Mitä kansa haluaa?

[tertsi]

Toisessa ketjussa A. Rauhala muistutti asiallisesti meitä vanhoja kääkkiä, että elämme jo vuotta 2007. Mennyt aika ei palaa.
Cocco Bill ei uppoa nykylukijaan.

Tästä heräsi kysymys:
Minkälainen uusi sarjakuva uppoaisi nykylukijaan? Mitä elementtejä siinä pitäisi olla? Mitä ei missään nimessä?
Halutaanko kotimaisen sarjakuvan olevan erilaista kuin ulkomaisen vaiko eikö?

Ihan näin Muëslipiirtäjänä ja vanhana kääkkänä haluaisin mielipiteitänne ja perustelujanne kyseisen asian tiimoilta.

EDIT:
Vesa K kirjoitti joskus, että Suomessa myy kaikki, missä on kissa.
Blacksad ilmeisesti menestyy hyvin. [size=07pt]Ja Karvinen. [/size]   

[tertsi]

Vastaanpa omaan kysymykseeni:
Verrattuna 70-80 -lukuihin  sivutaiton pitänee olla nykyään tehokkaampi. Neljä riviä sarjakuvaruutuja kaavamaisesti päällekkäin taitaa olla liian tylsää.
Sivun pitää olla näyttävä jo selailtaessa eikä vasta yksittäisiä ruutuja tarkasteltaessa.

[Flemming Andersen]

Manga(/-tyylinen) menee (minäkin alan pikkuhiljaa kiinnostua), ja mielellään monipuolinen valikoima (ei "DragonballZ" ja toisella hyllyllä "Conan" vaan japanilaistyyliin montaa eri genreä).

Ranskassa on huomattu, että muuallakin piirretään sarjista kuin Euroopassa (Brasilia, Intia, Afrikka, omat siirtomaat...). Ehkä Suomessakin olisi aika "laajentaa tajuntaa" (positiivisessa mielessä). Esimerkiksi HQ olisi mielenkiintoinen kokemus, kun niitä ei ole hirveästi tullut luettua, mitä nyt netin kanssa selattua. Mutta joo
... siis UUSIA sarjakuvia...

Kotimaisen sarjakuvan ei minun makuuni ainakaan kannattaisi väkisin yrittää persoonallistua. Kaikki aikanaan. Ilman mallia mikään ei onnistu.

Ja uskon, että supersankarit on lopullisesti koluttu pikku hiljaa loppuun (no ainakin toivon, prk). Tarkoitan näillä "perinteistä" Hämiksen ja Teräsmiehen jäljissä kulkevaa sankaripelletavaraa, jossa kaksoiselämää viettävä päähenkilö päivystää kaupungin katolla.

Olen muuten huomannut kaveripiirissä, että animeriippuvuus aiheuttaa jossain vaiheessa halun avata (tosin "etu"kannesta) varovasti jokin mangapokkari. Samoin Marvelin sarjiksista tehdyt leffat ovat houkutelleet (vähän) väkeä alkuperäisten tarinoiden pariin (esim. Sin City). Tietenkään Hämis, Daredevil, Batman ja Teräsmies eivät (onneksi) ole samaan pystyneet. Mitäköhän Mämmilä-filmatisointi saisi aikaan? Vähän kuin "Kotikadun" ja "Mogadishu Avenuen" välimuoto, paitsi tietenkin parempi.

Edit. Omasta mielestäni sivutaitolla on harvoin suurempaa väliä. Suuri taiteilija (kuten Bourgeon) ei ehkä elvistele sillä, muttei arkailekaan jättimäisten maisemakuvien piirtämisestä melkein mihin kohtaan tahansa.

[Anssi Rauhala]

Hitsin vitsi. Olin niin varma, että voisin laittaa tähän tämmöisen ainakin viikoksi:


(lisätkää mielikuvituksestanne arotuulen suhinaa)
ja luottaa siihen, että kukaan ei sano mitään. Kiitos, Flemming.

