Tyhmentääkö sarjakuvien katselu (lukeminen)

[Joe_Smith]

Luin tuossa aamun lehteä, niin silmään pisti professorimiehen lausuma:

Prof. Surakka:

- Ihan kuin jos lukee vain sarjakuvia, ei saa hallintaansa kunnollisia kielellisiä välineitä ja sanavarastoa, Surakka vertaa.

Itse artikkeli käsitteli sähköpostin seuraamisen tyhmistävää vaikutusta:

http://www.iltalehti.fi/uutiset/200702265792392_uu.shtml

Niin, onkos sarjakuvat köyhdyttäneet teidän kieltä? Ettekö tiedä, mikä tarkoittaa, jos joku "sojostelee"? Entäs miten pitää suhtautua ihmiseen, joka "äkäpäessään muata ätköttää"?

Pitääkö sarjisväen nyt provosoitua?

[Veli Loponen]

Niin, onkos sarjakuvat köyhdyttäneet teidän kieltä?

Ei ole köyhdyttänyt, mutta toisaalta olen lukenut paljon muutakin kuin sarjakuvaa. Lainaamasi professorisi on siis mielestäni oikeassa, mutta en usko, että kukaan noin kärjistettyyn esimerkkiin (että lukee vain sarjakuvaa) sopii. Johan sitä koulussa joutuu tavaamaan vähintään aapista.

Pitääkö sarjisväen nyt provosoitua?

Ei. Mutta sen verran täytyy kuitenkin huomauttaa, että vaikka olen samaa mieltä professori Surakan kanssa tästä tyystin teoreettisesta esimerkistä, niin siitä huolimatta sarjakuvalla voi olla hyvinkin sivistävä vaikutus. Minä esimerkiksi opin englannin pääosin lukemalla amerikkalaisia sarjakuvalehtiä (ja Kvaakista todennäköisesti löytyy esimerkkejä, jotka ovat opiskelleet sarjakuvien vuoksi mm. ranskaa ja japania).

[tertsi]

:


http://www.iltalehti.fi/uutiset/200702265792392_uu.shtml

Eiköhän professori liene oikeassa.
Lukekaa kirjoja, lapset.
Ja tietysti myös sarjakuvia!

[VesaK]

Nää on näitä nollajuttuja, jossa joku "mr. rent-a-quote" heittelee käsityksiään aiheeseen kuin aiheeseen.

Saman tyylisiä mielipuoliaan jauhoi Aarno Laitinenkin taannoin Iltalehden palstallaan, mutta ei maininnut sentään sarjakuvaa pahuuden ja typeryyden aihona, mistä kiitos.

Luulisi että n. 60 vuodessa "sarjakuvien kielen köyhistävyys" jo poistuisi agendasta, mutta e-ei, aina niitä pirukkaita löytyy: videot, videopelit, netti... kaikki tämä paha on tietty lähtöisin siitä kun Timo Terävä ei 1950-luvun Sarjakuvalehdessä artikuloinut tarpeeksi rikkaasti ja joku tuleva lapsinero, sittemmin LIpshizin ja Luvian yliopiston vt. vahtimestari, hoksasi sen.

Mutta lukekaa nyt toki kuvattomiakin kirjoja, vaikka Risto Isomäkeä ja Tiituksen pakinoita.

Lisäys: Muistuipa vielä mieleen, että Suomen luetuimmassa aikakauslehdessä, Valituissa Paloissa, jutuissa käytetty sanavarasto on äärimmäisen rajattu, vaikka ko. julkaisussa onkin niitä "laajenna sanavarastoasi" -tehtäviä.
 

[Antti Vainio]

Olisin enemmän huolissani ihmisistä jotka lukevat usein iltapäivälehtiä  ja saavat pääosin tietonsa niistä

[Anssi Rauhala]

Niin, onkos sarjakuvat köyhdyttäneet teidän kieltä? Ettekö tiedä, mikä tarkoittaa, jos joku "sojostelee"?

