Eivät Brititkään suomalaisia nimiä osaa lausua, taikka kirjoittaa, oikein.
Minulla oli ilo käydä yläaste Englannissa, ja kuulla ja nähdä nimestäni (Eerika Valkonen) jos jonkinlaista väännöstä. Tunnin alussa nimenhuudossa tulevan hiljaisuuden kohdalla tiesin ilmoittaa olevani paikalla opettajan yrittäessä tuskissaan keksiä miten lausua nimeni. Osaan vieläkin tavata nimeni englanniksi vaikka nurinpäin, toinen käsi selän takana ja silmät kiinni. Siitä huolimatta joissain papereissani luki esimerkiksi "Eeerikkia Valleanen", ja minua kutsuttiin sinnikkäästi "Ericiksi". Jostain syystä eritysesti -nen pääte tuotti kohtuuttoman suurta vaivaa.
Britit sentään yrittivät sinnikkääksti, vaikka lopputulos olikin enää vaan etäisesti alkuperäisen kaltainen. Lopulta annoin periksi ja vastasin myös nimeen "Eric".
Ja noin sivuhuomautksena, ei Britit maantiedettäkään kovin hyvin taida. Kerrottuani olevani Suomesta, minulta kysyttiin että eikö se ole joki Venäjällä/kaupunki Kanadassa/Gröönlanti, ja todettiin että teillähän on jääkarhuja ja pingviinejä kaupunkien kaduilla tallustelemassa.
Briteillä on sentään kuningatar ja kuumavesipullot...
