Toivomuslista kirjastollesi

[keijoahlqvist]

Tämmöistä kysytään usein:

Pienehköjen kirjastojen henkilökunta ei pysty olemaan niin perehtynyt sarjakuvaan, että osaisi kohdentaa niukat hankintarahat tärkeimpiin sarjakuviin. He usein kysyvät sarjakuvaharrastajilta ehdotuksia. Niitä ei noin vain osaa antaa. Mutta täällä on ihmisiä, jotka pystyisivät kartuttamaan toivelistaa, jossa olisi vaikka

1) välttämättömien hankintojen lista ja
2) erittäin suositeltavien hankintojen lista

sellaisista sarjakuvajulkaisuista, jotka on normaaleja hankintakanavia tilattavissa. Tai ehkä hankintaosoitekin olisi liitettävissä oheen.

Tietysti asiakkaat esittävät vielä omia toiveitaan, mutta tämmöinen harkittu valikoima olisi kiva voida lähettää kirjastolleen sähköpostitse.

[roju]

Saccon Palestiina voisi mennä tuolle listalle. Löytyi Kirjatorilta.

Glömp ja Laikku, jos joku vaikka innostuisi tarjoamaan omia sarjakuviaan. Itselleni oli aikoinaan ratkaisevaa löytää kirjastosta Suuria Kurpitsoita ja tajuta että minunkin tekemilleni jutuille voisi olla paikkansa.

Samoin muutama viime vuosien hakuteoksista: Kotimaisia sarjakuvantekijöitä, Ulkomaisia sarjakuvan tekijöitä, Gravettin Manga. On ollut hyvä teoriakirjasato viime aikoina. Miksei Sata sarjakuvaakin, jos sitä on vielä saatavilla.

Viimemainitut sillä edellytyksellä, että kirjastojen kaukolainaussysteemi yhä toimii. En tiedä, kun en ole vuosiin käyttänyt paitsi pääkaupunkiseuden Helmetiä.

[keijoahlqvist]

Kaukolainaaminen on kallista.

Persepolis muutti käsityksiäni siitä mikä tyyli on tehokasta.

Rabbin katti lievensi ahdasmielisyyttäni.

Hiroshiman poika esimerkkinä japanilaisesta sarjakuvasta.

Mämmilät.

[tertsi]

Pakkohankinnat: Mustanaamio-lehti.
Monipuolisia mainstream-sarjoja. Uutta ja vanhaa. Tavallisille tallaajille. Meille.

Mämmilät.

Suositeltavat hankinnat:
Anni Isotalon seikkailut. Suomalaista viihdyttävää sarjakuvaa.

Gunsmith Cats. Ainakin mä lainaisin.

Koska olen jo vanha mies, sallittakoon pikku kirjastomuistelo.
Aikoinaan Etelä-Haagan kirjastossa Helsingissä oli tarjolla: Les Innommables, Special Comics, Piko ja Fantasio, Gaston, Valerian, Den Stora serieboken ja vielä kaikkea semmoista mitä en edes muistakaan, ruotsiksi. Se oli mahtavaa. Ja kaikista paras:Kaukoranta-Kemppinen vol 1.   

Kiitos.

[Petteri Oja]

Listasta: Olisi ehkä syytä hankkia se Vartijat jokaisen kirjaston valikoimiin nyt kun se on vielä kustantajalta saatavilla.

Tiemmä Egmontilla Vartijoita ei enää ole. Mutta ehkä välittäjiltä, Kirjavälityksestä tai Valiosarjoilta löytyy vielä.

Te, joilta Vartijat vielä puuttuu, toimikaa NYT! Kohta sitä ei saa enää mistään.

[puro]

Kauhulla odotan jo kuinka tämä keskustelu tulee etenemään kun genrefiksoituneet (supersankari- ynnä mangavammaiset) ryhtyvät latelemaan suosikkejaan "olennaisina" hankintoina.

Tuo on siitä hyvä toimintatapa, että pienkustanteet ja vaihtoehtoinen sarjakuvahan ovat moraalisesti ylempää ja hienompaa taidemuotoa.

