Juu ei mennä tähän nyt ollenkaan. Eiköhän tämä ole ihan sama juttu kuin vaikka työnhaussa, eli itse pitää olla aktiivinen ja sitkeä, jos haluaa päästä päämääräänsä. (Paitsi tässä Etelä-Saimaa tapauksessa mulla, jolle tää arvostelujen tekeminen sivuduunina käynnistyi käsittämättömän helposti, eli minua pyydettiin kirjoittamaan.)
Samaa mieltähän minä sinun kanssani tuosta olen, kyse on vain siitä, mihin suuntaan se aktiivisuus kannattaa suunnata... vuosien varrella vastaan on tullut useammankin kerran tilanne, jossa kulttuuri-sun muissa toimituksissa ollaan oltu hyvinkin innoissaan, mutta mitään ei ole tapahtunut ennenkuin päätoimittaja on saatu vakuutettua asiasta. Ja yleensä tämä on täytynyt tehdä lopulta itse.
Järkeviä neuvoja, mutta eivät kannata. Kun lukee viikon kirjaa ja alkaa soitella, ja saa vastaukseksi "meillä ei ole varaa maksaa palkkiota mutta saathan sinä sen kirjan" niin pienellä kalkuloinnilla huomaa jäävänsä tappiolle.
Tuota en ymmärrä. Suurin osa vastauksista on juuri jotain tuollaista, mutta kuten Irene mainitsi, aktiivinen pitää olla. Jos sanon soittaneeni työnhaun perässä tuhat turhaa soittoa vuosien mittaan, arvio saattaa hyvinkin olla alakanttiin. Mutta aina on johonkin osunut. Sen verran että on leipänsä tienannut.
Mä laskin leikkiä, toivottavasti sinäkin. Liian laskelmoitu kaupankäynti on läpinäkyvää, ja tekee enemmän hallaa kuin hyvää.
Leikkiä en laske koskaan, mutta ironian tajuni on vertaansa vailla.
Ehdottomasti kannattaa ottaa yhteyttä kulttuuritoimitukseen jos lehdessä sellainen on. Kannattaa kirjoittaa hyvin, lyhyesti ja analyyttisesti, välttää vaikeita sanoja ja lauserakenteita, eikä maalailla teoksen juonta vaan mennä sisään siihen mistä teos kertoo. Maksimissa sivun juttu per teos.
Jos joku tahtoo tarjota arvostelujaan tällaiseen "kirja on samalla arvostelijan palkkio, muihin palkkioihin meillä ei ole varaa"-lehteen niin pistää mulle privaviestin niin annan yhteystiedot. Itse en moisella palkalla kirjoita. Liittokin kieltää.
Ehkä sinne kulttuuritoimitukseen sitten kannattaa olla yhteydessä. Sarjakuvan myynnissä asia on toisin, lopulta täytyy aina olla yhteydessä päätoimittajaan ennen kuin mitään alkaa tapahtua. Paitsi ehkä jossain Hesarissa. Mutta ehkä tuollaista arvostelijan vakanssia katsotaan eri lähtökohdista.
Samaa mieltä olen Docin kanssa kyllä, että ilmaiseksi saa työtä varmasti tehdä niin paljon kuin mielii. Mielestäni se on kuitenkin moraalisesti lähes rikollista toimintaa koko alaa kohtaan. Jos osa porukasta tekee töitään ilman järkevää palkkiota, muidenkin on vaikeampaa sellaista samasta työstä pyytää.
