Oliko siis tarkoitus tuoda esiin jo muutenkin suurelle yleisölle tuttua perinteistä sarjakuvaa?
Ei kun tuoda esille kotimaista laatusarjakuvaa yleisestikin, niin perinteisempää kuin sitä vähemmän perinteistä.
Suurelle yleisölle sarjakuva tarkoittaa Aku Ankkaa, paria eurooppalaista ikiklassikkoa ja kahvipöydässä luettavan sanomalehden neljää strippiä, jotka silmäillään enemmän tai vähemmän mielenkiinnottomasti läpi. Suuri yleisö tuntee kotimaisista tekijöistä Milla Paloniemen ja hyvässä lykyssä myös Pertti Jarla. Ville Rantakin on saattanut jäädä Muhammed-jupakasta mieleen, mutta tuskinpa teoksiensa kautta.
Suureen yleisöön kuuluvat minun perheeni jäsenet, joista yksikään ei olisi kuullut Tiitu Takalon "Jäästä" tai Satu Lusan "Rauhasta ja sodasta" ennen tätä kyseistä palkintoa, eivätkä he olisi Aamulehden levikkialueen ulkopuolella asuvina törmänneet edes "Sarasvatin hiekan" sarjakuvasovitukseen.
Sarjakuva on viime kädessä aika marginaalinen taiteenlaji, ja jokainen pyrkimys tuoda sitä esille on minusta kunnioitettavaa, olipa kyseessä sitten paikallislehden pikku-uutiseksi päätyvä sarjakuvapaja lähikirjastossa tai maakuntalehtien palstoille päätyvä Sarjakuva-Finlandia -palkinto.
Ai niin. Onnea voittajille!