Sori Curtvile mutta luin vastineesi kaksi kertaa läpi enkä edelleenkään hahmota, missä kohtaa olet ironinen tai tosissasi

... (Ehkä asiaan vaikuttaa se, että olin koko viikonlopun rock-festareilla vuoristokurussa enkä ole nukkunut kahteen yöhön koska sveitsiläiset hippirokkipunkkarit haluavat ehdottomasti soittaa kello kolme yöllä Queens of the Stone Agen "No-one knows"ia niin täysillä että vuoret raikaa ja lampaat tippuu rinteiltä.)
Mun oma ironia/kirjoitustyylini lienee myös osallinen asiaan eli ihmiset eivät aina tajua, mitä tarkoitan. Koitan olla alleviivaavampi tulevaisuudessa...
Aivan. Suutari pysyköön lestissään ja naiset käyttäköön hametta ja pysyköön hiljaa nyrkin ja hellan välissä. Aku Ankkaa lukevat voivat joskus oppia lukemaan oikeitakin kirjoja.
No mutta! Kyllähän joku Matti Hagelberg-fani lukee välillä myös Aku Ankkaa (vaikkapa Akun päätoimittaja Jukka Heiskanen) ja tosin päin mutta suurin osa ei. Suurin osa XIII-faneista taas ei lue Dragonballia ja toisinpäin. Eikä kaikkien ole pakko lukea kaikkea! Ihmisillä on ihan oikeasti oikeus lukea mitä ne haluaa ja jättää loput lukematta. Suurin osa näin tekeekin. Kukaan ei kiellä lukemasta kaikkea mahdollista maailmassa, mutta fakta faktum, suurin osa ei näin tee. Pointtini oli, ettei mangasukupolvilapset välttämättä automaattisesti innoitui lukemaan sitten isompina muuta sarjakuvaa. Näin VOI tapahtua mutta luultavasti ei, ja on ihan turha odottaa, että mangalukijat tulevat ja pelastavat juuri minun suosikkisarjakuvani sitten tulevaisuudessa. Tämä siis porttiteoriasta.
Mangapelko ottaa päähän meitä muitakin. tyttöjen ja naisten mukaan tulo, jota en itse pysty pitämään mangan ansiona, on tervetullutta.
...
Tietysti pitäisi kysyä mistä outi laskee Mangan alkaneen, mutta minusta naisille ja tytöille suunnattua sarjakuvaa on ollut suomessa kauemmin kuin Mangaa suomessa. Siitä kaikille suunnatusta sarjakuvasta puhumattakaan.
Ehkä yksi syy on se että antikvariaateissa ja kirjakaupoissa tytöt ja naiset ovat käyneet kysymässä mangaa mikä antaa lisävaikutelmaa mangan naisaspektista.
Jotta itsekin karkeasti yleistäisin: naiset kysyvät ennemmin myyjältä kuin penkovat itse koko liikkeen ylösalaisin. Kuka nyt käyttöohjetta lukisi? Mutta saman yleistyksen piikkiin menee se että naissukupuoli pitää yleensä vähemmän ääntä omista harrastuksistaan.
Höpön höpön, ei se jostain mutu-fiiliksistä ole kiinni että kuka kyselee ja mitä kaupoissa vaan ihan puhtaista faktoista:
kuka ostaa ja mitä. Kyllä ne kauppiaat/sisäänostajat/kustantajat/kustannustoimittajat ihan oikeasti tietää, mitä maailmassa tapahtuu ja mistä yleisö on kiinnostunut - ja mikä yleisösegmentti on kyseessä. Ne ovat ammattilaisia! Ne tekevät sitä työkseen! Kyllä ne tietää! Kysy vaikka minulta!

