Luin tässä vähän aikaa sitten Ilkka Remeksen Ikiyö-dekkarin ja siinä kerrotaan, itsellenikin yllättävästi, Kongon ja Belgian yhteisestä historiasta. 1800-luvun lopulla Belgian kuningas Leopold II perusti Kongon, 80-kertaa isomman alueen keskelle Afrikkaa. Siinä oli n. 20 miljoonaa asukasta joista kuoli kolonisaation aikana puolet eli 10 miljoonaa. Natsit tappoivat "vain" 6 miljoonaa.
Belgian lehdistö piti huolen siitä, ettei todellisuus tullut ilmi Euroopassa. Kongolaisia pidettiin orjina, oli lapsityövoimaa, raiskauksia ja ruoskintaa tuskallisella krotiilinnahkaruoskalla. Käsiä piti tuoda todisteeksi surmaamisesta (koska luodit olivat kortilla) ja niitä savustettiin että ne säilyivät. Usein valvojat katkoivat käden mutta käyttivät luodin salametsästykseen. Kongosta virtasi paljon puuvillaa ja timantteja. Kongo (ent. dikraattori Mobutu Sese Sekon Zaire) on tällä hetkellä Afrikan pahinta aluetta juuri tuon kohtelun ansiosta. Sinne ei kannata mennä matkalle. Tämän päivän belgien koulukirjoissa ei kerrota totuutta tuosta kolonisaation ajasta. Brysselin museoissa ei ole muuta kuin toteemeja. Ei ruoskia, ei kuivattuja käsiä tai muuta vastaavaa.
Tintin au Kongo oli aika naiivi, Hergé ei tietenkään tiennyt todellisesta Kongosta mitään. Vasta Sinisen lootuksen myötä hän muuttui, tavattuaan Zangin, asioista selvää ottavaksi. Kannattaa tosiaan lukea se Tintin juhlakirja. Benoit Peeters analysoi hienosti Georges Remiä ja hänen tuotantoaan. Remeksen Ikiyökin kannattaa lukea. Pirun hyvä kirja muutenkin.