Manga(/-tyylinen) menee (minäkin alan pikkuhiljaa kiinnostua), ja mielellään monipuolinen valikoima (ei "DragonballZ" ja toisella hyllyllä "Conan" vaan japanilaistyyliin montaa eri genreä).
Ranskassa on huomattu, että muuallakin piirretään sarjista kuin Euroopassa (Brasilia, Intia, Afrikka, omat siirtomaat...). Ehkä Suomessakin olisi aika "laajentaa tajuntaa" (positiivisessa mielessä). Esimerkiksi HQ olisi mielenkiintoinen kokemus, kun niitä ei ole hirveästi tullut luettua, mitä nyt netin kanssa selattua. Mutta joo
... siis UUSIA sarjakuvia...
Kotimaisen sarjakuvan ei minun makuuni ainakaan kannattaisi väkisin yrittää persoonallistua. Kaikki aikanaan. Ilman mallia mikään ei onnistu.
Ja uskon, että supersankarit on lopullisesti koluttu pikku hiljaa loppuun (no ainakin toivon, prk). Tarkoitan näillä "perinteistä" Hämiksen ja Teräsmiehen jäljissä kulkevaa sankaripelletavaraa, jossa kaksoiselämää viettävä päähenkilö päivystää kaupungin katolla.
Olen muuten huomannut kaveripiirissä, että animeriippuvuus aiheuttaa jossain vaiheessa halun avata (tosin "etu"kannesta) varovasti jokin mangapokkari. Samoin Marvelin sarjiksista tehdyt leffat ovat houkutelleet (vähän) väkeä alkuperäisten tarinoiden pariin (esim. Sin City). Tietenkään Hämis, Daredevil, Batman ja Teräsmies eivät (onneksi) ole samaan pystyneet. Mitäköhän Mämmilä-filmatisointi saisi aikaan? Vähän kuin "Kotikadun" ja "Mogadishu Avenuen" välimuoto, paitsi tietenkin parempi.
Edit. Omasta mielestäni sivutaitolla on harvoin suurempaa väliä. Suuri taiteilija (kuten Bourgeon) ei ehkä elvistele sillä, muttei arkailekaan jättimäisten maisemakuvien piirtämisestä melkein mihin kohtaan tahansa.