Masai-Yards -strippi on mielestäni räikeydessäänkin erinomainen. On kuin Matti Pulkkisen "Romaanihenkilön kuolema" -kirjan keskiosa (, joka kaikkien pitäisi lukea) olisi tiivistetty yksiruutuiseen strippiin. Se vertautuu helposti Kari Suomalaisen klassikkopilakuvaan, jossa hyvinsyöneen afrikkalaissotilaan käsi ojentuu nälkäpäiväkeräys-tienvarsijulisteen läpi. Näitä provosoivia sytykkeitä me tarvitsemme, kun keskustellaan kehitysavun harmaasävyistä.
Tietenkin tunnustan mukisematta sen ongelman, etteivät suuret kansankerrokset välttämättä osaa lukea strippiä pintatasoaan syvemmältä.
Hienoa ja ihailtavaa, ettei Fingerpori ole vajonnut munattomuuteen. Meitä pitää ravistella, muistutella ja kampanjoida vähän väliä siitä, että ne kaikki brunbergit ja halvanlakritsat ovat lähihistoriassamme, ihan selkämme takana. Jos Jarlan harha-askeleet ovat tätä kaliiberia, niin eihän hänellä ole hädän päivää kirvesvartta.