Älä Janne mulle käy... Mulla on uusi näppis!

Vaikka syvästi ja nyrpistellen paheksunkin Lunaa, Egmont aloitti ja käsittääkseni myös jatkaa mangalla ja on osoittanut pystyvänsä siihen. Eli tökkäykseni ei koske teitä...
Hyllytilasta en ole nyt enkä aiemminkaan valittanut. Olkoon mieluummin valtava sarjakuvahylly, johon mahtuu
kaikenlaisia sarjiksia! Siitä asenteesta olen mm. Kupolissa murissut, että kaikki minkä tahdotaan myyvän olkoon mangaa. Lähtien Pulmusista tehdystä film comicista jota tarjotaan "cinemangana". (Ei, tämä ei ole vitsi vaan tositarina.)
Kannamme kyllä vastuun nuorison myrkyttämisestä Katy Coopella ja Toriyamalla & Sakumalla. Lupaan, että emme myy näiden seurauksena paheen teille lähteneiden piirtäjien töitä pelkästään mangana ilman sen kummempaa erottelua! Tämä vala taltioitukoon ikuisesti netin syövereihin. Jos sen rikon niin läjähtäköön oikeuden tassu päin naamaani.
mikä sitten on aitoa? Entä onko aitous todellakin arvo sinänsä?
Siitä, mikä on mangaa ja mikä ei, on muistaakseni keskusteltu riittävästi muuallakin. Itse olen yhä sillä linjalla, että on olemassa mangaa ja "mangaa" ja suomimangaa ja pseudomangaa ja ties mitä. Eikä sitä tarvitse hävetä.
Eikä aidon arvo ole aitoudessa vaan laadussa. (Juu ei, kaikki aito ei ole hyvää. Mutta aito helmi pesee jäljitelmähelmen ja keskivertoaito keskivertojäljiltemän.)
Ja huomattakoon, että käytän termejä yleiskuvauksina pikemminkin kuin eksakteina määritelminä. Minua ei siis kiinnosta pätkääkään viettää öitäni pohtien, onko Japanissa syntyneen, puoliksi Okinawan jenkkitukikohdassa ja puoliksi Grönlannissa kasvaneen ja sieltä Prahaan muuttaneen isosilmäisiä kissatyttöjä piirtävän japanilaisen ja mestitsin jälkeläisen tekemä sarjis aitoa mangaa vai ei. Sarjakuva on todellakin ihan vain sarjakuvaa. Se on kivaa ja hienoa ja ansaitsee olemassaolonsa. Mutta hitto vie, olkoon sitten sarjakuvaa. Jos kerran sarjakuva-sanassa ei ole mitään hävettävää...
Tähän mennessä tsekkaamani - termi nyt mahdollisimman neutraalissa käytössä - pseudomanga on yleensä näyttänytkin siltä mitä on eli
jäljitelmältä. Siltä, että tehdään nyt tällaista japskityylistä kun se on vinkeetä, nyt tohon tsibihahmo ja tähän sellanen pisarajuttu... ja niin edelleen. Sillä saattaa olla jotain tekemistä Auran mainitseman keskeneräisyyden kanssa. "Nyt tehdään
mangaa, vähät siitä onko se niin kovin hiottua ja harkittua ja taidollista! Kunhan vaan päästään äkkiä myymään
mangaa!"
Ehkä hamassa tulevaisuudessa keskivertojäljitelmä kohoaa keskivertoaidon tasolle. Sitä odotellessa katson oikeudekseni väittää, että jonkinlainen erottelu/erittely kuuluu asiaan. Ellei mainosjulisteissa niin tarkemmissa selostuksissa...
Lukijan näkökulmasta: Jaappani on niin hulvattoman täynnä sikahyviä sarjoja, että on suorastaan synti keskittyä jäljitelmiin. Jotka siis keskimäärin häviävät vertailussa. (Yhäkin huomautan, että piikin kohde on - toistaiseksi kuviteltu - "manga"kustantaja joka myy vain jenkkikamaa mangana, ei Egmont.)