Kertokaa lisää. Ei niin, että se meikäläisen työnsuuntaan vaikuttaisi, mutta kumminkin.

[Mikael Mäkinen]

Ja uskon, että supersankarit on lopullisesti koluttu pikku hiljaa loppuun (no ainakin toivon, prk). Tarkoitan näillä "perinteistä" Hämiksen ja Teräsmiehen jäljissä kulkevaa sankaripelletavaraa, jossa kaksoiselämää viettävä päähenkilö päivystää kaupungin katolla.

Ei, ei, ei, ei. Ei ollenkaan. Suomalainen supersankari-sarjakuva on juuri nousussa. Kovassa nousussa. Minä nostan vaikka yksinäni, jollei kukaan nosta kanssani.

Alas manga! Alas ihmis-suhde-sarjakuvat! Alas puutarhatontut!

Ja asiaan. Minä siis ainakin olen lujassa uskossa, että supersankarius on nousussa. Eritoten leffojen kautta. Pakkohan jonkun niistä on kiinnostaa, niitähän tulee joka tuutista. Tosin olen myös sitä mieltä, että mangan myynti laskee. Pari vuotta sitten paikallinen divarinpitäjä koitti niitä minultakin ostella, kun kaikki halusivat. Viime viikolla niitä oli siellä pöydät täynnä, eikä nekään taida olla menossa.

Ihmis-suhteisiin perustuvat tulevat nousemaan niin kauan, kuin ihmiset jaksavat kiinnostua saippuaoopperastakin. Eli ikuisesti, harmi vaan.

Menen jonnekin nurkkaan itkemään yksinäni. Ei siinä muu auta.

[Petteri Oja]

Samoin Marvelin sarjiksista tehdyt leffat ovat houkutelleet (vähän) väkeä alkuperäisten tarinoiden pariin (esim. Sin City). Tietenkään Hämis, Daredevil, Batman ja Teräsmies eivät (onneksi) ole samaan pystyneet.

Huoh. Sin City ei ole Marvelin julkaisu. Puhumattakaan Batmanista ja Teräsmiehestä. (Ei, en toki aio väittää ettet taaskaan tietäisi mistä puhut. Se joka huutaa kovimpaa jne.)

Vesa K kirjoitti joskus, että Suomessa myy kaikki, missä on kissa.

Vai olikse possu?

[Timo Ronkainen]

Neljä riviä sarjakuvaruutuja kaavamaisesti päällekkäin taitaa olla liian tylsää.

Kyllä se Aku Ankassa näyttää kelpaavan viikko toisensa jälkeen.
Jostain syystä melkein 60-vuotias Tex menee entistä paremmin.

Timo

[tertsi]

Kyllä se Aku Ankassa näyttää kelpaavan viikko toisensa jälkeen.
Jostain syystä melkein 60-vuotias Tex menee entistä paremmin.

Joo, mutta nuo ovatkin jo tuttuja sarjakuvia.

Tuossa ekassa viestissä oli tarkoitus aprikoida enemmän sitä minkälainen olisi uuden sarjakuvan oltava, jotta se menestyisi tässä kiihkeässä mediaseksikkäässä ajassamme täällä pohjoisilla rajoillamme.

Murresarjakuvalla saisi aluksi julkisuutta melko helposti.

[Petteri Oja]

Murresarjakuvalla saisi aluksi julkisuutta melko helposti.

Tai jos olisi vaikka joku tunnettu bändi, joka/josta tekis sarjakuvaa.

[Mon of Olay]

Sarjisten kansikuvat tuntuvat tulevan vuosi vuodelta vain vaisummiksi, joten kansan mielenkiinto olisi varmaankin helppo herättää kannella, jonka ohi ei yksinkertaisesti voi kulkea pysähtymättä selaamaan sisältöä. 

[keijoahlqvist]

Murresarjakuvalla saisi aluksi julkisuutta melko helposti.

Nykyään savolaiset ja karjalaisetkin teinit honottaa jo pääkaupunkiseudun murretta joten tuskin muita murteita ymmärtäisi kuin me joiden puhekuplat on täynnä fraktuuraa.

