Luettua tuli uusin Walkind Dead trade: Made to Suffer. Vähän ajatuksia teoksesta
spoilaa paljon!
Tämä alppari kyllä räjäytti potin! En koskaan ajatellutkaan, että kaikki menisi onnellisesti, mutta ihailtavaa, kuinka Kirkmanilla on palleja ottaa lähes kaikki henkilöt hengiltä muutaman numeron aikana. Ensin kun Tyreeseltä katkottiin pää pois, olin melko varma, että hän on ehkä ainoita keskeisiä henkilöitä, jotka kuolevat, mutta onneksi lopussa oli nannaa vielä tiedossa, kun päästiin nalkuttavasta Loristakin eroon.
Parasta tässä oli kuitenkin se, että hahmoista oli alkanut kymmenien numeroiden aikana välittää ja tuntui aika pahalta, kun porukkaa pistettiin hengiltä. Viimeksi olin varmasti näin pahoillani sarjakuvahahmon kuolemasta, kun Hitmanin Noonan pääsi hengestään. Tällaista rohkeutta toivoisin sarjakuvissa olevan enemmän. Valtavirtasarjakuvissa näin kuitenkin käy vain harvoin.
Nyt sarja on pakotettu aloittamaan melko puhtaalta pöydältä, kun tuttuja hahmoja ei juuri ole. Tämä on varmasti hyvä siinä mielessä, että tarina ei jäänyt ainakaan junnaamaan paikoilleen vankilaan. Arvostin sarjaa jo ennen todella ylös, mutta nyt se nousee jo timanttiseen kaartiin.