Kun uusin albumi julkaistiin, pakotin itseni tarttumaan sarjaan. Käytännössä kymmenen vuotta Suomeen tulonsa jälkeen. Kymmenen.
....
XIII on niitä sarjoja, joiden suosiota harrastajien keskuudessa ei voi käsittää sitten millään. Etukäteen Vancen kuiva jälki ei kiehdo yhtään, vaikka säntillisyyden voikin aistia ja teknisen vahvuuden todeta.
Ongelma kuitenkin on Van Hammen tarina. Muistinmenetys. Eeeeiiiii. Ei taas. Ei ENÄÄ. Tarina etenee onneksi ripeästi, mutta se on niin maan per**leen tylsä. Armeija, perhe, vankimielisairaala... Kuinka kummassa Van Hamme ei edes vahingossa onnistu kehittämään mitään edes etäisesti mielenkiintoista.
Faneja tämä varmasti närästää, mutta XIII on vain täydellinen osoitus siitä, miksi Benelux-maiden sisäänlämpeävä tuotanto ei herätä intohimoja niiden ulkopuolella, ellei kyseessä ole priimatavaraa. XIII on kakkosluokkaa, jota myydään pintaviallisena.
Niin no, XIII alkoi 1984 ja agentti X9ssa oltiin jo joskus 1993 1994.
Onko XIII pintaviallista kakkostavaraa? Varmasti joillekin.
Onko se osoitus että kuluineimmastakin tarinakaaresta saa tehtyä toimivan kokonaisuuden?
On.
Alkuperäistä, originaalia tarinaa etsivät saavat etsiä sitä muualtakin, löytämättä. Mutta kulttisarjakuvaa etsivät tunnistavat XIIIn heti sellaiseksi.
Älkää sotkeko termi kulttisarjakuva "syvällisen merkitykselliseen" sarjakuvaan.
Piilomerkityksiä sarjassa on, paradoksejakin, mutta viime kädessä kyseessä on teknisesti taidokasta tekijää tekemässä jotain hyvin harvinaista:
keskittymässä perusasioihin.
Kritiikin esittäminen ei ole meritokratinen kisa, ei tarvitse osoittaa voivansa suoriutua samasta paremmin.
BD alue on äärimmäisesti kärjistäen melko pitkälti yksin ylläpitänyt "pelkän" seikkailusarjakuvan perinnettä.
Yksittäistapauksia on niin USAssa kuin mangan luvatussa maassa mutta muutoin vetovastuu on benelux-ranska akselilla.
Lyhyestihän XIIIn koukku on siinä miten muistinmenetyksestä johtuen päähenkilöä ei tavallaan ole, lukijan on pelkkien hahmon toimien perusteella joko samaistuttava hahmoon ja tempauduttava tarinan pyörteeseen, siihen mikä on todellista ja mikä ei.
Tämähän nyt onnistuu keneltä tahansa eikös?
Ei.
Laji on yhtä raskas kuin kirjallinen vastineensa, Remekset Ludlumit yms, tai musiikissa vain kolmen soinnun biisi.
Näennäinen helppous on juuri sitä :näennäistä.
itse nostan hattua niille jotka omaavat paitsi teknisen taituruuden, myös pystyvät ylläpitämään tempon ja jännitteen, saavat lukijan seuraamaan sarjaa oli lajityyppi sitten tuttu tai vieras.
Tämä ei tarkoita että sarjasta nauttiminen olisi vain yrmeiden elitistien joilla on sofistikoitunut maku ymmärrettävissä.
Eikä päinvastoin, jatkaakseni poikkikulttuurista esimerkkiä monet ei-musiikkiin perehtyneet henkilöt silti nauttivat kitaravirtuoosien moniminuuttisista tiluttelusooloista.
Itse pidän rosoisempaa autotallisoundia ylivertaisena, enkä kantaani muuta vaikka perustelu olisi miten hyvä.
harmi ettei sarja saanut Jiksiä kiinnostumaan itsestään, sillä tämä on vasta varsinainen alkusoitto.
Syteen tai saveen, olisi ollut mielenkiintoista saada kuulla eriävä, mahdollisesti omaan vastakkainen, kanta sarjan valinnoista.
itselle osoitus oli siinä miten kaikesta tuttuudestaan ja "on nähty ennenkin" Van Hamme saa lukijan pidettyä mukana.
Minusta sarja tulisi julkaista kokonaisuudessaan suomeksi, myös sen sarjakuvakentään aiheuttamansa vaikutuksen takia:
jos se innostaa kotimaisia tekijöitä realistiseen juonivetoiseen sarjakuvaan esimerkkinä, hyvä.
Jos jonkun mielestä sarja on niin umpisurkea että kokee osaavansa tehdä paremman , hyvä.
Ja jos sen avulla saadaan uusia sarjakuvan lukijoita, hyvä.
Paljon parjattu kioskikirjallisuus ja kioskisarjakuva pitävät kioski-etuliitteettömät edes jotenkin merkityksellisinä.
mahdollistaa minkään asteisen kehityksen.
XIII kuuluisi paitsi kirjakauppoihin myös lehtihyllyihin r-kioskeissa ja katoavissa pikkukaupoissa kautta maan.
pitkän jaarituksen lopuksi: miettikää jos sarjan ulkoasu ei olisi Vancen pedantti viiva.
Sen vahvan illuusion realismista uupuessa ja jos tilalla olisi jok esimerkiksi Toriyaman mangatyyli tai sfarin sinnepäin roipsotus, niin uskallan väittää sarjan omaavan enemmän faneja mutta menettävän jotain hyvin olennaista.
Tämä siis mikäli vain piirrostyyli olisi ainoa muutos.
jokin Vancen tavassa orjalliseen fotorealismin tavoitteluun nostaa XIII n uudelle tasolle, erästä tuttua varioiden: hyvää näyttelijää et näe, etkä tunne, vaan roolihahmot.
Minusta sama pätee XIIIn kerrontaan.
