Voiko suomalainen piirtää mangaa?

[Curtvile]

Mutta tämähän johtuu tietysti siitä, että japanilaisesta näkökulmasta katsoen mitään eroa ei ole olemassakaan - ei heillä ole mitään syytä erotella omaa sarjakuvaansa muunmaalaisista. Toisin kuin meillä.

Mutta erottelua eivät tee niinkään ne joiden rajalliseen maailmankuvaan manga ei mahdu vaan juurikin puristit.
Joita uskoisin löytyvän Japanistakin jonkin verran.

Toki ilmiö on sama kulttuurivaikutteista riippumatta: täällä J-pop on ihquu kun taas Nipponissa kolisee läntinen eksotiikka tyylin red hot chili peppers joka on täällä niin passe.

[Laura Sivonen]

Ja jos katsoo japanilaisen kannalta niin voi.

Käsittääkseni suomalaiset eivät ole Japanin kansalaisia. Varmasti on japanilaisillakin kulttuurisidonnaisista syistä hyvin eri näkökanta moneen asiaan kuin suomalaisilla.

Ylipäätään lähtökohdat sarjakuvan kategorioimiseen syntyy kuitenkin siitä, että suomalainen/eurooppalainen/amerikkalainen sarjakuvakulttuuri poikkeaa niin suuresti japanilaisesta. (Minun ei tarvinne tätä Reimalle selittää, mutta kerronpa nyt lähinnä yleisesti.) Japanissa sarjakuva on kulutustavaraa, verrattaen vaikka suomalaiseen tapaan lukea sanomalehtiä. Ne luetaan ja laitetaan lukemisen jälkeen kiertoon. Ei ole tarvetta kategorioida tarkoin rajanvedoin sanomalehtien eri tyyppejä. Japanin ulkopuolella taas sarjakuvaa harrastetaan, kerätään ja sille omistaudutaan. Eri kuppikunnat tuntevat tarvetta erottuvuudelle, supersankarisarjakuva kun on kuitenkin hyvin erilaista kuin shojo manga.

Ihmisillä on stereotypioita trekkaajista, marvel-faneista ja mangusteista. Siksi mangusti haluaa tehdä pesäeron muihin harrastajiin, koska ei halua leimautua ja sama toimii toisinpäin. Japanissa (fanaattinen sarjakuva)harrastaja on yleisesti otaku, huolimatta siitä, mihin on perehtynyt. Erottelutarve ja subkategoriointi syntyy lähinnä otakujen omassa keskuudessa.

Erottuvuus lienee tärkeintä lähinnä nuorille faneille ja pinttyneille puristeille. Itse olen kuitenkin tyytyväinen siihen, että manga erotellaan muusta sarjakuvasta. (Geneerinen) manga ON kuitenkin leimallisesti aasialaista ja heijastelee lähtökulttuuriaan tavassaan kuvata asioita. Jos olen mieltynyt mangaan, minun on helpompi löytää itseäni miellyttäviä tuotteita, kun ne markkinoidaan minulle mangana. Kaikkiruokaisillehan tällä ei ole merkitystä, mutta kyllä se voisi harmittaa kaupassa, jos kaikki ruoka paketoitaisiin ruskeisiin kääreisiin ja kääreiden ainoa merkintä olisi "ruokatuote 358", "ruokatuote 043", jne.

Joillekin sillä on väliä.

Jos teos ei ole japanilaisen piirtämä tai alkuperäisteos tuotettu Japanissa, se ei ole mangaa. Jos teos on tietoisesti hakenut vaikutteita geneerisestä japanilaisesta sarjakuvasta, se on pseudoa. Pelkät isot silmät eivät kyllä riitä tekemään Aku Ankasta pesudoa.

edit: typoti typoti

[Aura]

Jos teos ei ole japanilaisen piirtämä tai alkuperäisteos tuotettu Japanissa, se ei ole mangaa. Jos teos on tietoisesti hakenut vaikutteita geneerisestä japanilaisesta sarjakuvasta, se on pseudoa.

Luokittelu yleensä helpottaa itseä kiinnostavien asioiden löytämistä. Monelle piirtäjälle (ja väitän etten puhu pelkästään omasta puolestani) tulee kuitenkin sellainen olo, että jaottelu tässä m-tapauksessa muistuttaa pikemminkin jonkinlaista luokkajakoa. Pah, päätin pitää pääni vastedes kiinni, mutta helpommin sanottu kuin tehty... Noloa, noloa. Pah.

[Curtvile]

Pitkälti samaa mieltä niin Lauran kuin Aurankin kanssa mutta mutta...

