Pete: Hyvää jälkeä ja kerrontatoimii. Unistahan on hyvä piirtää sarjakuva.
Kiitos. Unet ovat hyviä inspiraationlähteitä. Niitä on yllättävän hankala muistaa. Jos muistaa, niin kannattaa laittaa paperille.
Peten sarjakuva iski kypällä ja sain siitä inspiksen. Mustaa oli paljon ja minä tykkään mustasta.
Tänks. Hienoa, että sait inspiksen. Itse pidän siitä, että luen jotain sarjista ja tuntuu kokoajan siltä, että ideoita tulvii ja on pakko päästä piirtämään. Musta on mukava väri, sehän on tappaja - kuolettaa värejä.
Peten teos oli vähän liian taiteellinen minulle. Onneksi on viime krapulasta jo niin kauan, ettei pysty samaistumaan.
Saattaapa ollakkin taiteellinen. Tarkoitus oli luoda sekava, painostava ja unenomainen tunnelma. Unet voivat olla hauskoja tai niin pelottavia, että aamulla koittaa kalsareiden vaihto...
Pete: Sen siitä saa, kun juo.
Näinhän se menee. Arvaa opinko koskaan?
Pete pirulainen, siitä mitä viimeksi olen nähnyt niin mieshän on kehittynyt sarjakuvalliselta toteutukseltasi pirusti. Visuaalisestihan aina jälki ollut hienoa.
Mitä nyt kolme viimeistä ruutua olivat hivenen vaikelukuisia. Toisaalta lisää vain tunnelmaa.
Veekamo helevetti! Hauskaa kuulla, että on kehittyny. Vuosi ehti kulua viime sarjiksestani ("Lutka/Jeesus" -julkaisussa). En oo tällä tyylillä ennen sarjista tehnytkään ja kokeilin sitä erään sattuman kautta. Pidin meiningistä ja aion kehittää sitä eteenpäin. Täytyy vain piirtää taas sarjiksia aktiivisemmin...
Aijaa, siis kolme viimeistä ruutua vaikelukuisia? Oon aika yllättyny. Olisin veikannu, että ihmiset avautuvat nelos-sivun toisesta ja kolmannesta ruudusta. En kyllä aikonutkaan tehdä sarjakuvasta ylenpalttisen selkeää, halusin että ihmiset joutuvat välillä tutkimaan kuvia tarkemmin.
Elämä on sekoilua...
