Voiko suomalainen piirtää mangaa?

[Timo Ronkainen]

Jos se näyttää ja tuntuu mangalta, niin olkoon se mangaa.

Kuten manhua tekee.
Siis kaikki kommenttini olivat juuri luokittelun mielettömyyttä kritisoivia. Rauhala tekee pseudo-bande dessineetä, kiinalaiset tekee manhuaa, ja manhuaa matkivat japanilaiset pseudomanhuaa, elleivät sitten tee mangaa, mutta kaikki länsimaalaiset, matkivatpa sitten manhuaa tai mangaa... öööh... tekevät...

Timo

[Aura]

...kiinalaiset tekee manhuaa, ja manhuaa matkivat japanilaiset pseudomanhuaa, elleivät sitten tee mangaa, mutta kaikki länsimaalaiset, matkivatpa sitten manhuaa tai mangaa... öööh... tekevät...

...kopioita?

Miten japanilaiset voivat tehdä pseudomanhuaa sillä matkiihan manhua alunperin mangaa... eli on pseudomangaa (= mangaa jäjittelevä = kopio.) Tästähän tulee visainen probleema. Lopetetaan ajoissa ennen kuin jonkun aivot ylikuormittuvat.

[Antti Valkama]

Aura, en ole aikeissa yrittää vetää tarkkoja rajoja kopioinnin ja vaikutteiden ottamisen välille. Sen tehkööt taidollisemmat. Vastasinpahan vain Janskun kysymykseen 71-prosenttisen vakavasti.

Olet oikeassa, tarkoitukseni oli pikemminkin kiittää kuin moittia Finnmangaa. Siinä idea on selvä; kyseessä on japskisarjakuvasta vaikutteita ottavien suomalaistaiteilijoiden työnäytteistä, joita myydään tätä varten nokkelasti ja osuvasti kehitetyn nimen alla. Manga-sana ei ole käsittääkseni ole siinä ensisijaisesti myynninedistämiskeinona. Eli motiivit ovat jalot ja ketään ei puijata. Ja jälkikin on lystiä.

-----------------

Mielestäni ei ole mitään syytä paheksua manga-sanan käytön rajaamista vetoamalla sanan käyttöön Japanissa tai siihen, että japskitekijät eivät ole yli-ihmisiä. Jälkimmäisellähän ei itse asiassa ole mitään tekemistä aiheen kanssa...

Mielestäni on myös turha vaatia ehdottoman tarkkoja, pettämättömiä ja selkeitä määritelmiä. Mutta on myös jotenkin ankeaa pyrkiä kiistämään määritelmien olemassaolon oikeutusta tuomalla kehiin hankalasti määriteltäviä erimerkkejä. Eikö olisi ihan järkevää lähteä tuosta Puniksen ytimekkäästä määritelmästä? Sitten ongelma- ja rajatapaukset voidaan käsitellä erikseen, jos ne käsittelyä vaativat.

Kysymys sanojen käytöstä ei ole ihan hälläväliä-osastolle kuuluva. Ja eri toimijoilta sopii odottaa erilaista vastuunottoa. Jos hämeenlinnalainen lasten tanssikoulu ilmoittaa järjestävänsä polynesialaisten tanssien näytöksen, katsomaan tuleva pieni piiri ymmärtää kyllä mistä on kyse. Jos taas ohjelmatoimisto X markkinoi äänekkäästi vastaavaa kansantanssi-iltaa maksullisinen lippuineen, katsojalla on lupa odottaa jotain muuta kuin paikallisten pikku harrastelijoiden kokeiluluontoista hupailua.  (Eikä tämäkään ollut viittaus Finnmangaan! )

Jos se näyttää ja tuntuu mangalta, niin olkoon se mangaa.

Kun nyt kerran pilkkujen halkominen on muodissa, todettakoon, että tuokin vaatii tuekseen määritelmän siitä, miltä mangan tulee näyttää ja tuntua. Määrittelyjä on joka tapauksessa oltava - tai pikemminkin, niitä syntyy ja luodaan joka tapauksessa. Määrittelyn kieltäminenkin on määrittelyä...

[PTJ Uusitalo]

Eräs määritelmäehdotus löytyy muuten täältä.

[J. Suominen]

Eräs määritelmäehdotus löytyy muuten täältä.

Jos määritelmääsi hieman soveltaa, niin Sonata Arcticasta tulee j-metallia.

Aura puhalsi jo pilliin!

[Antti Valkama]

Edellä olevaan linkkin viitaten: mangan kulttuuristen lähtökohtien tiedostaminen on minunkin mielestäni tärkeää. Olemuksellinen ero japani- ja muussa mangassa on juuri siinä.

[Laura Sivonen]

Antti-setä tiivistikin jo näppärästi tuon keskeisimmän eron. Sisällön.