Jos teos ei ole japanilaisen piirtämä tai alkuperäisteos tuotettu Japanissa, se ei ole mangaa. Jos teos on tietoisesti hakenut vaikutteita geneerisestä japanilaisesta sarjakuvasta, se on pseudoa.

tämä on esitetty ennenkin:
Oni Kudaki.
Tekijä on suomalainen joka on saanut ihan aidoilta japanilaisilta mangakoilta oppia animaatioiden ja sarjakuvan l. mangan tekniikoissa ja itse sarjakuva tehty japanissa.
Sehän on silti pseudoa koska tekijä ei ole japanilainen vai?
ja eri toten koska koko ja lukujärjestys ovat länsimaiset.

Luokkajakoa ilmenee muissakin sarjakuvan alalajeissa ja niiden välillä. Mutta valitettavan usein silloin ei nähdä metsää puilta.

[Laura Sivonen]

Oni Kudaki.

Kudakin kaltaiset rajatapaukset on oma lukunsa. Riippuu sitten kuinka puristisesti manga/sarjakuvajakoon suhtautuu, laskeeko ko. tekelettä mangaksi vai ei. Mutta norjalaisen kalastajan piirtämää Miller-vaikutteista dekkarisarjaa ei voi kai miltään puitteilta väittää japanilaiseksi, vaikka Bjarne pitäisikin sushista.

Rajatapauksia on hyvin monessa jaottelussa, ei vain sarjakuvissa, mutta puhuin noista yleisistä ja helpoista tavoista erottaa manga muusta sarjakuvasta.

[rama]

Rajatapauksia on hyvin monessa jaottelussa, ei vain sarjakuvissa, mutta puhuin noista yleisistä ja helpoista tavoista erottaa manga muusta sarjakuvasta.

Toisaalta, jos lukija tarvitsee lätkän ”aitoa japanilaista mangaa” kirjansa kanteen erottaakseen sen ”epäaidosta” ei asialla luultavasti ole oikeasti väliä. Vähän niinkuin ihminen joka ei erota ranskalaista samppanjaa espanjalaisesta cavasta haluaisi välttämättä sitä ranskalaista...

[Laura Sivonen]

Toisaalta, jos lukija tarvitsee lätkän ”aitoa japanilaista mangaa” kirjansa kanteen erottaakseen sen ”epäaidosta” ei asialla luultavasti ole oikeasti väliä.

Tunnistatko sinä kaikki kaikkien maailman sarjakuvien alkuperäismaat pelkän nimen perusteella? Usein kuulee puhuttavan sarjakuvista niiden julkaisunimillä ja ei minulle avaudu kovinkaan monen sarjakuvan alkuperäismaa pelkän nimen ja juonikuvauksen perusteella.

Pidän Blacksadia yhtenä kaikkien aikojen parhaimpina lukeminani sarjakuvina, mutta rehellisyyden nimissä en koskaan muista (oikein) tekijöiden nimiä. Jos olen tuttavillekin hehkuttanut Blacksadia, niin harvemmin aloitan keskustelun kuin Anime-lehden artikkeli "Espanjalaisen Canalesin käsikirjoittama ja Guarnidon visualisoima Blacksad on.. blaa blaa."

Eipä sitä K-kaupassa tarvitse paljoa lehtihyllyn äärellä pohdiskella, kumpi on mangaa, Aku Ankan taskupokkari vai Inuyasha, mutta en viitannut tähän.

Jos erikseen hakee mangaa, niin hyvä olisi, jos joku mainitsisi teoksen tietojen yhteydessä alkuperäismaan. (Tekijän nimi on jo tästä melko hyvä indikaattori, mutta ei sekään ole aina suorassa yhteydessä alkuperäismaahan.) Niin, edellyttäen, että minulla ei ole syystä tai toisesta mahdollisuutta itse tutustua teoksen sisältöön.

edit:

[rama]

Tunnistatko sinä kaikki kaikkien maailman sarjakuvien alkuperäismaat pelkän nimen perusteella? Usein kuulee puhuttavan sarjakuvista niiden julkaisunimillä ja ei minulle avaudu kovinkaan monen sarjakuvan alkuperäismaa pelkän nimen ja juonikuvauksen perusteella.

En. Got my point? 

[Laura Sivonen]

En. Got my point? 

Sinulla ei sitten liene rajoitteita tutustua sarjakuvaan kuin sarjakuvaan, huolimatta sen alkuperästä. Itse miellän itseni sarjakuvaskenessä lähinnä mangaharrastajaksi, joten minulle tärkeä kuriositeetti on, mistä maasta sarjakuva on kotoisin.

Nih.