Puhuin siis lähinnä suuren maailman sarjakuvamarkkinoista: Yhdysvalloista kävi juuri niin, että suuri naispuolinen massayleisö löytyi sarjakuville vasta mangan myötä. Moni naispuolinen ihminen luki ennen mangaakin sarjakuvaa,
mutta ei suuri naisyleisö. Tämäkin on ihan puhdas fakta, ei mielipide.
Euroopassa tilanne ei ollut aivan yhtä selkeä mutta kuitenkin lähes sama: Ranskassa ja varsinkin Saksassa pikkutytöt vyöryivät ostamaan sarjakuvahyllyt tyhjiksi vasta, kun manga oli lyönyt läpi.
Suomessa tilanne oli vieläkin vähemmän selkeä koska sarjakuvayleisö ja kustannusala on niin pieni. Muutos on kuitenkin ollut myös hyvin samantyyppinen täälläkin. Ei me suomalaiset oikeesti mitenkään suuresti erota eurooppalaisesta kulttuurista sarjakuvankaan saralla.
Ilman suluissa mainittua "ainakin enimmäkseen" kommenttia torppaisin tylymmin. Ihmisille myydään vastakulttuurikin valmiina paketteina. Totta kyllä jokainen ostettu sarjakuva vaikuttaa julkaisusuunnitelmiin. Siis ostettu.
Kirjastotkin ostavat sarjakuvansa ennenkuin niitä voi lainata. kulttuuripoliittisia linjauksiakin on ja ilman niitä ja muutamia asiaan paneutuneita ihmisiä ei tässäkään maassa tässä mittakaavassa sarjakuvaa julkaistaisi.
Ilman näitä yksilöitä ei julkaistaisi myöskään nk. vaihtoehto/taidesarjakuvaa. Tämä siis jos otetaan vertailukohdaksi saadaan mitä tilataan.
Tätä pointtia en ihan tajunnut....?
Toistan: Siis kyllä ihan oikeesti kustantajat epätoivon vimmalla yrittää kustantaa sitä, mitä yleisö haluaa ostaa. Näin se vaan menee. Sitten välillä kokeillaan jollain uudella, jos tärppäisi (yleensä ei). Siis näin isot kustantajat, jotka toimivat ns. rahan ehdoilla.
Toinen - ja loistava - juttu on, että Suomessa on apurahajärjestelmiä, kirjastotukia sekä uutteria ilmaistyötä tekeviä ihmisiä jotka sitkeästi jaksavat julkaista ns. vaihtoehtosarjakuvia. Eli siis jos haluat kustantaa sarjakuvaa, jota kukaan ei halua ostaa, voit julkaista sen itse ja kaupata kavereillesi & muille kivoille ihmisille.
Siis vielä selkeämmin ja kertauksena:
Manga pelastaa koska:1. Löytyi suuri sarjakuvanostajakohderyhmä, joka ei ennen mangaa lukenut & ostanut sarjakuvaa (lainkaan tai vain vähän)
2. Löytyi tytöille lisää sarjakuvaa
3. Näin saadaan lisää rahaa sarjiskaupoille ja kustantamoille
4. Em. raha ja yleisö ei sataprosenttisesti ole pois "muiden sarjakuvien" ostajista, lukijoista ja kustantamisesta koska yleisösegmentti on lähes kokonaan toinen
5. Manga ei ole hetken trendi vaan on vahva & suora johdannainen nuorisokulttuurien muista osa-alueista (pelit, videot, musiikki, design etc)
6. Kasvattaa uuden sarjakuvanlukijasukupolven
jonka jo melkein menetimme - 90-luvullahan sarjakuvakauppojen asiakaskunnan keski-ikä nousi joka vuosi vähintään vuodella. Pentuja ei a) kiinnostanut tylsät sarjakuvat b) ei ollut rahaa koska rahat meni peleihin ja muihin cooleimpiin juttuihin...
7. Manga linkittyy tuoteperheeseen (mm. pitkät sarjat, pelit, animaatiot, "mangamaailma") jotka mahdollistavat täyspainoisen fanittamisen ja rahan tuhlaamisen...
8. Sarjakuvista tuli taas seksikäs nuorisotuote mangan myötä! Jee! Tätä on odotettu!

Manga taas ei pelasta koska:1. Manganlukijat eivät välttämättä innoitu muista sarjakuvatyyleistä eivätkä siis osta muuta sarjakuvaa
2. Ainakin tällä hetkellä osa kustantajista, sisäänostajista ja kauppiaista on niin mangan lumoissa, ettei aivotilaa riitä oikein muulle= sisäänostajat täyttävät hyllyt mangoilla ja muulle voi jäädä vähän vähemmän tilaa. Tilanne voi kuitenkin rauhoittua ja kauppiaatkin voivat taas tajuta, että 20 euron alpparista jää hänelle enemmän käteen kuin yhdestä viiden euron pokkarista.
Tärkeintä siis olisi, että sarjakuvahyllyn valikoima pysyisi vähintäänkin yhtä laajana kuin tähänkin asti. Että kaikki kukat saisivat kukkia, toisen kakkuviipale ei olisi pois mun lautaselta ja että kaikki olisi kaunista, mikään ei tekisi kipeää ja aina & kaikkialla luettaisiin sarjakuvia sateenkaaren alla.