Kun länsimaalainen tekee sarjakuvaa, se on länsimaista ulkoasustaan huolimatta. Länsimaisessa sarjakuvassa on omat kulttuurisidoksensa - länsimaalainen intertekstuaalisuus, viittaukset länsimaisiin viihteellisiin, poliittisiin, uskonnollisiin, ym. ilmiöihin. Myös kielessä olevat uniikit erikoisuudet, sanaleikit, sanonnat, rakenne, rytmi jne tekevät eroa. Kulttuuri heijastuu myös hahmoista - niiden maneereista, keskinäisestä hierarkiasta, elämänkatsomuksista, ajatuksista, etc.

Kun japanilainen tekee mangaa, se sisältää omat kulttuurisidoksensa, joita länsimaalainen voi parhaillaankin ainostaan hyvin pinnallisesti imitoida. Ulkoasu on matkittavissa, mutta kuten sanottua - kaikki japanilainenkaan sarjakuvakaan ei mahdu geneerisen mangan ulkoasukriteerien raameihin. Mutta omasta mielestäni mangaa ei voida kategorioida ulkoasunsa perusteella - vaan sisältönsä.

Miksi ihmisillä sitten on niin kova hinku kategoroida? Lähteekö kukaan videovuokraamoon lainaamaan elokuvaa ja nappaa hyllystä vain umpimähkäisesti käteensä osuvan rainan? Veikkaan, että useampi ihminen miettii fiiliksensä mukaan ensin, että haluaako nähdä jännittävän vai romanttisen elokuvan. Vanhan vai uuden. Kotimaisen vai ulkomaisen.
Kaupassakin makeishyllyllä kaikkia karamelleja ei ole kääritty ruskeaan paperiin ja heitetty yhteen läjään, vaan ne on eritelty, jotta ostaja löytää helpommin mieleisensä namuset.

Kääre toimii mainoksena - antaa osviittaa sisällöstä, mutta käärettä me emme syö. Sisältö ratkaisee (ja käärekin voi olla joskus hyvinkin harhaanjohtava).


Ei, suomalainen ei voi piirtää mangaa. Ei, japanilainen ei voi piirtää mankkaa. Ne voivat näyttää samalta, mutta eivät ole.

[J. Suominen]

Kun länsimaalainen tekee sarjakuvaa, se on länsimaista ulkoasustaan huolimatta. Länsimaisessa sarjakuvassa on omat kulttuurisidoksensa - länsimaalainen intertekstuaalisuus, viittaukset länsimaisiin viihteellisiin, poliittisiin, uskonnollisiin, ym. ilmiöihin. Myös kielessä olevat uniikit erikoisuudet, sanaleikit, sanonnat, rakenne, rytmi jne tekevät eroa. Kulttuuri heijastuu myös hahmoista - niiden maneereista, keskinäisestä hierarkiasta, elämänkatsomuksista, ajatuksista, etc.

Kun japanilainen tekee mangaa, se sisältää omat kulttuurisidoksensa, joita länsimaalainen voi parhaillaankin ainostaan hyvin pinnallisesti imitoida..

Koskakohan tuo barrikadi vedetään proosaan, runoihin ja anti-piirrettyihin elokuviin? Ja uskontoihin. Kukaan japanilainen ei voi olla luterilainen ja meikistä saadaan vain pseudoshintolaisia (jälkimmäinen on varmaan tottakin). Japanilla on kyllä aivan oma mielenkiintoinen asemansa populaarikulttuurissa, koska missään muualla ei omaa reviiriä merkata ja puolusteta noin selvästi. On j-popit ja j-rockit... Olisikohan tämä nyt kuluttamalla tapahtuvaa kapinaa länsimaalaista kulutusyhteiskuntaa vastaan?

Aura! Pilli ei auta, nyt tarvitaan miekkaa. Tai katanaa.

[Laura Sivonen]

Janne, en epäile suhteellisuudentajuaisi, mutta mietipä nyt. Väität, että japanilaiseksi sarjakuvaksi voidaan luokitella kaikki maailman sarjakuvat niiden alkuperäismaasta riippumatta, ja intät vastaan, kun joku muu väittää, että japanilaista sarjakuvaa on vain japanilainen sarjakuva? (Tarkoitus ei siis ole työntää kellekään sanoja suuhun - noin absurdeina vain minä väittämäsi tulkitsen.)

Noh, terminologialla onanoimistahan tämä on, mutta kun se onanointi on kivvoo.

[J. Suominen]

Janne, en epäile suhteellisuudentajuaisi, mutta mietipä nyt. Väität, että japanilaiseksi sarjakuvaksi voidaan luokitella kaikki maailman sarjakuvat niiden alkuperäismaasta riippumatta, ja intät vastaan, kun joku muu väittää, että japanilaista sarjakuvaa on vain japanilainen sarjakuva?