[rama]

Sinulla ei sitten liene rajoitteita tutustua sarjakuvaan kuin sarjakuvaan, huolimatta sen alkuperästä. Itse miellän itseni sarjakuvaskenessä lähinnä mangaharrastajaksi, joten minulle tärkeä kuriositeetti on, mistä maasta sarjakuva on kotoisin.

Nih.

Aivan. Jos hyllystä on tarttunut mukaan sarjakuva jonka koen sen luettuani japanilaiseksi en purskahda itkuun jos se osoittautuukin olevan esm korealaista tai puolalaista alkuperää, sillä se on joka tapauksessa täyttänyt kriteerit mieleisestäni tarinankerronnasta.

FYI, minäkin luokittelen itseni ensi sijassa mangaharrastajaksi.

[Aura]

Itse miellän itseni sarjakuvaskenessä lähinnä mangaharrastajaksi, joten minulle tärkeä kuriositeetti on, mistä maasta sarjakuva on kotoisin.

Nih.

Sinänsä hassua, että valekopiomangan kohderyhmä tuntuu pitkälti olevan nimenomaan mangaharrastajat (sillä eihän muut nyt mangaa lue, kun se on liian mangaa). Silti monille luokittelu mangaan ja epäaitoon mangaa muistuttavaan sarjakuvaan on niin iso asia, että yhtenään saa kuulla kommentteja tyyliin "Ei se oo aitoa, se on pelkkää pseudomangaa. En tutustu."

Kyse ei siis ole samanlaisesta jaottelusta kuin fantasiakirjojen laittaminen yhteen hyllyyn ja romanttisen kaunokirjallisuuden laitaminen toiseen (ja romanttisen fantasiakirjan laittaminen taas sinne fantasiahyllyyn), vaan pikemminkin jonkinlaisesta jaottelemisesta aitoon ja huonompaan kopioon.

Turha kai hinguta ylempiin sosiaaliluokkiin kun on itse kuraverinen...

[Antti Valkama]

Tässä tulee totuus:

Kivaa japskivaikutteista (en kehtaa puhua "mangatyylisestä"  ) sarjakuvaa on se ei-japanilainen sarjakuva jota myydään a) kivana sarjakuvana; b) kivana japskivaikutteisena sarjakuvana.

Pseudomangaa on se ei-japanilainen sarjakuva jota myydään mangana.


Oni Kudakista muuten. Luin ykkösen ja se oli varsin lysti. En kuitenkaan missään vaiheessa olisi edes harkinnut luulevani sitä erityisen japanilaismeininkiseksi. Ehkä en vain osannut erottaa niitä olennaisia pointteja...?

[keijoahlqvist]

Keskustelunaihe on vanhentunut. Kaikkien tyylissä on nähtävissä jo mangan vaikutus.

[J. Suominen]

Kivaa japskivaikutteista (en kehtaa puhua "mangatyylisestä"  ) sarjakuvaa on se ei-japanilainen sarjakuva jota myydään a) kivana sarjakuvana; b) kivana japskivaikutteisena sarjakuvana.

Olen tätä ennenkin ihmetellyt, mutta miksi Sangatsun "Piirrä mangaa" on "Piirrä mangaa", vaikka se suomennettuna yllyttää lukijaansa tekemään japskivaikutteista sarjakuvaa tahi pseudomangaa? Kivojen japskivaikutteisten hahmojen tekemiseen on näköjään myös olemassa opas ihan väärällä nimellä...

Kohta Egmontilta tuleen "Mangan taikaa"... tekijä Jan Kjær, kääntäjä Anssi Rauhala, puolisokea toimitustyö allekirjoittanut.

[Curtvile]

Kohta Egmontilta tuleen "Mangan taikaa"... tekijä Jan Kjær, kääntäjä Anssi Rauhala, puolisokea toimitustyö allekirjoittanut.

Hyvä että tulee.
Tiedän viivoittimenkäyttöoppaita jne mutta jopa Katy Coopen kammotuksesta on ollut joillekin apua.
Totta joitain se on kahlinnut mutta en näe  pahana asiana lisää sarjakuvia tässä maailmassa.

Tavallaan ymmärrän Keijjon heiton mutta enemmän kyse on fuusioista.
Kuten kaikki tietävät Clint Eastwoodin länkkäriklassikon Kourallinen dollareita josta tehtiin Bruce Willis-pätkä Last Man Standing.
Molemmathan ovat kopioita Kurosawan Yojimbosta.

Mutta se otti vaikutteensa John Fordin länkkäreistä ja Hammettin Lasiavain ja Veristä satoa kirjoista.
Ouroboros syö itsensä aina aika ajoin.

Minä en ole ensisijaisesti mangan lukija vaan sarjakuvan lukija.