Parhaiten sarjakuvaseuran, sarjakuvantekijöiden, festareiden ym. toimintaan voi vaikuttaa marssimalla kokoukseen ja ottamalla vielä pari kaveria mukaan (kellä niitä on

[Hans, tää on meidän sisäpiirivitsi]). Mieluiten vielä syyskokoukseen jossa valitaan uusi hallitus. Pääsee suoraan "vallan" "ytimeen". Uudet aktiiviset ihmiset otetaan avosylin vastaan. Palkaton yhdistystoiminta edellyttää kuitenkin aikamoista sosiaalista sietokykyä, tai oisko eripura sarjakuvapiirien erikoispiirre. Paremman puoliskoni kautta olen päässyt näkemään teatterimaailmaa ja siellä osataan vähän paremmin toi toiminta yhteisten päämäärien hyväksi. Mutta siihen hommaan hakeutuvilla täytynee olla jo lähtökohtaisesti erilainen luonne. Niinku lätkässäkin. Hyh.
Itse ainakin koin kymmenen enemmän tai vähemmän aktiivisen seuravuoteni aikana että seuran kautta/ avustuksella oli suhteellisen helppoa toteuttaa erilaisia juttuja. Ts. keksi idea - esittele seuran hallitukselle - hankitaan rahoitusta seuran nimissä - jos saadaan, toteuta hanke. (Ja revi sen jälkeen puukkoja selästä, sekä omien että sivullisten. On niin helppo kritisoida kun ei tiedä taustoja ja varsinkin jos ei itsellä ole kokemusta minkään tekemisestä. Mutta ei siinä mitään, mä kestän v*ttuilua suhteellisen hyvin. Kuuluu työn kuvaan ns.)
Ongelmia taas ovat seuran resurssipula: rahaa ei ole edes perustoimintojen pyörittämiseen kunnolla (mm. verkkosivut), aktiivi-ihmisiä ILMAISEEN työhön ei ole ja tästä seuraa epäammattimaista käytöstä ja henkilöristiriitoja. Projektit todella saa vetää alustaa loppuun yksin vaikka yhdistystoiminnasta onkin kysymys. Itse päätin lopettaa vapaaehtoistoiminnan noista syistä. Info ja festarit toimivat parhaiten koska niillä on oma rahoitus. Kaikenlaista projektirahaa on ilmeisesti helpompi saada kuin rahoitusta tylsän mutta välttämättömän perustoiminnan pyörittämiseen saati uudistamiseen.
Edit: Hesarissa oli just hyvä läppä tänään: ei Suomesta johtajia puutu, vaan ideoita. Tähän soveltaen, olen hurjan tyytyväinen Aralis-kirjastosta ja seuran toiminnasta siellä. Mukavaa nähdä että osa omista pitkäaikaisista haaveista toteutuu. Eikä ees tarvi panna tikkua ristiin.