Vastasin, että A4 kun "onhan se sentään"...
Ja vastauksessani taidan pysyä. Nelosessa pääsee kuvitus oikeuksiinsa.
Tietty jos kuvitus ei ole niin oleellista tai peräti heikkolaatuista,
ei paljon kannata A4:lle laittaa. Onhan ne pienemmät koot kätevämpiä.
Vielä isompi koko vielä parempi, jos taide on sen mukaista!
Jotain Prinssi Rohkeaa olisi aika messevä lukea vaikka A3 kokoisena.
Mutta kyllä minä miellän tavallisen lehtikoonkin albumiksi jos materiaali
vaan on kunnollista. Siis nimenomaan paperi- ja kansimateriaali.
Sisällöllä ei minun maailmankaikkeudessani ole mitään tekoa sen
kanssa onko julkaisu albumi vai ei. Paperikansilla on turha yrittää.
Esim. Sandmanit on kyllä selvästi albumeita, vaikkei A4 kokoa olekaan.
Raja menee niillä paikkein, peruskokoinen mangapokkari on pokkari.
Pokkarin ja sarjakuvaromaanin raja taas on häilyvämpi.
Riippuu vähän sisällöstäkin!
Adolfit on Romaaneja, isolla ärrällä. Varsinkin kovakantiset.
Ranmat on pokkareita vaikka olisi kannet marmoroitu,
kovakantisia pokkareita, mutta silti. (Ei sillä, että ne huonoja olisi.)
Oivalsinpa juuri, että ollakseen romaani, pitää jutulla olla alku ja loppu.
Mistään päättymättömästä ikuisuusprojektista ei saa olla kyse.