Kirjoittaja Aihe: Freiren kyydissä  (Luettu 2397 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Doc Lomapäivä

  • Jäsen
  • Viestejä: 2 816
Freiren kyydissä
« : 08.01.2007 klo 17:14:20 »
Täähän oli aika hyvä, just sitä kaipaamaani sisältöä sarjakuvassa: filosofiaa, politiikkaa... ja hauskaa että sarjakuvaa löytyy kasvatustieteiden hyllystä. Teoksen muodon ymmärtää, koska se on tehty taidekasvatuksen seminaarityöksi. Mutta muutoin olis ollu parempi jos Lehtimaja olis näyttänyt sen sijaan että tyytyi vain kertomaan.

Esimerkiksi niin, että nuori taideopettaja kyllästyy antamaan valmiita vastauksia oppilailleen ja Freiren innoittamana ryhtyy uudistamaan opetustapojaan. Iäkkäät kollegat ja rehtori paheksuvat opettajan metodeja ja kasaavat vaikeuksia tämän eteen. Kliseejuoni, mutta Lehtimajan kokoamalla sisällöllä asioihin olisi saanut paljon uutta näkökulmaa.

Kuka tekee seuraavan vastaavan?

Timo Ronkainen

  • professionaali amatööri, sarjakuvaneuvos
  • Toimittaja
  • *
  • Viestejä: 19 496
  • "Ja rangaistus on greippi!"
Re: Freiren kyydissä
« Vastaus #1 : 08.01.2007 klo 18:16:24 »

JZ

  • Karva-apina
  • Jäsen
  • Viestejä: 448
  • Kaverini Nalle
Re: Freiren kyydissä
« Vastaus #2 : 10.01.2007 klo 12:21:33 »
Luin kyseenomaisen arvostelun ja kiinnostuin kyseisetä opuksesta lähinnä sen vuoksi että opiskelen tällä hetkellä lähihoitajaksi. Tai oikeastaan tulevana lasten ja nuorten ohjaajana.

Opiskellessa olen huomannut opetussuunnitelmien putkinäköisyyden. Kaikki menee opetusministeriön hyväksymien oppien mukaan ja kaikki kyseenalaistaminen tuntuu olevan kiellettyä. Tätä ei tietenkään ääneen mainita mutta kaikki opiskelijan toteuttama ns "pioneerityö" sivuutetaan nuoren ihmisen tarmona tai muuten vain unohdetaan ajan myötä.

Myös omatoiminen työskentely ja vaihtoehtoiset kasvatus- ja opetusmenetelmät tuntuvat lähes poikkeuksetta jäävän byrokratian jalkoihin. Tämän lisäksi vallalla on vielä harhaluulo opiskelioiden keskuudessa että mikäli he nyt tekevät niinkuin heiltä odotetaan niin myöhemmin paremmassa asemassa ollessaan tekevät sitten toisin. Yleensä siihen mennessä näppituntuma ruohonjuuri tasolle ollaan menetetty ja asioita tarkastellaan papereilla vuoratun toimistopöydän takaa.

Siksi on hienoa että joku tuo jollain tavalla muita vaihtoehtoja esille. En ole Freiren kyydissä - albummia vielä lukenut mutta toivon ja odotan että se sisältää jotain uutta näkemystä asioihin. Ei siis vain Freiren metodeja vaan myös Lehtimajan oivalluksia. Tämä on kai sitä paljon puhuttua konstruktiivista oppimista.