Eikun hetkinen...

Nehän ovat pienkustanteita, koska eivät ole (vielä) tarpeeksi hyviä isoille kustantajille ja vaihtoehtoista siksi, koska on olemassa niiden lisäksi kamaa, joka oikeasti myy ja myynti kannattaa. Joo, tehdäänkin niin, että suljetaan hyvä supersankarisarjakuva ja manga pois siksi, koska se on suosittua ja siitä tykkäävät monet ja saattavat sen kautta löytää monipuolisemmin sarjakuvatarjontaa. Sehän on huonoa sarjakuvaa, koska se voi olla helposti lähestyttävää, mutta silti mielenkiintoista.

Ole hyvä, metsä vastaa sinne niinkuin kyyninen huutaa.

[tertsi]

"Kauhulla odotan jo kuinka tämä keskustelu tulee etenemään kun genrefiksoituneet (pienkustanne- ynnä taidesarjakuvavammaiset) ryhtyvät latelemaan suosikkejaan "olennaisina" hankintoina."

Eiköhän siellä kirjastossa olisi hyvä olla vähän joka genreä, jos mahdollista. 

[tomu]

Nehän ovat pienkustanteita, koska eivät ole (vielä) tarpeeksi hyviä isoille kustantajille ja vaihtoehtoista siksi, koska on olemassa niiden lisäksi kamaa, joka oikeasti myy ja myynti kannattaa.

Jaa-a.

Sen kymmenen vuoden aikana, jonka itse olen aktiivisesti Suomen sarjakuvakentässä pyörinyt, voin rehellisesti sanoa, että merkityksekästä sisältöä omaavasta sarjakuvasta suurin osa on julkaistu pienkustanteina. Tähän lasken mukaan Suuren Kurpitsan sekä Aseman julkaisut.

Isommat kustantamot lappaavat ulos paljolti sellaista kuraa, jonka ei pitäisi julkaisukynnystä ikimaailmassa ylittää. Poikkeuksia löytyy toki, mutta kuluneena vuonnakin vain muutama. Viihdettä tuntuvat lappaavan euronkiilto silmissä. Riskejä ei oteta. Kotimaisen sarjakuvakentän kehityksessä isompien kustantamoiden merkitys on mitätön, vaikka heillä olisi valta tehdä ja ruokkia.

[Petteri Oja]

Isommat kustantamot lappaavat ulos paljolti sellaista kuraa, jonka ei pitäisi julkaisukynnystä ikimaailmassa ylittää. Poikkeuksia löytyy toki, mutta kuluneena vuonnakin vain muutama. Viihdettä tuntuvat lappaavan euronkiilto silmissä. Riskejä ei oteta.

Jos tarkoitat nimenomaan kotimaista tuotantoa, voinen ymmärtää. Muuten en oo oikein samaa mieltä...

[keijoahlqvist]

Ainakin Vartijoita ei ehtinyt hommata. Loppu.

[tomu]

Jos tarkoitat nimenomaan kotimaista tuotantoa, voinen ymmärtää. Muuten en oo oikein samaa mieltä...

Tarkoitan sekä kotimaista että ulkomaista tuotantoa. Sfarrit, Blacksadit, Blainit, Trondheimit, Berberit sun muut eivät kovinmoista riskinottoa ole. Jos jokin myy 6-7 -numeroisia lukuja Ranskassa, kyllä se täälläkin itsensä takaisin maksaa markkinoinnilla. Lutes oli mielestäni tämän vuoden paras veto. Kuitenkin, käyttösarjakuvaa ja viihdettä käännöspuoli on lähes kokonaan. En tajua miksi esim. Sammakko julkaisee muusta linjastaan poiketen sarjakuvinaan jotain pirun kissoja ja possuja. Kamoon!

Mutta joo, enemmänkin tässä vaikuttaa se tosiasia, että tässä maassa on ehkä vajaan yhden käden sormien verran oikeita sarjakuvakustannustoimittajia (jos sitäkään). Siis sellaisia, joilla olisi kokonaisvaltainen käsitys sarjakuvasta ilmaisumuotona ja olisivat vielä perillä siitä, mitä maailmalla tapahtuu.