En muuten tiedä. Mitä tarkoittaa "sojostella?"

Mutta sarjakuvat eivät aktiivisesti köyhdyttäne kenenkään kieltä: lähinnä kuvittelisin, että ihminen oppii juuri niin hyväksi kielelliseksi viestijäksi, kuin hänen mielenkiintonsa riittää. Ja jos mielenkiinto oikeasti riittää vain siihen, että katsoo kuvat, ei sarjakuvassa tarvita sille lukijalle puhekupliakaan.

Kommunikaatioksi kanssaihmisten kanssa voi riittää tavallisena työpäivänä oikein hyvin:
-Moi.
-Moi.
-Miten menee?
-Mitäs tässä. Entäs itselläsi?
-Mitäs tässä.
Ja takaisin sorvin ääreen. Ranskalaisilla, tuolla kansalla, joka on kenties ylpeintä maailmassa omasta kielestään, on vielä simppelimpää:
-Salut.
-'Lut.
-Ca va?
-Ca va. Et toi?
-Ca va.
(Tietenkään en juuri nyt (taaskaan) löydä näppäimistöstäni konstia sen C-kirjaimen ala-aksentin lisäämiseen... mutta malliesimerkistä vielä, vuosien jälkeenkin, kiitokset vanhalle ranskanopettajalleni. Tätä on käytetty muutamaan kertaan.)

Sosiaaliset tilanteet kahvitauoilla taas, niissä veri punnitaan. Silloin puhutaan mitä sylki suuhun tuo, ja lyhyet, ytimekkäät lauseet, ilman turhia kommervenkkejä, kuten virkkeen sivulauseita (tai - taivas varjele! - välimerkillä erotettuja ajatuksenharhailuja), ovat aina voittajia. Kova ääni auttaa myös pysymään mukana keskustelussa.

Eipä puheeseen tarvitakaan kielitaitoa, sitä tarvitaan erityisen kipeästi kirjoittamiseen ja lukemiseen. Mutta niihin se onkin aivan tavattoman hyödyllinen.

EDIT: Hienoviilasin vähän.

[keijoahlqvist]

Lähinnä sarjakuva, porno ja runot ovat viime aikoina lisänneet murretuntemusta, joka on kielen rikastamista.

Kieltä ovat rämettäneet lehdet ja kustantamot jotka ovat tinkineet toimittajien ammattitaidossa ja luopuneet oikoluvusta.

Typerimpiä sontapaakkuja ovat urheiluseurojen johtokunnat jotka vaihtavat jonkun Kannuksen "kaupungin"osan 142. divisioonan joukkueen nimen englanninkieliseksi.

[Doc Lomapäivä]

Ruokosenmäen kääntämien sarjakuvien lukeminen päinvastoin rikastaa kieltä!

Tyhmien tutkimusten lukeminen tyhmistää.

[Kivik]

Sarjakuvien lukeminen tyhmistää ja tekee lyhytjänteiseksi? Onhan se kieltämättä melko lyhytjänteistä, jos on vaikka seurannut ainoastaan 20 vuotta ja rapiat jotain Ryhmä-X:ää. Ja kyllähän se älyä, moraalista puhumattakaan, heikentää pohtia jotain kuvitteellisten mutanttien ja tavisten välisiä jännitteitä. Tai sika ja nainen samassa vuoteessa. Kuinka helvetin typerää ja lapsellista!

Ottakaamme oppia Veikko Surakasta, joka on pitkäjänteisesti jaksanut opiskella vakavia asioita ja kohdistaa huomionsa vain niihin. Älyllään ja tarmollaan hän on edennyt professoriksi asti.

Ehdotan uudeksi sananlaskuksi: "Sanoja riittää kuin Surakan varastosta".

 

[Timo Ronkainen]

Itse artikkeli käsitteli sähköpostin seuraamisen tyhmistävää vaikutusta:

Kuten jo mainittu, tuskin kukaan lukee pelkästään sarjakuvia, tai hyvin harva. Tuskinpa myöskään yksinomaan pelkkiä sähköposteja. Kullakin omat kielelliset ominaispiirteensä, sähköpostien lyhyt, ytimekäs ja ehkä joskus puhekielenomainen ilmaisu on vain yksi lisä.
Häly hoi!

