Täähän oli aika hyvä, just sitä kaipaamaani sisältöä sarjakuvassa: filosofiaa, politiikkaa... ja hauskaa että sarjakuvaa löytyy kasvatustieteiden hyllystä. Teoksen muodon ymmärtää, koska se on tehty taidekasvatuksen seminaarityöksi. Mutta muutoin olis ollu parempi jos Lehtimaja olis näyttänyt sen sijaan että tyytyi vain kertomaan.
Esimerkiksi niin, että nuori taideopettaja kyllästyy antamaan valmiita vastauksia oppilailleen ja Freiren innoittamana ryhtyy uudistamaan opetustapojaan. Iäkkäät kollegat ja rehtori paheksuvat opettajan metodeja ja kasaavat vaikeuksia tämän eteen. Kliseejuoni, mutta Lehtimajan kokoamalla sisällöllä asioihin olisi saanut paljon uutta näkökulmaa.
Kuka tekee seuraavan vastaavan?