[roju]

Mutta joo, enemmänkin tässä vaikuttaa se tosiasia, että tässä maassa on ehkä vajaan yhden käden sormien verran oikeita sarjakuvakustannustoimittajia (jos sitäkään). Siis sellaisia, joilla olisi kokonaisvaltainen käsitys sarjakuvasta ilmaisumuotona ja olisivat vielä perillä siitä, mitä maailmalla tapahtuu.

Lisäisin vielä tähän sen, että alan normaali kierto ei toteudu sarjakuvan kohdalla: isot kustantamot eivät osta pienempiään ja sitä kautta ammattitaitoa ja alan tuntemusta. Isoilla olisi paremmat mahdollisuudet markkinoida, tai no, ainakin Sanomakonserniin kuuluvalla WSOY:lla mainospaikkojen muodossa. Markkinointi ja levitys taas on pienten etenkin taiteilijavetoisten kustantamoiden ongelma. Kun pitäisi ehtiä sitä taidettakin tehdä. Ihanteellisessa maalimassa taiteilijat taiteilis ja myyjät möis.

Ranskassa 90-luvun sukupolvi on jo vallannut mainstreamin kokonaan (ne Trondheimit ja Sfarit). Se mikä oli kokeellista ja uutta 15 vuotta sitten, on nyt sulautunut osaksi valtavirtaa, ja hyvä niin. Tekijät saa perheensä ruokittua ja taidemuoto sai tarpeellisen piristysruiskeen. Aluskasvillisuudessa kuplii jo jotain vallan muuta...

[keijoahlqvist]

No ei ainakaan otsikon aiheesta erehdytty keskustelemaan 

[Matti Karjalainen]

Nyt puhutaan vähän isommista kaupunginkirjastoista, mutta Oulun kaupunginkirjasto ottaa melko hyvällä prosentilla asiakkaiden tekemät hankintaehdotukset huomioon. Suomeksi julkaistu tuotanto on hyvin hallussa, mutta englannin- ja muunkielistä sarjakuvaa kannattaa ehdottomasti hankintaehdottaa, jotta suuremmat puutteet kokoelmassa saadaan täytettyä. Se onnistuu näppärästi lomakkeella:

http://www.ouka.fi/kirjasto/palaute/hankintaehd.html

Oululaisten ja pohjoispohjanmaalaisten sarjakuvataiteilijoiden kannattaa puolestaan ottaa yhteyttä suoraan hankintaosastoon, sillä ainakin maakuntakokoelmaan otetaan myös omakustanteita. Ja muidenkin kannattaa olla yhteydessä hankintaosastoon, sillä usein omakustanteet ja muu vähänkin marginaalisempi kama jäävät muuten helposti huomaamatta.

Eikä siinä vielä kaikki! Bonuksena voi Oulussa vielä päästä mukaan Pakkala-kirjailijatietokantaan. Esimerkkinä Ville Rannan sivu:

http://oukasrv6.ouka.fi:8003/Intro?dat0=ville+ranta&formid=kirre&rppg=50&sort=auth&typ0=86&sesid=1166865016&

Kunnankirjastojen yhteystietoja löytyy helposti tuolta:

http://www.kirjastot.fi/kunnankirjastot/

Jos valmista lomaketta ei löydy, niin kannattaa tehdä niitä hankintaehdotuksia vaikka sähköpostitse ja vähän perustella viestissään, millaisesta sarjakuvasta on kyse - esimerkiksi joku "Maus" ei välttämättä sano vielä yhtään mitään.

[tertsi]

Riskejä ei oteta.

Tuota noin...
Ymmärränkö oikein kantasi eli pitäisikö kirjastoissa olla siis vain/pääsääntöisesti sellaisia sarjakuvia joissa on "otettu riskiä"?

Eli ei juuri mitään kaupallista/riskitöntä. Päteekö sama ajatus  kirjallisuuteen?