Pelastaako Manga?

[dErasmus]

Eli siis että on aika turhaa puhua porttiteorioista ja toivoa mangasukupuolesta "pelastajaa" omille (vanhoille) suosikkisarjakuvilleen. Suomalaiset sarjakuvan lukijat olivat jo hyvää vauhtia menossa rapakkoon ts. kuolemassa pois koska mistään ei löytynyt sarjakuvaa, joka olisi vedonnut nuoriin tekniikkasukupolven ihmisiin. Mutta kohta saadaan se uusi suomimangatyylillä sarjakuvia tekevä sukupolvi! Eli ihan hyvältä näyttää mitä uuteen suomalaiseen sarjakuvaan tulee.

No en nyt tiedä. Onhan sitä parjatttu, että suomikäännökset on niin hiton deekuja, että englanniksi on pakko hankkia. Miten SUOMImanga voi iskeä sukupolveen, joka haluaa englanninkielista mangaa, vaikka suomenkielinen, halvempi vastine on olemassa?

En nyt väitä, että tähän ollaan tultu (eihän tänne koko ajan suollettaisi lisää mangaa, jos ei olisi ostajia), mutta kuinka idioottilta se kuulostaisikaan, kun japanikielisin nimin varustettu SUOMImangassa syödään sushia ja tepastellaan koulupuvuissa. Tästä pienestä, hienoisesta kliseestä ei varmasti päästä hevillä pois.

[Curtvile]

Tälläinen "Manga: puolesta ja vastaan"-asettelu sarjakuvaporukoissa olisi ollut ihan tutkimuksen väärti, sen verta mielenkiintoista on aina seurata, miten tiukkaan jotain uutta vastustetaan. Siis että itketään, että nyt ne lapset lukee mangaa eikä oikeita sarjakuvia, sen sijaan että iloittaisiin että ne ylipäätään lukee, ja vielä sarjakuvia...   

Viimeiseen lauseeseen on helppo yhtyä iloiten. Ikävä realisti minussa kuitenkin muistuttaa että moni nuorena kaikkea luettavaa ahminut ei sitä "aikuisena" tee.
Toivottavasti mangaa harrastavat harrastavat sitä vielä 10-20 vuoden kuluttuakin yhtä suurilukuisina.
Uskallan epäillä. Toivottavasti olen väärässä.
Toisaalta silloin euro/usa/manga-aktivistit, nuo vanhat pierut, valittavat afrikkalaisen Eusibeeld-tyylin rantautumista ja ylivaltaa...

[Reima Mäkinen]

mutta kuinka idioottilta se kuulostaisikaan, kun japanikielisin nimin varustettu SUOMImangassa syödään sushia ja tepastellaan koulupuvuissa. Tästä pienestä, hienoisesta kliseestä ei varmasti päästä hevillä pois.

Kliseet on kliseitä. Oli ne peräisin sitten mistä hyvänsä. Kansa joka antaa lapsilleen nimiä esim. jonkun amerikkailen tusinasaippuasarjan innoittamana ei paljon alemmaksi voi kulttuurisesti (tästä näkökulmasta) vajota.

Suomalaisista mangalukijoista ja harrastajista (siin "massoista") puhuttaessa kannatta ottaa huomioon että siinäkin on erotettavissa ainakin 3 sukupolvea. Noin 10 vuotiaat alta kakskymppiset ja sitten sedät (kuten heitä käsittääkseni piireissä kutsutaan?) Noita nuorimpia jotka ei kykene vielä fixiään englannin kielellä hoitamaan on kuitenkin aika paljon. Alta kakskymppiset teinit taas on se äänekkäin ja puritaanisin ryhmä, siis ryhmänä. Sen varaan ei kotimaisten kustantajien mitään tulevaisuutta kyllä kannata laskea, paitsi että siitä porukasta nousevat nämä suomimangan pioneeripiirtäjät.