[Markku Myllymäki]

toisekseen, älkää IKINÄ jumittuko miettimään pää ruvella 'että mistähän ihmiset pitäisi juuri nyt', koska silloin on iso vaara että mennään metsään. Ihmisten maut ja mieltymykset ampuu ja pomppii sillä tahdilla, ettei siinä kukaan pysy perässä eikä kukaan osaa ennustaa mikä on 'se' juttu vuoden-parin päästä. Pahimmassa tapauksessa yleisön kosiskelu vain suodattuu lopputulokseen epäedullisesti.

Sarjakuvista saa niin vähän rahaa, että niitä ei ole mitään järkeä tehdä rahasta. Unohtakaa koko aihe.

Tuossa olikin viisaita sanoja.

Jos katsoo laskelmoivasti, pitäisi tehdä mangaa. Jos eliminoi wanhat suosikit (Disney, Asterix, Tex Willer jne.), miltei kaikki (uudet nimikkeet) on mangaa. Tai ainakin mangavaikutteista.

Mutta tosiasia on, kuten Miha sanoi: jos tekee sitä mistä tykkää ja tekee sen todella hyvin, menestys on varmasti parempi kuin 'muodin' perässä väkisin vääntämällä.

Joskus sitten sattuu niin, että oma suosikki onkin muotia. Silloin pitäisi sitten jo kustantajan kassakoneen kilistäkin.

Toki voi pohtia mikä myy aina. Niitäkin universaaleja totuuksia on. Katsokaa mainoksia; ne mainostajahemmot ovat tottuneet siihen että tietyt teemat vetävät aina mielenkiintoa puoleensa.

[Petteri Oja]

Katsokaa mainoksia; ne mainostajahemmot ovat tottuneet siihen että tietyt teemat vetävät aina mielenkiintoa puoleensa.

Eli naisen vartalo ja varsinkin tissit. 

No, pornosarjakuva varmastikin tulee myymään aina. Samaten sotasarjikset, ainakin Suomessa.

[Markku Myllymäki]

Elokuvien aiheet varmaan ovat aika hyvä mittari siitä, minkä oletetaan kiinnostavan. Elokuvien mainoksia tuossa ensin ajattelin. Voi olla että olen kovasti metsässä.

[VesaK]

Suurisilmäinen ninja-kissa, joka eläisi kaksoiselämää - kotona ihmisten parissa olisi söötti kotikatti joka tekee kaikkea hassua - öisin taas armoton ja kiroileva ninja. Siinäpä miljuuna-idea jollekulle.
Tai noin yleisesti: eläinsarjakuva antropomorfisista rumansöpöistä elikoista jotka hassunhauskasti kommenteeraavat ihmisten maailmaa.

Bändisarjikset sitten... 69 Eyesillä on tok Jussinsa, jonka albun eka painos revittiin käsistä, mutta se olikin vain 1000 kpl. Lordi taas, no, se menee kyllä ohi. Ehkä jotakin Nyrok sityn ja Mämmilän sekoitusta jossa hevisankarit vääntää murretta lavan takana... mites nyt tulikin Kotiteollisuus mieleen...

Pitkään, pitkään aikaan ei ole Suomessa julkaistu ei-humoristista seikkailusarjakuvaa eikä kauhua, siksipä esmes XIII alkaa nyt vasta, kuudennen albun myötä, lähteä liikkeelle. Kahtotaan sitten miten Dampyyrin kans käy.

Pitkäjänteisyyttä, sitä on pakko olla. Oman selän takaa voisi vielä mainita Jeren, jonka viides albumi oli läpimurto. Siis 5-10 vuotta kestää ennen kuin kansa herää, että ai tämmöstäkin on. Kvaakki voi osaltaan hiukka nopeuttaa sanan leviämistä, mutta toistaiseksi vielä suht vähän. Tulevaisuus luuraa joka tapauksessa netissä.