Värien maailma

[JanneT]

Väreistä en ymmärtänyt ikinä mitään ennen taideopintoja. Kyllähän liituja tai puuvärejä täytyi joskus koulussa käyttää, mutta en ymmärtänyt niissä mitään logiikkaa ennen kuin niitä täytyi vääntää päivästä toiseen ja sai vielä jotain teoriaa pohjalle. Vasta sitten niitä oppi oikeastaan olemaan vihaamatta kun touhuun sai jotain johdonmukaisuutta.

[Hazart]

Teorian perustuntemus on tärkeää etenkin silloin, jos sekoittaa itse omat värinsä. Tietää sitten, miksi tulee harmaata koko ajan...

 

[Ossi Hiekkala]

Teorian perustuntemus on tärkeää etenkin silloin, jos sekoittaa itse omat värinsä. Tietää sitten, miksi tulee harmaata koko ajan...

 

Paremminkin: tietää miksi tulee ruskeata tunkkaista mössöä. Harmaiden sekoittaminen onkin hieman mutkikkaampaa.

[Hazart]

Paremminkin: tietää miksi tulee ruskeata tunkkaista mössöä. Harmaiden sekoittaminen onkin hieman mutkikkaampaa.

Juuri näitä tarkoitin. Tästä huomaa kuka tuntee teoriat ja kuka ei.

 

[kalastajanvaimo]

...taisin aloittaa aika hyvän keskustelun heitollani...
Mukavata..

[Caza]

En tiedä ,mutta tiedän ainakin missä kerrotaan varjoista voi siellä olla myös väreistäkin.

Kirjan nimi: Mangan harmaa sävyt

[Lurker]

Tämä nyt varmaankin on väärä ketju, mutta...

Mikä se painotekninen juttu oli, kun kuvassa (esim. sarjakuvissa) ei ollut enää mustaa ollenkaan vaan viiva oli korvaantunut sinisellä?

Vanhoissa aikakauslehdissä oli usein näin. Tästä on jutskattu joskus, mutten löytänyt enää vaikka kuinka hain.

Alla esimerkki Lasten Maailma -lehdestä.

[tertsi]

Oisko se että haluttiin painaa värillistä, mutta halvalla?
Vain kahdella värillä.

Sinisellä saa aikaan esim. taivaan, musta ei toimi tuossa yhtä hyvin.
Siispä mustasta viivasta tingittiin, jotta kuvaan saatiin punaisen lisäksi toinen väri. Edullisesti.

edith:
Tuo ei taida olla kuitenkaan ainakaan kovin puritaanisessa merkityksessä duotone-tekniikkaa, vaikka onkin käytetty vain kahta väriä .

[Timo Ronkainen]

Niin, mut eikös tuossa ole keltaistakin? Hatun kohdalla erottuu. Punaista saa kun yhdistää magentan ja keltaisen. Kolmella värillä on painettu, mutta kehnosti. Ehkä tuossa on jätetty käyttämättä oikea sininen ja painettu sen sijaan ääriviivat sinisellä (syaanilla).

Timo

[tertsi]

Niin, mut eikös tuossa ole keltaistakin?

Sitä kaikkia värejä vanha enää nää...
Mut enivei: Säästäminen tuossa on  ideana

[tertsi]

Harmaiden sekoittaminen onkin hieman mutkikkaampaa.

Vesiväreillä perusvihreästä ja peruspunaisesta sa melko helposti hyvän keskiharmaan.

[Timo Ronkainen]

Sitä kaikkia värejä vanha enää nää...
Mut enivei: Säästäminen tuossa on  ideana

Just nimenomaan.

[...]tunkkaista mössöä. Harmaiden sekoittaminen onkin hieman mutkikkaampaa.

Harmaata saa kun kaikkia perusvärejä on yhtä paljon. Pun sin ja kelt. Eiks?
Neutraalius on eri asia.

Timo

[JanneT]

Harmaata saa kun kaikkia perusvärejä on yhtä paljon. Pun sin ja kelt. Eiks?
Neutraalius on eri asia.

Timo

Itse muistan koulutunneilta kuinka yritin vääntää harmaata ja aina meinasi mennä ruskeaksi. Kun sekin syntyy kaikista pääväreistä.  Onneksi on nykyään nämä tietokoneet.

[tertsi]

Kuten edellä mainitsin, ostin harmaata varten vihreän värinapin.
Ei oikeaoppista, mutta kätevää.

Jostain syystä mustasta napista tullut harmaa ei mua miellyttänyt.

[Reima Mäkinen]

Tämä nyt varmaankin on väärä ketju, mutta...

Mikä se painotekninen juttu oli, kun kuvassa (esim. sarjakuvissa) ei ollut enää mustaa ollenkaan vaan viiva oli korvaantunut sinisellä?

Vanhoissa aikakauslehdissä oli usein näin. Tästä on jutskattu joskus, mutten löytänyt enää vaikka kuinka hain.

Alla esimerkki Lasten Maailma -lehdestä.

Säästäminen oli ideana niin kuin täällä jo mainittiinkin. Itse asiassa ennen neliväripainoa käyettiin yleisemminkin kolmiväripainantaa, jolla periaatteessa saa aika hyvin aikaan sävyjä silläkin. Musta tuli mukaan (ja sinistaä sekä punaista vaalennettiin) kahdesta syystä. Musta tuo enemmän kontrastia eli syvyyttä ja loppupeleissä se myös säästää värilsen kuvan aikaansaamiseksi tarvittavaa väriaineen määrää. Sarjakuvissa oli aika yleistä korvata musta viivaoriginaali sinisellä, kuten tuossa Lurkerin esimerkissä. Tuolla tavoin viiva säilyi skarppina, mutta muuten kovin sävykäs se lopputulos ei ole. Kaksiväripainatusta (musta + usein punainen) käytettiin myös paljon säästösyistä.