Timo

[Lurker]

Summa summarum - eikös siinä artikkelissa kirjoitettu, että sähköpostin ja tekstiviestien jatkuva seuraaminen alentaa älykkyysosamäärää kymmenellä pisteellä. Sarjakuvien "tyhmistyttävästä" vaikutuksesta ei kukaan puhunut mitään, proffakin viittasi sarjakuviin vain siinä tarkoituksessa että "jos lukee vain sarjakuvia, ei saa hallintaansa kunnollisia kielellisiä välineitä ja sanavarastoa".

Ettekste osaa lukea muuta kuin sarjakuvia?

[Timo Ronkainen]

Kuvateksti oli hyvä:

Tietotekniikan jatkuva käyttö alentaa brittitutkimuksen mukaan älykkyyttä kaksi kertaa enemmän kuin marihuana.

Tietotekniikka = sähköposti ja tekstiviestit. 

Timo

[Veli Loponen]

Niin, tyhmentääkö? Sattumalta John Byrne kertoo juuri foorumillaan, mitä kaikkea vahinkoa sarjakuvat aiheuttivat hänelle.
Tästä voisi siis ehkä vetää sen päätelmän, että osittain vaikuttaa sekin, että minkä ajan sarjakuvia lukee. Byrnen lapsena lukemat sarjakuvat olivat lähinnä 50-luvulta ja omituiset tieteelliset faktat niissä olivat ymmärrettävästi omituisia (koska a= ne oli tarkoitettu viihteeksi, eikä vakavaksi tiedekirjallisuudeksi ja b= vielä ei tiedetty niin paljoa, joten voitiin vapaammin keksiä omia juttuja). Nykyisin taas sarjakuvissa on näiltä osin hieman totuudenmukaisempia tietoja. Tosin edelleen niistä voi oppia kaiken, mitä Byrne luettelee ja tukun muuta.

[Aura]

Lapsena kuulin monasti miten Hessu Hopon alkeellinen kielenkäyttö haukuttiin maan rakoon. Yritin jo silloin kitistä että "se hahmo puhuu sillä tavalla" mutta ei, selityksiäni eri hahmojen puhetyyleistä ei kuunneltu.

Mut joo, aina toisinaan on törmännyt ihmisiin jotka eivät suostu lukemaan ns. oikeita kirjoja vaan pelkkää sarjakuvaa, ja sen kyllä valitettavasti usein myös huomaa... Dialogin kirjoittaminen on helpompaa kuin muun tekstin, olen huomannut, mutta yleensä sarjakuvantekijäksi pyrkivän kannattaa lukea paljon. Siitä huolimatta, että sujuvasti kirjoitettu älykäs dialogi rikastuttaa sekin kieltä. Dialogi on kuitenkin eri asia kuin esim. kaunokirjallinen teksti. Ei pelkkiä taideteoksiakaan tuijottamalla opi tekemään sujuvaa sarjakuvaa.

Olen onneksi tottunut pienestä pitäen lukemaan paljon, mutta silti ärsyttää kun ei pysty tuottamaan hyvää tekstiä. Ei ehkä olisi kannattanut nukkua tunneilla kun opeteltiin pilkkusääntöjä...

[keijoahlqvist]

Dialogin kirjoittaminen on helpompaa kuin muun tekstin, olen huomannut

Robert McKee opettaa käsikirjoituskirjassaan Story että dialogilla ei pidä kuljettaa elokuvan tarinaa. Jos siis jonkin dialogin voi pudottaa leffasta pois ja tarina välittyy yhä, tuo dialogi on kelvollinen.

Ehkä sarjakuvassakin pitää yrittää  kertoa tarina toiminnalla mieluummin kuin henkilöiden selittelyjen kautta.