Haluaisin kuitenkin nähdä enemmän suomalaissarjakuvaa joka on tarkoitettu meille keskivertoapinoille. Enkä nyt tarkoita mitään aivotonta supersankarimättöä. On niitä vaihtoehtoja siinä välissäkin.
Tää on kans musta hämmästyttävää että näitä ei Suomessa ole sen enempää.
Oma veikkaukseni on, että hyvää mainstreamia varten homman pitäisi tuottaa palkka himaan, paitsi piirtäjälle niin kustannustoimittajalle, markkinoijalle jne. jne... Tunnen aika monta hyvää suomalaista graafikkoa, kourallisen hyviä kuvittajia ja muutaman hyvän sarjakuvapiirtäjän, jotka elävät kyseisellä hommalla. Ala, jolla ei voi tienata leipäänsä ja lyhentää opinto- ja asuntolainojaan, jää armotta. Sen verran aikaavievää sarjakuvien teko on. Siksi sarjakuvantekeminen vertautuu Suomessa enemmän taiteeseen kuin viihdeteollisuuteen ja laatu on sellaista kuin on. Enemmän taidetta kuin mainstreamia.
Sellaista pääomaa ei lie olekaan jolla kannattaisi julkaista PLUS markkinoida PLUS levittää kotimaista sarjakuvaa loputtomiin. Ranskan
oikeisiin palkkoihin ei päästä ikinä paitsi jos joka ikinen albumi saa jo tekovaiheessa käännössopparin ennakoineen ainakin kolmelle isolle kielialueelle... tai jos nyt ei ihan joka albbu niin muutama iso hitti tarvitaan kumminkin, mieluummin vuosittain. Siinä 100 000 myytyä lättyä, Persepolis-tyyliin. Just joku sarjakuvan maurikunnas, joulupukki kanteen ja muori vilautteleen joka kolmannelle sivulle, 44-sivusia neliväriseikkailuja yks vuodessa -tahtia. (Luitte tän ekana täältä. Mä haluun sit provikat.)
Kyllä siis Suomestakin voisi tulla mainstreamia, mutta se pitäisi ensin myydä täällä jotta saisi kunnon rahakkaat sopparit jossain kansainvälisillä kirjamessuilla. Ja jotta niin pitkälle päästäis, pitäis olla rahaa=aikaa työstää rauhassa ne ekat about kolme albumia jotka menee hommaa opetellessa. Viihde on paljon vaikeampaa kuin taide koska siinä täytyy tavallaan seurata tiettyjä sääntöjä (ajatus ei ole mun vaan lainattu hei sentään Finlandia-ehdokkaan Mikko Rimmisen blogista). Ja Suomessa markkinatilanne tuntuu olevan semmoinen ettei homma oikein ole edennyt puusta pitkään sen parinkymmenen vuoden aikana minkä minä olen alalla bostaillut. Monenlaista yrittäjää ja yritystä on ollut. Pitäis varmaan olla pohjaton tili ja väsymättömiä zombeja töissä ilman palkkaa sekä Pietarin mafia kovistelemassa jälleenmyyjiä että ne ostais niitä kirjoja ja laittais näkyvästi esille ja sit vielä hesarin etusivu joka sunnuntai ja vetävännäköisiä esikoistekijöitä jotka esittelis vaatekaapin ja itsensä kaikissa tiedotusvälineissä sekä Seiskassa Nykäsen kainalossa.
Muta kuten sanottu, kymmenen vuoden "sarjakuva ylös suosta"-satsaus yhdessä OPM:n ja KTM:n ja taide(korkea)koulujen + kauppiksen tms. kanssa ja tilanne voisi näyttää aika toisenlaiselta.
Voisi. Jossain Norjassa
luetaan ostetaan (koska sehän se merkkaa) Suomeen verrattuna todella paljon kotimaista sarjakuvaa. Siellä tukitoimet alkoivat voimalla joskus 90-luvun alussa käsittääkseni. Systeemi tosin on sillä lailla erilainen että myös kustantamista tuetaan. Se, että kannattaako sellaisen veromarkkoja syytääja millainen määrä ja millä onnistumista mitattais ja mitkä olisivat tavoitteet, se on sitten toinen juttu. Kyllähän ne siitä luovasta pisneksestä paljon puhuu. Luovuutta suomalaisessa sarjakuvassa kyllä löytyy, mut jotenki se ei o vielä ikänä kohdannu sen pisneksen kanssa (kuten vaikka jollekin elokuvalle tai animaatiolle on käynyt). TaiKiin yrityshautomoon, Aseman, Glömpin ja Daadan pojat?