Väitän todellakin mangaa enemmän tiettyjen visuaalisten ja kerronnallisten steretypioden ja markkinointistrategioiden merkkaamaksi sarjakuvagenreksi, kuin kansallisilta ominaisuuksiltaan puhtaaksi sarjakuvaksi. Voidaanhan länsimaiseksi sarjakuvaksi luokitella fumetit, deebeet ja muut ilman nationalistista mekastusta...

Olen myös sitä mieltä, että vain japanilainen voi tehdä japanilaista sarjakuvaa, elikkä mangaa. Meikän päähän mahtuu ristiriitaisuuksia ja kykyä elää niiden kanssa. Sumea logiikka nääs. Ja suvaitsevaisuuttakin hitunen. Ja huumorintaju, joka vaatii uhraamaan aikaa periaatteidensa takana seisoskelevien kiusaamiseen. Lupaan nyt lopettaa aiheesta messuamisen tähän.

[Laura Sivonen]

Väitän todellakin mangaa enemmän tiettyjen visuaalisten ja kerronnallisten steretypioden ja markkinointistrategioiden merkkaamaksi sarjakuvagenreksi, kuin kansallisilta ominaisuuksiltaan puhtaaksi sarjakuvaksi.

Kyllä kyllä, manga on myös vakiintuvassa määrin käsitettävissä visuaaliseksi tyyliksi, mutta miksi vain mangan ulkoisen tyylin omaavaa sarjakuvaa ei voida kutsua pseudomangaksi? Ja japanilaisperäinen sarjakuva kaikkine kulttuurisidoksineen olisi sitten mangaa?

[Reima Mäkinen]

...kopioita?

Miten japanilaiset voivat tehdä pseudomanhuaa sillä matkiihan manhua alunperin mangaa... eli on pseudomangaa (= mangaa jäjittelevä = kopio.) Tästähän tulee visainen probleema. Lopetetaan ajoissa ennen kuin jonkun aivot ylikuormittuvat.

Aura, tämä voi tulla sinulle yllätyksenä, mutta japanilainen kulttuuri on mitä suuremmassa määrin ripattu mantereelta (Kiinasta ja Koreasta). Mitä mangaan tulee, sen reseptissä on myös iso osa vaikuttimia USAsta. 
Se että japanilaiset nimesivät sarjakuvan mangaksi ei tarkoita sitä että he olisivat keksineet sarjakuvan(muodon).   

Muuten, joko täällä on kysytty että voiko suomalainen bändi soittaa j-popia tai j-rockia? 

[keijoahlqvist]

Huh. Näin tänään laadukasta suomalaista Myrkky-mangaa. Nyt tuli nolo paikka kun pitää ostaa seuraava Myrkky (väärällä maksajanimellä).

[Ossi Hiekkala]

Muuten, joko täällä on kysytty että voiko suomalainen bändi soittaa j-popia tai j-rockia? 

Varjeltakoon meitä siltä kiroukselta. Joku raja ihmiskunnan kiusaamisellekin...

[Aura]

Aura, tämä voi tulla sinulle yllätyksenä, mutta japanilainen kulttuuri on mitä suuremmassa määrin ripattu mantereelta (Kiinasta ja Koreasta).

Eipä oikeastaan yllätyksenä. No nih, mistähän Kiinan ja Korean kulttuuri on pöllitty? Kohtahan saadaan kaivautua kivikauteen asti ja taaemmaksikin... 

Mangaihmisillä argumentti oli taannoin että kukaan länsimainen ei voi täysin ymmärtää mangaa joten ei myöskään voi piirtää sitä. (Eikä saa, prkl.) Totta onkin, että vaikkapa Suomessa asuva piirtäjä ei voi ymmärtää täydellisesti japanilaista kulttuuria, mutta ei kai kukaan oletakaan että hänen työnsä heijastelisivat mitään muuta kuin sitä kulttuuria jonka keskellä hän on kasvanut.

Ja ei, minäkään en ole sitä mieltä että kukaan Japanin ulkopuolelta kotoisin oleva voisi piirtää japanilaista sarjakuvaa. Mutta vaikka länsimaiset piirtäjät eivät Japanin kulttuuripuolta yms töissään käsittelekään, voivat he silti käyttää mangan visuaalisia keinoja (tarinankuljetusta, ruutujakoa yms) ja ymmärtää ne.

Mangatyyliset sarjakuvat, miksi niitä sitten ikinä haluaakaan kutsua, pitäisi siis kaupan hyllyllä visusti erotella aidosta mangasta ettei kuluttajia huijata kopioilla? Ainakin omalla kohdallani (ja kenekään muun puolesta en voikaan puhua) olen huomannut, että oma pieni ja vaatimaton lukijakuntani tuntuu koostuvan lähes yksinomaan mangaihmisistä. (Ja mangaporukasta taas osa valittaa että kaikki muu kuin aito manga on automaattisesti huonoa, sillä "huonoa mangaa ei olekaan" ja länsimaisia sarjakuviahan ei voi lukea...)