mutta kuinka idioottilta se kuulostaisikaan, kun japanikielisin nimin varustettu SUOMImangassa syödään sushia ja tepastellaan koulupuvuissa. Tästä pienestä, hienoisesta kliseestä ei varmasti päästä hevillä pois.
Kliseet on kliseitä. Oli ne peräisin sitten mistä hyvänsä. Kansa joka antaa lapsilleen nimiä esim. jonkun amerikkailen tusinasaippuasarjan innoittamana ei paljon alemmaksi voi kulttuurisesti (tästä näkökulmasta) vajota.
Suomalaisista mangalukijoista ja harrastajista (siin "massoista") puhuttaessa kannatta ottaa huomioon että siinäkin on erotettavissa ainakin 3 sukupolvea. Noin 10 vuotiaat alta kakskymppiset ja sitten sedät (kuten heitä käsittääkseni piireissä kutsutaan?) Noita nuorimpia jotka ei kykene vielä fixiään englannin kielellä hoitamaan on kuitenkin aika paljon. Alta kakskymppiset teinit taas on se äänekkäin ja puritaanisin ryhmä, siis ryhmänä. Sen varaan ei kotimaisten kustantajien mitään tulevaisuutta kyllä kannata laskea, paitsi että siitä porukasta nousevat nämä suomimangan pioneeripiirtäjät.
Doh. Minä olen menossa ens viikolla ohjustamaan
sarjakuva eiku mangakurssia jonka osallistujat ovat kai kaikki tyttöjä. HALP!
Outille: Juu, Americassahan oli myös tämä hokema (jostain luin) "tyttömanga ei myy". Kun kaikki kauppiaat sitä hoki niin kukaan ei uskaltanut edes ottaa sitä myyntiin. Käynnistyi hitaasti, mutta onneksi sitten kumminkin! Monet jutut on kyllä tuolla bisnespuolella tosi vaikea ajaa sisään. Ilman epäonnistumisia (siis liian aikaisia riskinottajia, jotka kusee busineksensa) ei koskaan tulisi sitä oikeaa aikaa eli boomia. Hmm.