Doh. Minä olen menossa ens viikolla ohjustamaan sarjakuva eiku mangakurssia jonka osallistujat ovat kai kaikki tyttöjä. HALP!

Outille: Juu, Americassahan oli myös tämä hokema (jostain luin) "tyttömanga ei myy". Kun kaikki kauppiaat sitä hoki niin kukaan ei uskaltanut edes ottaa sitä myyntiin. Käynnistyi hitaasti, mutta onneksi sitten kumminkin! Monet jutut on kyllä tuolla bisnespuolella tosi vaikea ajaa sisään. Ilman epäonnistumisia (siis liian aikaisia riskinottajia, jotka kusee busineksensa) ei koskaan tulisi sitä oikeaa aikaa eli boomia. Hmm.

[roju]

Doh. Minä olen menossa ens viikolla ohjustamaan sarjakuva eiku mangakurssia jonka osallistujat ovat kai kaikki tyttöjä. HALP!

Ihmisiähän nekin vaan on. Ja toissijaisesti tyttöjä. Ei ehkä kannata sanoa niille että "tää on taas nitä tyttöjen juttuja, en ymmärrä" tai teettää *naaliseksiaiheisia käsiksiä. Noin niinkuin iänkään puolesta. 

Ja jos jännittää, niin vanha keinohan on kuvitella yleisönsä alasti. Mutta ehkä sitäkään ei tässä kohtaa kannata...

[Curtvile]

Suomalaisista mangalukijoista ja harrastajista (siin "massoista") puhuttaessa kannatta ottaa huomioon että siinäkin on erotettavissa ainakin 3 sukupolvea. Noin 10 vuotiaat alta kakskymppiset ja sitten sedät (kuten heitä käsittääkseni piireissä kutsutaan?) Noita nuorimpia jotka ei kykene vielä fixiään englannin kielellä hoitamaan on kuitenkin aika paljon. Alta kakskymppiset teinit taas on se äänekkäin ja puritaanisin ryhmä, siis ryhmänä. Sen varaan ei kotimaisten kustantajien mitään tulevaisuutta kyllä kannata laskea, paitsi että siitä porukasta nousevat nämä suomimangan pioneeripiirtäjät.

Doh. Minä olen menossa ens viikolla ohjustamaan sarjakuva eiku mangakurssia jonka osallistujat ovat kai kaikki tyttöjä. HALP!

Hieno ja käyttökelpoinen määritelmä, vaikka tekeekin minusta sedän. No kyllähän sitä on jo niin epä- kuin virallinen kummisetäkin ja maalta tsekattu niiden päivien varalle muutama hevonen..
Se varsinainen asia oli että mikä muu kuin semantiikka erottaa sarjakuvakurssin mangakurssista?
Osallistujien sukupuoli? Valmiiden töiden lukusuunta? sivumäärä?Paperilaatu ja käytetyt tussit? faber castellillakin kun kerran on Manga-set(=shades of gray -yksi kynä +pitt artist set-yksi kynä)
ihan oikeasti onko siinä jokin ero?

vaikka olen itse ollut paikalla kun sarjakuvakurssin vetäjä aloittaa: "itse en ole oikeastaan sarjakuvaa tehnyt, eikä se sinällään muotona edes kiinnosta..." jatkui hyvin mielekkäänä kuva-analyysinä siitä eespäin.

[DotC]

- kirjastot hankkivat näitä uutuuksia ja keskeisiä klassikoita kokoelmiinsa (jotka laihtuvat kaiken aikaa mm. niukkojen hankintojen ja  luonnollisten poistojen vuoksi). Karu totuus on, että  uuden polven lukijan on vaikea sivistyä, mikäli kirjastojen hyllyt ovat perusklassikoiden suhteen pysyvästi tyhjiä. 

Kirjastojen suhteen ei taida kannattaa olla kovin toiveikas. Itse juuri pari päivää sitten seurasin kahden tädiksi kuvailtavissa olevan kirjastotyöntekijän keskustelua, muistinvaraisia katkelmia: "Miksi ihmeessä tätäkin tulee näin helvetisti?" "No kai näitä japseja sit joku lukee" "Näitä pitäis poistaa aina saman verran kuin niitä otetaan uusia" "Tää on ihan hirveetä".

