Onhan se Sarjainfon asema hankala, sarjakuvan kenttä on niin laaja, ettei voi todellakaan odottaa että samoja ihmisiä kiinnostaisi Aku Ankka ja Chris Ware tai Baudoin... mutta hedelmätön kompromissi, yritys miellyttää kaikkia, ei todellakaan tee hyvää lehteä - pitäisi päättää tehdäänkö väsähtänyttä kerholehteä vähemmän aktiivisille harrastajille vai pyritäänkö tekemään ajan hermolla olevaa, sarjakuvan kriittistä äänitorvea.
Nissenin kanssa olen ihan täysin samaa mieltä, että Sarjainfon kirjoittajilla olisi petraamisen varaa, ja ihan hyvin voi ottaa Parnasson käteen ja katsoa sieltä mallia, miten arvostelunkin voi kirjoittaa monella tavalla - tehdä arvostelusta itsessään kiinnostavan lukukokemuksen. Parnassosta voi ottaa myös päätoimittaja siinä mallia, ettei tarvitse kaikkea sillisalaattia iskeä samaan lehteen vaan voi miettiä jotain teemoja ja yhtenäisyyttä ja vaatia jutuilta ytimekkyyttä ja ajatusta, toimittaa lehteä!
No, Parnasson kirjoittajat saavat tietysti palkkaa jutuistaan, mutta kyllä Suomessa pyörii monta laadukasta kirjallisuuslehteä ihan talkoohengelläkin - siinä on tietysti se ero, että kirjallisuuden opiskelijoita ja harrastajia, ja kirjailijoita, on niin paljon, että tekijöistä ei ole pula, ja sillä puolellahan se kirjoittamisen taito taitaa tullakin omasta takaa...
Ja sitten Sarjainfon pitää ottaa positio suhteessa Kvaakin ja muun nettimedian tuoman nopean informaation ja keskustelun suhteen - pohtia mikä rooli lehdelle, joka ilmestyy neljä kertaa vuodessa ilmeisesti ronskisti myöhässä, jää. Arvostelut -osio on aika koominenkin, kun arvostellaan jotain lehtikioskimateriaalia, joka on ollut myynnissä joskus puoli vuotta sitten.
Minusta Sarjainfon rooliksi sopisi nimenomaan syvätaso - esitellä perusteellisemmin sellaisia tekijöitä ja sarjakuvia, jotka suurimmalle osalle lukijoista olisivat vähemmän tuttuja, ja hyvät, mahdollisesti pitemmätkin, haastattelut voisivat olla merkittävämmässäkin roolissa, ja korostan hyvät - Comics Journalissa on loistavia haastatteluja, siinä kysytään hyviä kysymyksiä ja saadaan hyviä vastauksia, tottahan se pituus antaa mahdollisuuksia, mutta voi siitä lyhyemmästäkin haastattelusta räätälöidä monenlaisen.
Ja naapurivertailun vuoksi: Bild& Bubblasin semmoinen paksu kirja Andra Boken, jota nuorena luin ahkerasti, on vaikuttanut ihan mittaamattoman paljon minun sarjakuvantekijän taipaleella - siihen on kerätty joku 50-60 haastattelua muistaakseni enemmän anglo-amerikkalaiselta puolelta - Sienkiewiczistä Hunt Emersoniin, Alan Mooresta Hernandezin veljeksiin. Loistavaa materiaalia, kaikki pänttäämään!
JA sitten vielä lehden visuaalisesta puolesta, voisi olla ihan hyvä idea antaa uuden taittajan käsiin, ja hakea vähän dynaamisempaa ilmettä, nykyisellään lehti lähemtelee graafista unilääkettä. Painopaikkaakin kannattaa miettiä...
Minä uskon siihen, että oikeilla strategioilla ja "synergialla" sarjakuva-aiheinen lehti ja sarjakuvakulttuuri ylipäänsä vois löytää paljon laajemmin kiinnostunutta yleisöä, kysehän näinä päivinä on vain markkinoinnista ja brändäämisestä. Lehtilaarit kaupoissa on täynnänsä mitä omituisimpia virityksiä, se on vaan saatava perhokalastus-lehden ostajat kiinnostumaan uusista asioista!
Mutta noin ylipäänsä semmoinen huono itsetunto-ongelma sarjakuvan suhteen tekee vain hallaa koko hommalle! Minä uskon, että sarjakuva on arvokas ja keskeinen taide - ja populaarikulttuurimuoto! Toistakaa kaikki ! Uudestaan, kovempaa!
(Ihan tosissaan uskon että Sarjainfon kaltaisella lehdellä on, tai voisi olla aika iso osuus, sarjakuvan kiinnostuksen ja arvostuksen lisäämisessä, ihan vaan laatuun satsaamalla ja alan sisäistä kritiikkiä vaalivana...)
Äänestys