenkin tavallaan haluaa rahoilleen vastinetta myös materiaalin suhteen (vaikka todella hyvä tarina korvaa kyllä määrän).

[Esa]

Laitoin B5, koska se on sopivan kokoinen lukea, iso on kömpelö! Adakin on B5....

[Reima Mäkinen]

Kupla-akatemiassa yritin näitä termejäkin setviä.
Timo meinasi, että piirtäjä määrää koon, ymmärrän kyllä mitä tarkoitit, mutta kyllä sen usein määrää kustantajakin. Kirjan koolla luodaan tiettyä mielikuvaa myös sisällöstä. Henk. koht. häiritsee enemmän liian isossa koossa julkaistut sarjat kuin liian pienessä. Jos ruutuja on nykytrendin mukaan vain muutama sivulla, monellakaan tekijällä ei riitä taito sellaiseen viivaan ja sommitteluun, mitä A4 kokokin vaatisi. Löysiä sivuja ja huonoa viivaa on tylsä katsella, sitä miettii vaan miten paljon on metsää kaadettu ihan turhaan.

[Janne Kuusinen]

Melkein mikä tahansa B5:stä ylöspäin, kunhan vain ei ole Lone Wolf and Cub-pokkarikoko. Niin hienoa taidetta ahdettu niin pieneen postimerkkitilaan... kyynelhän siinä pääsee.

[Jarmo]

Liian suuri sivumäärä? Mitä se on?

Tai no... Lone Wolffi olisi kyllä ollut kertaistumalla aika koettelemus
vaikka olisi varmasti vaikuttava elämys ollutkin. Eikä siinä kait olisi
liimaselkäkään kestänyt rakoilematta...

Olisikohan tuhat sivua semmoinen passeli tarinan mitta minun makuun.
Vaikka kolmeen tai neljään niteeseen jaettuna.

Toisaalta Asterixit on kyllä tarkalleen oikean pituisia kaikki.  
Riippunee vähän siitä millaista eeposta on kertomassa...

[Veli Loponen]

Täytyy sanoa, että todella yllätys tuo tähänastinen äänestystulos. Odotin hiukan suurempaa suosiota B5 koolle.
Mutta ilmeisesti ollaan sen verran opittu eurooppalaisille tavoille, että ei albumista o mihinkään, jos ei löydy kokoa  
Erityisen mielenkiintoiseksi asian tekee nimenomaan se, että varsinkin pikkukustantamot julkaisee melkein vain ja ainoastaan B5 koossa. Ja silti ihan tyylikkäitä ja kiitettyjä albumeja (esim. Suuri Kurpitsa ja jo mainittu Asema).
Kysymyksen voisikin siis (tai esittää jatkokysymyksen), että pitäisikö mm. edellä mainittujen pikkukustantamoidenkin siirtyä isompaan kokoon vai mitä?

[Leo]

Ei B5 ole huono. Aku Ankka -lehti A4 koossa olisi hävityksen kauhistus (No joo se ei oo alppari )!

Ostin eilen tuon "Jasso lemmen kissa"n ja olihan se vähän ilkeetä luettavaa kun oli pokkarikoossa .