Itse juuri siinä mielessäni harmittelin juurikin joittenkin perusteosten hyllyssäolemattomuutta. Pystyin vain vaivoin olemaan antautumatta hyvinkin provosointisävyiseen keskusteluun kyseisten tätien kanssa.

[Jarkko Sikiö]

Onhan sitä parjatttu, että suomikäännökset on niin hiton deekuja, että englanniksi on pakko hankkia. Miten SUOMImanga voi iskeä sukupolveen, joka haluaa englanninkielista mangaa, vaikka suomenkielinen, halvempi vastine on olemassa?

Minusta tässä näkyy sama kuvio kuin iässä, jolloin ei voi kuunnella lainkaan suomenkielisiä laulujen sanoituksia. Englanniksi tyhmätkin asiat kuulostavat paremmilta.

Ikää lisää ja on se ja sama, kummalla kielellä laulut hoilataan ja mangaa luetaan.

[Reima Mäkinen]

Hieno ja käyttökelpoinen määritelmä, vaikka tekeekin minusta sedän.

Se varsinainen asia oli että mikä muu kuin semantiikka erottaa sarjakuvakurssin mangakurssista?
Osallistujien sukupuoli? Valmiiden töiden lukusuunta? sivumäärä?Paperilaatu ja käytetyt tussit? faber castellillakin kun kerran on Manga-set(=shades of gray -yksi kynä +pitt artist set-yksi kynä)
ihan oikeasti onko siinä jokin ero?

(Mä oon miettiny et onks naispuolisetkin vanhat harrastajat setiä vai mitä, mutta ei kai se ole niin nogon nuukaa.)

Kyllä mangan estetiikka eli kerronta (jota olen tässä pari vuotta opetellut- jopa tutkinut) on erilaista kuin länsisarjakuvan. Yleisesti ottaen manga on tietenkin osa "sarjakuvan suurta perhettä".
Markkinointiterminähän sitä manga sanaa paljon käytetään (niinkun tässäkin) ja monesti hieman harhaanjohtavastikin on manga-tusseja, teriä, ja sarjakuvia jotka eivät lopultakaan ole mangaa, yms.

Tämän erilasen mangan estetiikan opettaminen on tietenkin hieman hankalaa jos pitää opettaa pois vanhasta totutusta, mutta vitsi onkin siinä, että kurssille osallistujat ovat jo ennen paikalle saapumistaan oppineet sen lukemalla enemmän mangaa kuin vaikkapa AA:ta tai Asterixia. Ehkä. Niinpä kurssi sitten keskittyykin enemmän siihen miten ne oikeassa mangassa nähdyn kaltaiset jutut saadaan itse aikaan.

[roju]

Itse juuri siinä mielessäni harmittelin juurikin joittenkin perusteosten hyllyssäolemattomuutta. Pystyin vain vaivoin olemaan antautumatta hyvinkin provosointisävyiseen keskusteluun kyseisten tätien kanssa.

Mutta sunhan nimenomaan olisi kannattanut avata suusi! Ei ne kirjaston tädit tiedä, kaikki kirjastothan ihan avoimesti pyytävät toivomuksia. Esimerkiksi Lahden kirjastossa on niin hyvät kokoelmat sarjakuvia, koska siellä on aina asunut aktiivisia sarjakuvaihmisiä, jotka ovat täytelleet niitä toivomuslappuja.

[Ilpo]

Mutta sunhan nimenomaan olisi kannattanut avata suusi! Ei ne kirjaston tädit tiedä, kaikki kirjastothan ihan avoimesti pyytävät toivomuksia. Esimerkiksi Lahden kirjastossa on niin hyvät kokoelmat sarjakuvia, koska siellä on aina asunut aktiivisia sarjakuvaihmisiä, jotka ovat täytelleet niitä toivomuslappuja.

Komppaan. Ihan varmasti on sarjakuva lapsipuolen asemassa jatkossakin, jos niitä toiveita esitetään harrastajien kesken netissä tai jupistaan hyllyjen välissä hiljaa. Ovat ne nypläyskirjojen ja herttasarjojen vaatijat sen verran koväänisiä.

[Doc Lomapäivä]

Kirjastojen suhteen ei taida kannattaa olla kovin toiveikas. Itse juuri pari päivää sitten seurasin kahden tädiksi kuvailtavissa olevan kirjastotyöntekijän keskustelua, muistinvaraisia katkelmia: "Miksi ihmeessä tätäkin tulee näin helvetisti?" "No kai näitä japseja sit joku lukee" "Näitä pitäis poistaa aina saman verran kuin niitä otetaan uusia" "Tää on ihan hirveetä".

Samat tädit tilaa silmää räpäyttämättä hyllyyn viis Harri Nykästä ja Reijo Mäkeä, ja lisäävät nippuun vielä pari paikallisen sotakirjailijan omakustannetta.

[Outi]

En nyt väitä, että tähän ollaan tultu (eihän tänne koko ajan suollettaisi lisää mangaa, jos ei olisi ostajia), mutta kuinka idioottilta se kuulostaisikaan, kun japanikielisin nimin varustettu SUOMImangassa syödään sushia ja tepastellaan koulupuvuissa. Tästä pienestä, hienoisesta kliseestä ei varmasti päästä hevillä pois.

Hämmentävä kysymys/ajatus.

Miksi ihmeessä suomalainen sarjakuvantekijä haluaisi tehdä sarjakuvaa joka kertoo japanilaisten koululaisten elämästä?! Ellei siis itse asu & elä Japanissa.

Harvempi sitä nytkään tekee Suomessa sarjakuvia esim. Chileläisen kalastajan edesottamuksista. Tai jos tekee, niin (toivottavasti) ensiksi ottaa selvää aiheesta.

Ei kerronta- ja piirrostyyli ole sidoksissa aiheeseen! Ihan varmasti on joku uskalikko japanilainen manga-artisti tehnyt sarjakuvaa vaikkapa amerikkalaisen ihmisen elämästä USAssa, ja ihan manga-tyylillä. Ja siihen hänellä on oikeus, onhan?

Toisin sanoen: Eiköhän ne mangatyylillä tulevaisuudessa Suomessa sarjakuvia tekevät tee juttuja ihan vaikka suomalaisten koululaisten omasta elämästä. Ilman sushia.

[PTJ Uusitalo]

Tulipa tästä viestistä mieleen, että ainakin yhden asian manga saattaa pelastaa. Kioskisarjakuvat nimittäin.

[Curtvile]

Tulipa tästä viestistä mieleen, että ainakin yhden asian manga saattaa pelastaa. Kioskisarjakuvat nimittäin.

Ei, kyllä se on toisin päin.
Kioskimyynti pelastaisi mangan ja koko muunkin sarjakuva-alan. Sitten kun joku saa alv:in alas ja muut kustannustekijät että ollaan Italian 2,80€ ~100 sivua sarjakuvaa ja 5-6€ ~350-500 sivua sarjakuvaa ja joku läystyke löytyy joka kiparilta, niin sitten puhutaan asiaa.
Kioskit ottivat mangan siihen aku ankkojen viereen iltapäivälehtien kylkeen veikkaajan, kodin kuvalehden ja pornografiaa sisältävien julkaisujen alle.

[Piber]

Oma kohtaisena kokemuksena voin sanoa että ensin oli Aku Ankka sitten Marvelit ja muut ottiäiset sitten manga sitten vähän kaikkee ja toi viimeisin on voimassa tällä hetkellä.
Ilman mangaa en olisi varmaan palannut takaisin länsimaiseen ja luen siltikin vielä mangaa.